Mark­ki­noin­ti-alal­la työs­ken­te­le­vän Mari Leh­ti­sen työ on usein hek­tis­tä ja so­si­aa­li­ses­ti kuor­mit­ta­vaa, jo­ten hä­nel­le on tär­ke­ää, et­tä ko­to­na on mah­dol­li­suus ve­täy­tyä rau­haan.

– Olen koti-ih­mi­nen, jol­le ma­te­ri­aa­lien tun­tu on en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää. Kaik­ki ma­te­ri­aa­lit ja teks­tuu­rit va­li­taan sen mu­kaan, et­tä ne ovat ai­to­ja ja luo­vat ym­pä­ril­leen ko­dik­kuut­ta, ker­too Mari.

Per­he pää­tyi asu­maan Hel­sin­gin Ou­lun­ky­lään vä­hän sat­tu­mal­ta, kun ai­em­pi vuok­ra­ko­ti Hel­sin­gin Sör­näi­sis­sä al­koi käy­dä ah­taak­si ja per­he kai­pa­si elä­mään­sä luon­to­yh­teyt­tä. Ou­lun­ky­län kol­mi­os­sa oli tar­vit­ta­va mää­rä ma­kuu­huo­nei­ta, hyvä poh­ja ja ta­lo­yh­ti­ön iso piha-alue, joka ra­jau­tui met­sään.

Pa­ris­kun­ta on re­mon­toi­nut ko­tia pala ker­ral­laan ja rak­kau­del­la – ja en­nen kaik­kea it­se­ään var­ten.

Pää­tök­set on teh­ty es­te­tiik­ka edel­lä. Ma­rin ja Al­lun va­lin­nat ovat usein hie­man epä­tyy­pil­li­siä ja ko­kei­le­via, mut­ta kui­ten­kin kaik­ki per­heen­jä­se­net huo­mi­oon ot­ta­via.

Pää­sään­töi­ses­ti re­mont­ti ete­ni per­heen omin voi­min, mut­ta vä­lil­lä myös ys­tä­vät rien­si­vät apuun. Am­mat­ti­lai­sil­le an­net­tiin am­mat­ti­lais­ten hom­mat, ku­ten säh­kö- ja put­ki­työt sekä kiin­to­ka­lus­tei­den asen­nus­työt.

Keltaisen kulhon Mari sai Allulta ja lapsilta 39-vuotislahjaksi. Avohylly on Hakolan Riippu: ”Tein siihen keramiikassa ruukkukokeiluja. Oranssit ruukut maalasin spraymaalilla, koska niiden lasitus ei onnistunut”, Mari kertoo.

ON­NEL­LIENN KAA­OS

En­sim­mäi­seen aa­muun uu­des­sa ko­dis­sa per­he he­rä­si hiu­kan ka­oot­ti­sis­sa tun­nel­mis­sa kes­kel­tä ta­va­ra­ka­so­ja. En­si ker­taa omaa ko­tia re­mon­toi­maan läh­te­nyt pa­ris­kun­ta oli an­ta­nut pro­jek­til­le kaik­ken­sa: tun­nel­ma oli vä­sy­nyt, mut­ta on­nel­li­nen.

– Pie­nen par­ket­ti­fir­man ko­ne­vi­an ta­kia lat­tia oli jou­dut­tu asen­ta­maan poik­keuk­sel­li­ses­ti il­man pin­ta­kä­sit­te­lyä, ja lat­ti­an asen­nus ja kä­sit­te­ly oli vie­lä käyn­nis­sä, kun muut­to­fir­ma kan­toi ta­va­roi­ta si­sään, Mari muis­te­lee.

Ta­pe­toin­ti­hom­mat jat­kui­vat muu­ton jäl­keen. Wil­li­am Mor­ri­sin ku­vi­ol­li­set ta­pe­tit löy­tyi­vät ul­ko­mai­ses­ta net­ti­kau­pas­ta. Myös Frida-ty­tär sai osal­lis­tua las­ten­huo­neen ta­pe­tin va­lin­taan. Har­ki­ten ja tai­dok­kaas­ti teh­dyil­lä va­lin­noil­la eri ku­vi­ois­ta ja ta­pet­tien in­noit­ta­mas­ta vä­ri­maa­il­mas­ta syn­tyi ko­ko­nai­suus, joka har­mo­ni­se­na jat­kuu ti­las­ta toi­seen.

Vihreän seinän eteen syntyi kuin itsestään luonteva paikka musiikin kuunteluun. Yrjö Kukkapuron Remmi-tuolit ovat Tori.fi-löytö: ”Nojatuolien muotoilu on upea! Lisäksi niissä on mukava istua. Arvostan myös sitä, että suunnittelun ytimessä on korjattavuus ja uudistettavuus”, Mari kertoo. Kitara on Allun isän jäämistöstä. Kirjahyllyn Tikkurilan Kuohu-sävy on napattu Pimpernel-tapetin värimaailmasta. Maalaukset ovat ovat Marin veljen, taiteilija Ville Kylätaskun opiskeluaikaisia teoksia.

