Kun as­tuu Vee­ra Ojan­suun ja hä­nen avo­puo­li­son­sa olo­huo­nee­seen, kat­se kiin­nit­tyy sei­nil­le, joil­la on vie­ri vie­res­sä vä­rik­käi­tä maa­lauk­sia, gra­fii­kan­ve­dok­sia ja ju­lis­tei­ta. Ik­ku­na­lau­dal­la­kin on pari veis­tos­ta. Ol­laan sel­väs­ti­kin tai­tee­nys­tä­vän ko­to­na.

– Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni, fam­mu­las­sa sekä su­ku­lai­sil­la oli pal­jon tai­det­ta sei­nil­lä. Sik­si mi­nus­ta on suo­ras­taan vai­kea ku­vi­tel­la ko­tia il­man tau­lu­ja ja veis­tok­sia. Mo­net näis­tä te­ok­sis­ta olen pe­ri­nyt kum­mi­tä­dil­tä­ni, fa­mun sis­kol­ta. Ne ovat mi­nul­le tut­tu­ja jo lap­suus­vuo­sil­ta ja sik­si rak­kai­ta, ker­too Vee­ra.

Keittiöstä Veera suunnitteli vähäeleisen. Vetimettömät ja mattapintaiset, naarmuuntomattomiksi pinnoitetut kaapistot ovat kotimaisen Kitzenin mallistosta. Keittiön marmoria muistuttava Dekton-taso antaa arvokkaan loppu­silauksen. Ruokapöydän ympärille on koottu erilaisia klassikkotuoleja.

Kum­mi­tä­din ko­ko­el­mas­ta

Tai­de­te­ok­set ovat Vee­ran kum­mi­tä­din ke­rää­miä. Mo­net niis­tä hän hank­ki ys­tä­vä­pii­riin­sä kuu­lu­neil­ta tai­tei­li­joil­ta. Seu­ral­li­sen An­na-tä­din tut­ta­viin kuu­lui tun­net­tu­ja tai­tei­li­ja­ni­miä ku­ten Tove Jans­son ja hä­nen elä­män­kump­pa­nin­sa Tuu­lik­ki Pie­ti­lä sekä las­te­noh­jel­mis­ta tut­tu Kyl­li Kos­ki eli Kyl­li-täti.

Nai­mat­to­ma­na elä­nyt kum­mi­tä­ti har­ras­ti it­se­kin maa­laa­mis­ta, mut­ta am­mat­tiu­ran­sa hän teki koti­ta­lou­so­pet­ta­ja­na. Oli­pa hän mu­ka­na te­le­vi­si­os­sa juon­ta­mas­sa kok­ki­oh­jel­mi­a­kin.

Tai­de­te­ok­set oli­vat Vee­ral­la niin tär­kei­tä, et­tä hän miet­ti koko ko­tin­sa si­sus­tus­rat­kai­sut nii­den poh­jal­ta.

– Suun­nit­te­lin muun si­sus­tuk­sen rau­hal­li­sek­si taus­tak­si tai­teel­le. Esi­mer­kik­si keit­ti­öön va­lit­sin neut­raa­lit, ve­ti­met­tö­mät kaa­pi­no­vet, jot­ta tau­lut pää­se­vät oi­keuk­siin­sa, Vee­ra se­lit­tää.

Ruokapöydän ympärille on koottu erilaisia klassikkotuoleja, valaisin on Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Kultakello. Vasemmalla näkyy osa Tuulikki Pietilän vuonna 1976 tekemästä Théâtre du Soleil I -puupiirrossarjasta.

Juu­ri oi­kea tun­nel­ma

Ny­kyi­sen asun­ton­sa Hel­sin­gin kes­kus­ta-alu­eel­ta Vee­ra hank­ki rei­lut vii­si vuot­ta sit­ten. Hän oli asu­nut jo en­nen sitä kan­ta­kau­pun­gis­sa ja piti van­ho­jen ta­lo­jen tun­nel­mas­ta. Kun oli ai­ka ot­taa iso as­kel ja hank­kia en­sim­mäi­sen omis­tu­sa­sun­to, hän et­si so­pi­via koh­tei­ta tu­tuil­ta seu­duil­ta.

