LEM­PI­PAIK­KA­NI ovat koti ja met­sä. Me asum­me 50-lu­vun ri­vi­ta­los­sa. Puo­li­so­ni Jus­si suun­nit­te­li meil­le keit­ti­ö­ka­lus­teet, jot­ka ovat tam­mi­vii­lui­set. Puu­ka­lus­teet te­ke­vät met­sän tun­tua si­säl­le. Met­sä on ai­na ol­lut mi­nul­le tär­keä, pyhä paik­ka, joka muis­tut­taa ja­pa­ni­lais­ta temp­pe­liä. Ra­kas­tan sie­nes­tä­mis­tä, kos­ka se on kuin aar­tee­net­sin­tää met­säs­sä.

Olohuoneen seinällä on kokoelma rakkaita esineitä ja muistoja matkoilta. Serigrafia ja kalenteri ovat Erin tekemät. Verhona on Erin suunnittelema Kuusimetsä-kangas, joka on painettu käsin Japanissa.

SI­SUS­TUS­TYY­LI­NI poh­ja on ai­ka yk­sin­ker­tai­nen: val­koi­nen sei­nä ja puu­ka­lus­teet. Teks­tii­lit tuo­vat vä­riä. Tyk­kään eri mai­den teks­tii­leis­tä ja kä­si­töis­tä. Tuon nii­tä usein mat­koil­ta ko­tiin.

Tyttären kuvittama muki on erityisen rakas, se on Erin aarre.

RAK­KAIN ESI­NEE­NI ON tyt­tä­re­ni ku­vit­ta­ma muki. Sain sen äi­tien­päi­vä­lah­jak­si. Sii­nä on eri­lai­sia säi­tä, eläi­miä, kuk­kia, sy­dän ja minä. Se on ai­noa laa­tu­aan maa­il­mas­sa ja mi­nun aar­tee­ni.

PA­RAS­TA KO­DIS­SA­NI ovat me­ren lä­hei­syys, olo­huo­ne, oma piha ja ki­vat naa­pu­rit. On iha­naa ko­kea luon­to niin lä­hel­lä. Ri­vi­ta­los­sa lap­sel­la on pal­jon leik­ki­ka­ve­rei­ta ja tur­val­li­nen, yh­tei­söl­li­nen pi­ha­pii­ri. Piha on iha­na uu­si har­ras­tus, ha­lu­ai­sin is­tut­taa kir­sik­ka­puun.

Sohvalla on Erin Finartelle suunnittelemia Terttu-malliston tyynyjä sekä keskellä tyyny Okinawassa olevan hotellin tekstiilimallistosta. Viltti on Erin Lapuan Kankureille suunnittelema. Tilkkuverho on ommeltu Erin indigovärjäämistä tilkuista.

REN­TOU­DUN kyl­mäs­sä ve­des­sä. Aloi­tin luon­non­ve­sis­sä ui­mi­sen vii­me syk­sy­nä, ja se on ol­lut pik­ku haas­tee­ni ar­jes­sa. Aluk­si on ai­na epä­var­ma olo, mut­ta uin­nin jäl­keen on joka ker­ta pa­rem­pi mie­li. Avan­non jäl­keen nu­kun hy­vin, ja fluns­sat ovat vä­hen­ty­neet.

EN LUO­PUI­SI unel­moin­nis­ta. Kuu­lin jos­kus, et­tä unel­ma tu­lee to­dek­si, jos on kii­tol­li­nen sii­tä, mitä si­nul­la on täl­lä het­kel­lä. Ja sit­ten toi­vo­taan, et­tä tu­li­si vie­lä pa­rem­pi, jos ta­pah­tui­si noin ja näin.

HAA­VEI­LEN kyl­py­am­mees­ta. Ra­kas­tan niin pal­jon kyl­pe­mis­tä. Se voi joh­tua ja­pa­ni­lai­ses­ta taus­tas­ta­ni. Käym­me sil­loin täl­löin kyl­py­läs­sä per­heen kans­sa hoi­ta­mas­sa koti-ikä­vää­ni Ja­pa­niin.

Koti on sisustettu muotokieleltään yksinkertaisilla kalusteilla ja seinät ovat valkoiset. Kankaat ja kuosit tuovat sisustukseen väriä ja leikkisyyttä. Aviomies Jussi on verhoillut Artekin tuolit Erin Japaniin suunnittelemalla metrikankaalla.

SIE­LUN­MAI­SE­MA­NI ON me­ren­ran­ta. Olen ko­toi­sin To­ki­os­ta, mut­ta asuin Oki­na­wal­la kol­me vuot­ta en­nen kuin muu­tin Suo­meen. Oki­na­wan meri on yk­si tär­keim­mis­tä mai­se­mis­ta. Pi­dän aja­tuk­ses­ta, et­tä me­ret yh­dis­tä­vät koko maa­il­man. Huo­ma­sin jos­sain vai­hees­sa, et­tä vaik­ka oli­sin mis­sä, mi­nul­la on ikä­vä toi­saal­le. Meri yh­dis­tää muis­to­ja ja loh­dut­taa.

VÄ­RI­NI ON in­di­go. Olen Oki­na­wal­la ko­keil­lut in­di­go­vär­jäys­tä ja pi­dän pal­jon sen sy­väs­tä si­ni­ses­tä. Tyt­tä­re­ni nimi kii­na­lai­sin kir­joi­tus­mer­kein voi­daan lu­kea ’in­di­go’. Si­ni­nen on tai­vaan ja me­ren väri.