Armeijan vanha kerrossänky löytyi Facebookin Kallio kierrättää -ryhmästä perheen asuessa Kalliossa. Mari hankki sänkyyn uudet futon-patjat ja Allu teki sänkyyn tikkaat: ”Toimimme ennakoidusti, kun harvoin tarjolla oleva sänky tuli vastaan. Tarvitsimme silloin Fridalle isomman sängyn, vaikka toisesta lapsesta ei ollut vielä tietoakaan”, Mari kertoo. Matto on Finarten Saaristo. Kattovalaisin on kirppislöytö.

LEM­PI­VÄ­RIT KES­TÄ­VÄT AI­KAA

Leh­ti­set ovat si­sus­ta­neet ko­ti­aan sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä ta­va­rat ja huo­ne­ka­lut voi­vat tar­vit­ta­es­sa vaih­taa paik­kaa niin, et­tä ne so­pi­vat myös mui­hin huo­nei­siin ja eri per­heen­jä­se­nil­le.

Pa­ris­kun­ta ei ajat­te­le ko­tia ker­ral­la val­miik­si teh­ty­nä ko­ko­nai­suu­te­na, vaan muu­tos- ja kun­nos­tus­töis­sä pii­lee heil­le ai­na mah­dol­li­suus ihas­tua omaan ko­tiin uu­des­taan.

– Mei­naan hu­rah­taa tren­daa­viin vä­rei­hin ajoit­tain, mut­ta osaan jo tun­nis­taa ohi­me­ne­vän hur­mi­on. Kun taas va­lin­nat, jot­ka te­kee puh­taas­ti omas­ta lem­pi­vä­ri­pa­le­tis­ta kä­sin, kes­tä­vät ai­kaa, miet­tii Mari.

Pop Table -ruokapöydän Mari ja Allu hankkivat jo ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Pöydän idea on sen käännettävässä pöytälevyssä. Toiselta puolelta levy on kirkkaankeltainen. Artekin 69-tuolit ovat kirppikseltä.

William Morrisin tapeteissa Maria ja Allua kiehtoo niiden rikas sävymaailma: ”Halusimme, että tapetissa on enemmän kuin kahta sävyä, jotta niistä voi poimia helposti värejä muualle kotiin. Nyt tapetti niputtaa kauniisti yhteen kaikki kodin värisävyt.”

Takapihan iso piha ja pieni metsäkaistale on ollut ihana niin näkymän kuin ajanvieton kannalta: ”Pian joudumme luopumaan niistä, sillä alueella on käynnissä mittavat rakennustyöt ja takapihalle tulee uusia kerrostaloja. Toivon, että muutoksesta löytyy myös hyviä puolia”, Mari pohtii.

ELÄ­MÄN KER­ROS­TU­MAT SAA­VAT NÄ­KYÄ

Tai­teen rin­nal­la kier­rä­tys­löy­döt ja Ma­rin te­ke­mä ke­ra­miik­ka ovat olen­nai­nen osa ko­din si­sus­tus­ta.

– Ra­kas­tan kier­rel­lä kirp­pu­to­re­ja. Ja tyk­kääm­me sii­tä, kun ko­to­na nä­ky­vät elä­män ker­ros­tu­mat. Mal­til­la teh­dyt rat­kai­sut ja edul­li­set huip­pu­löy­döt ovat pa­ras­ta, mitä ko­tiin voi saa­da.

Si­sus­tuk­ses­sa pa­ris­kun­ta ei ha­lua ju­mit­tua mi­hin­kään tiet­tyyn ai­ka­kau­teen, vaan yh­dis­te­lee reip­paas­ti eri ai­ka­kau­sien de­sig­nia kes­ke­nään. Uu­te­na Leh­ti­set ovat hank­ki­neet vain soh­van, ruo­ka­pöy­dän ja pa­ri­sän­gyn.

Ko­tiin liit­ty­vis­sä asi­ois­sa Ma­ril­le ja Al­lul­le pä­tee sama oh­je­nuo­ra kuin muus­sa­kin elä­mäs­sä.

– Han­ki tar­pee­seen ja kes­tä­väk­si kump­pa­nik­si. Jak­sa kär­si­väl­li­ses­ti odot­taa oi­ke­aa het­keä ja rat­kai­sua. Os­ta käy­tet­ty­nä tai suo­si ar­vo­poh­jai­sia toi­mi­joi­ta.