Ny­kyi­nen asun­to vai­kut­ti jo en­si­käyn­nil­lä lu­paa­val­ta. Sii­nä oli juu­ri sitä mitä Vee­ra et­si: ju­gend­ta­lon vih­re­ät jul­ki­si­vut miel­lyt­ti­vät sil­mää, ja tun­nel­ma oli oi­kea van­han ta­lon si­säl­lä­kin. Asun­nos­sa huo­ne­kor­keus oli yli kol­me ja puo­li met­riä, vä­li­o­vet oli­vat täys­pui­sia pei­li­o­via, ik­ku­na­lau­dat lä­hes puo­len met­rin le­vyi­siä, ja kun kä­ve­li huo­nees­ta toi­seen, na­rah­te­li­vat lat­ti­a­lau­dat ko­toi­sas­ti as­kel­ten al­la. Kak­si­on ne­li­öt­kin oli käy­tet­ty jär­ke­väs­ti kah­teen ti­la­vaan huo­nee­seen, joi­ta kom­pak­ti etei­nen yh­dis­ti.

Vaa­ka­ku­pis­sa pai­noi li­säk­si se, et­tä asun­to oli os­to­het­kel­lä hy­väs­sä kun­nos­sa ja ta­lo­yh­ti­ös­sä oli jo teh­ty isom­mat put­ki- ja ­jul­ki­si­vu­re­mon­tit. Vee­ra saat­toi muut­taa il­man ­re­mont­ti­huo­lia.

Olohuoneen hillitty, vaalea väritys nostaa taideteokset esiin. Selkeä sohva on Kuusilinnan mallistoa ja jalkavalaisin Flosin, pilkkutyyny H&M Home.

Ki­tin ja mai­to­kah­vin sä­vy­jä

Vuo­sien var­rel­la si­sus­tus on muok­kau­tu­nut elä­män­muu­tos­ten mu­kaan. Esi­mer­kik­si pari vuot­ta sit­ten avo­puo­li­so muut­ti sa­man ka­ton al­le, jol­loin ko­tia muo­kat­tiin uu­teen jär­jes­tyk­seen. Vee­ra al­koi miet­tiä, pi­täi­si­kö ko­tia päi­vit­tää muu­ten­kin.

– Rei­lu vuo­si sit­ten pää­tim­me uu­sia keit­ti­ön. Se on täs­sä asun­nos­sa avoi­mes­ti osa olo­huo­net­ta, jo­ten keit­tiö vai­kut­taa pal­jon oles­ke­lu­ti­lan il­mee­seen. Ai­em­pi keit­tiö oli myös epä­käy­tän­nöl­li­nen ja il­meel­tään kal­sea. Se ei oi­kein is­tu­nut tän­ne.

Si­sus­tu­sark­ki­teh­dik­si opis­kel­lut Vee­ra suun­nit­te­li uu­den keit­ti­ön ja va­lit­si kaa­pis­toik­si mat­ta­pin­tai­set, ki­tin sä­vyi­set ovet sekä mar­mo­ria mu­kai­le­van ta­son.

– Olen ai­na pi­tä­nyt mar­mo­ri­pin­nas­ta, mut­ta ai­to mar­mo­ri on ai­ka vaa­ti­va ja herk­kä ma­te­ri­aa­li. Niin­pä va­lit­sin Dek­ton-ta­son ja sii­hen mar­mo­ri­kuo­sin. Se on osoit­tau­tu­nut käy­tös­sä to­del­la näp­pä­räk­si, sil­lä se kes­tää lä­hes mitä vain, kuu­maa ja kyl­mää. Kaa­pi­no­vien väri sä­vy­tet­tiin ta­soon so­pi­vak­si.