Pa­ris­kun­ta unel­moi muo­toi­lul­taan upe­as­ta ”kat­seen­van­git­si­ja­no­ja­tuo­lis­ta”, ku­ten Vit­ran Ea­mes Loun­ges­ta tai B&B Ita­li­an Se­rie Up -no­ja­tuo­lis­ta.

– No­ja­tuo­lit ovat tyy­lil­tään hy­vin eri­lai­sia, mut­ta kau­neu­des­saan ajat­to­mia. Olem­me ko­eis­tu­neet ne mo­lem­mat, ja tun­ne niis­tä on jää­nyt si­sim­pään.

Kultakämmen on Marin saama äitienpäivälahja Fridalta. Kodissa on paljon Marin ja Fridan tekemää keramiikkaa: ”Keramiikka oli henkireikäni, kun voimavaroja oli niukasti. Sen avulla löysin itsestäni taas taiteilijan. Nautin siitä suunnattomasti, vaikka en aina onnistukaan”, Mari sanoo.

Työpiste on rakennettu Artekin pöydänjalkojen ja Pirkko Stenrosin laatikoston päälle. Työtaso on Duratista. Monivärimurukuosissa eivät näy tussinjäljet. Pöytävalaisin on Ellokselta. Allun kunnostama työtuoli on kirppislöytö.

TUN­NEL­MAA JA TE­HOA ÄLY­LAM­PUIS­TA

Va­lais­tus on Leh­ti­sil­le tär­keä osa ko­din tun­nel­maa.

– Han­kim­me vuo­si sit­ten Phi­lips Hue -äly­lam­put suu­rim­paan osaan va­lai­si­mis­tam­me. Nyt ko­din tun­nel­maan on help­po vai­kut­taa, ja va­lais­tuk­ses­ta löy­tyy tar­vit­ta­es­sa myös te­hoa.

Mari ihai­lee ko­te­ja, jois­sa on har­kit­tu­ja, laa­duk­kaas­ti to­teu­tet­tu­ja yk­si­tyis­koh­tia ja vä­ri­pa­re­ja sekä yl­lät­tä­viä muo­to­ja.

– Juu­ri nyt ins­pi­roi­dun epä­tyy­pil­li­sis­tä va­lin­nois­ta, ku­ten vä­rik­käis­tä jal­ka­lis­tois­ta tai te­hos­te­vä­ril­lä maa­la­tuis­ta ka­tois­ta.

Vii­me ke­sä­nä Mari pää­si vih­doin vie­rai­le­maan kau­an haa­vei­le­mas­saan Pai­mi­on Pa­ran­to­las­sa, joka teki hä­neen läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen. Se ins­pi­roi hän­tä yhä.

Lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa Mari toi­voo pää­se­vän­sä käy­mään myös Nur­mes­nie­mien ko­dis­sa.

– Vuok­ko ja Ant­ti Nur­mes­nie­men Ku­lo­saa­ren atel­jee­ko­dis­sa ni­vou­tuu yh­teen suo­ma­lai­sen muo­toi­li­ja­pa­rin luo­vuus ja es­te­tiik­ka, jota kun­ni­oi­tan suu­res­ti.

Vaik­ka Leh­ti­sen lap­suu­den­ko­dis­sa ei ol­lut de­sign­huo­ne­ka­lu­ja, ar­vos­tus ja kiin­nos­tus suo­ma­lai­seen muo­toi­luun ja sen his­to­ri­aan juon­taa juu­ren­sa Ma­rin lap­suu­des­ta.

– Äi­ti­ni mu­ka­na kirp­pik­sil­lä opin tun­nis­ta­maan Vuo­kon ja Ma­ri­me­kon de­sig­nia, Ara­bi­an as­ti­oi­ta ja Nuu­ta­jär­ven sekä Kar­hu­lan la­sia. Kiin­nos­tus muo­toi­luun ja ark­ki­teh­tuu­riin on vain kas­va­nut iän ja ny­kyi­sen työ­ni myö­tä.

Pitsiliinat ja kangasservetit ovat Marin käsitöitä harrastaneen mummun perintöä, ja siksi Marille rakkaita. Värikkäät ja hiukan hullunkuriset tarjoiluastiat ovat Marin heikkous. Mansikkapiirakkavuoka on kirpparilta. ”Se on hurjan kätevä kantensa vuoksi.”

Ikean Ivar-mäntykaappi toimii säilytyspaikkana leluille ja vaatteille. Kaapiston päällä on säilytinkoreina Vitran oranssi Toolbox-lokerikko, rottinkikori ja Aykasan koreja.

Pariskunta etsi pitkään värikkäitä yöpöytiä, joissa olisi riittävästi säilytystilaa. Mieluisan värisiä ei löytynyt valmiina, joten Mari maalasi netistä löytämänsä yöpöydät Tikkurilan Maininki-sävyllä.