Hillityt beigen ja kitin sävyt luovat makuu­huoneeseen levollisen, uneen houkuttelevan tunnelman. Huoneen kulmassa on alkuperäinen nurkkakaappi. Valaisimena on Yki Nummen 1950-lopulla suunnittelema Lokki. Seinän pienet kohdevalot Louis Poulsenilta, torkkupeitto Arketista.

Yh­te­näi­syys rau­hoit­taa

Keit­ti­ö­re­mon­tin li­säk­si asun­nos­sa maa­lat­tiin ma­kuu­huo­neen sei­nät. Vä­rei­hin Vee­ra va­lit­si sa­mo­ja peh­mei­tä sä­vy­jä kuin keit­ti­ös­sä­kin.

– Ma­kuu­huo­neen vä­rei­hin ha­lu­sin rau­hoit­ta­van tun­nel­man. Kos­ka huo­neet ovat avoi­mes­ti yh­tey­des­sä toi­siin­sa, jat­koin sa­mal­la tee­mal­la olo­huo­neen puo­lel­le. Yh­te­näi­nen vä­ris­kaa­la tuo koko asun­toon le­vol­li­sen tun­nel­man.

Makuuhuoneen syvennykseen rakennettiin kiinteä kirjahylly. Hyllyllä Tuulikki Pietilän puupiirros, Oiva Toikan lasipullo sekä Anu Penttisen suunnittelemia Vitriini-lasirasioita.

Van­haa ja uut­ta rin­nak­kain

Ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­le on koot­tu tuo­le­ja, jois­ta jo­kai­nen on eri­lai­nen. Pöy­dän ää­res­sä on su­las­sa so­vus­sa sekä uut­ta et­tä käy­tös­sä pa­ti­noi­tu­nut­ta: on elä­mää näh­nei­tä Ar­te­kin tuo­le­ja, wie­ni­läis­kah­vi­las­ta tut­tu Tho­net-tuo­li ja Ea­me­sien suun­nit­te­le­ma me­tal­li­lan­ka­tuo­li.

– Osan tuo­leis­ta olen saa­nut per­he­pii­ris­tä, pari klas­sik­ko­tuo­lia olen os­ta­nut käy­tet­tyi­nä vin­ta­ge­liik­kees­tä ja nii­tä olen täy­den­tä­nyt uu­sil­la han­kin­noil­la.

Pöy­tä­ryh­mä ku­vas­taa­kin hy­vin Vee­ra si­sus­tus­otet­ta. Hän yh­dis­te­lee uu­sia ka­lus­tei­ta, de­sign-klas­si­koi­ta, vin­ta­ge­kaup­po­jen löy­tö­jä sekä kirp­pu­to­rien aar­tei­ta. Yleis­lin­ja on sel­keä, mut­ta sa­mal­la mu­ka­val­la ta­val­la ker­rok­sel­li­nen.

– Kiin­ni­tän ko­din han­kin­to­ja teh­des­sä­ni tark­kaan huo­mi­o­ta tuot­tei­den kes­tä­vyy­teen ja laa­tuun. Ny­kyi­sin ha­lu­an ko­tii­ni vain esi­nei­tä, jois­ta tie­dän, et­tä ne kes­tä­vät käy­tös­sä pit­kään, hän sa­noo.

Vee­ra on en­nät­tä­nyt asua nyt rei­lut vii­si vuot­ta täs­sä ko­dis­sa. Mit­kä asi­at te­ke­vät si­nut tääl­lä edel­leen iloi­sek­si?

– Tämä poh­ja­rat­kai­su, jos­sa on kak­si isoa eril­lis­tä huo­net­ta, on osoit­ta­nut toi­mi­vak­si, mut­ta eni­ten nau­tin edel­leen asun­non va­loi­suu­des­ta ja kor­kei­den huo­nei­den ava­ruu­den tun­nus­ta, Vee­ra sum­maa.

Läpitalon asuntoon tulee valoa kahdesta suunnasta, joten se on valoisa koko päivän ajan. Neljännestä kerroksesta avautuu näkymä yli Helsingin keskustan kattojen. Maljakko on Iittalan mallistosta.