MIKÄ: 4 h + k +s. Noin 80 m2 +  kel­la­ri 100 m2. MIS­SÄ: Si­poos­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Jen­ny Vii­ta, luo­ka­no­pet­ta­ja, 35, ja Juk­ka Vii­ta, dip­lo­mi-in­si­nöö­ri, 36, sekä kol­me mäy­rä­koi­raa Lu­mi­pal­lo, 14, Hel­mi, 10 ja Hil­ja, 8.

Tulppaani-tuoli on saatu joululahjaksi Jennyn vanhemmilta. Pisarat ovat Normann Copenhagenin koukkuja. Ne löytyivät viime kesänä sisustusretkeltä ystävän kanssa Kööpenhaminaan. Kaunis lasiovi on alkuperäinen.

Kel­tai­nen 1950-lu­vun puu­ta­lo is­tuu kau­niis­ti rin­tees­sä vil­ja­pel­lon ta­ka­na. Koti ja keit­tiö -leh­den Iha­nin koti -kil­pai­lun voit­ta­ja Jen­ny Vii­ta ja hä­nen mie­hen­sä Juk­ka asu­vat sym­paat­ti­ses­sa ta­los­sa Si­poos­sa. Ter­hak­ka koi­ran­hau­kun­ta ot­taa vie­raat vas­taan, kun avaam­me val­koi­sek­si maa­la­tun lau­ta­por­tin. Kaik­ki kol­me ka­nii­ni­mäy­rä­koi­raa tu­le­vat tar­kas­ta­maan tu­li­jat.

Jukan äidiltä saadun pöydän avulla voitiin hyödyntää liian isoksi osoittautunut lavuaari ja hana, jotka Jenny oli ostanut pikkuvessaan. Pyyhkeet ovat Jennyn äidin vanhat. Kookkaalle peilille oli vaikea löytää sopivaa paikkaa uudesta kodista. Vanha penkki oli talossa, se maalattiin harmaaksi. Matot ovat Jukan äidiltä. Kori kirppikseltä. Emalivati oli äitiyspakkauksessa, kun Jenny syntyi.

Ko­ti­kil­pai­lun voit­ta­nut talo on hur­maa­van vä­ri­käs ja per­soo­nal­li­nen. Heti kun ko­tiin as­tuu si­säl­le, nä­kee, kuin­ka pet­tä­mät­tö­mäl­lä sil­mäl­lä vä­rit on yh­dis­tet­ty.

Sohvakalusto ja Artekin lattiavalaisin on ostettu käytettyinä. Kattovalaisin on lainassa Jennyn vanhemmilta. Sohvan tyynyt ovat Jennyn ystävän tekemät. Nojatuoleissa olevat tyynyt ovat Anno-mallistoa Kodin1:stä. Sohvapöytä on ostettu Artekin poistomyynnistä.

Van­hem­mat ura­koi­vat

Yk­si­ker­rok­si­sen puu­ta­lon si­sään­tu­lo­ker­rok­ses­sa ovat olo­huo­ne, keit­tiö, ruo­kai­lu­ti­la, wc, kak­si ma­kuu­huo­net­ta ja ti­la­va hal­li. Kel­la­ri­ker­rok­ses­sa si­jait­se­vat au­to­tal­li, ko­din­hoi­to­ti­lat, va­ras­to, tak­ka­huo­ne, kyl­py­huo­ne ja sau­na.

Jen­ny ja Juk­ka os­ti­vat ta­lon puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten. He ovat asu­neet tääl­lä vuo­den, sil­lä puo­li vuot­ta meni re­mon­toin­tiin. Mo­lem­pien van­hem­mat oli­vat ah­ke­ras­ti mu­ka­na re­mon­tis­sa.

– Il­man van­hem­piem­me apua em­me oli­si täs­tä ura­kas­ta sel­vin­neet. Kaik­ki mikä pys­tyt­tiin, teh­tiin it­se. Vain mär­kä­ti­lat ja säh­kö­työt tee­tet­tiin ul­ko­puo­li­sil­la, Jen­ny ker­too.

Korituoli ostettiin kirpputorilta. Koulutaulu on Jennyn mummolasta. Bambi ja valaisin Tori.fi. Vanerilehtikotelot Ikeasta. Artekin jakkarat ovat alennusmyyntilöytöjä. Hylly on Ikeasta.

Ta­los­sa ai­em­min asu­nut pa­ris­kun­ta oli ra­ken­ta­nut sen vuon­na 1958. Kun Jen­ny ja Juk­ka os­ti­vat ta­lon, se oli

re­mon­toi­tu ka­sa­ri­tyy­liin: ta­los­sa oli pei­li­liu­kuo­via ja la­mi­naat­ti­lat­tia. Re­mont­ti aloi­tet­tiin pur­ka­mal­la la­mi­naat­ti­lat­tia.

– Al­ta pal­jas­tu­neet lat­ti­a­lau­dat oli­vat täyn­nä nau­lan­kan­to­ja, jo­ten oli hel­pom­pi asen­taa uu­det lau­ta­lat­ti­at, Jen­ny ker­too.

Parisänky on niitä harvoja kalusteita, joita kelpuutettiin mukaan uuteen kotiin. Kattovalaisin on kihlajaislahja.

Puu­hel­la keit­ti­öön

Kun al­ku­pe­räis­tä 1950-lu­vun keit­ti­ö­tä ei ta­los­sa ol­lut, Jen­ny ja Juk­ka pää­tyi­vät te­ke­mään uu­den, ta­lon tyy­liin so­pi­van. Keit­ti­ön 1950-lu­vun hen­ki­set ve­ti­met ovat Do­mus Clas­si­can. Keit­ti­ö­kaa­pis­tot löy­tyi­vät Ni­xin mal­lis­tos­ta.

– Ha­lu­sim­me keit­ti­öön puu­hel­lan. Keit­ti­ön sei­nä oli vain kak­si met­riä pit­kä, jo­ten oli haas­te saa­da lie­si, puu­hel­la,

tis­ki­ko­ne ja -al­las mah­tu­maan. Vain 30 sent­tiä le­veä puu­hel­la löy­tyi Por­voos­ta.

Ta­soa jat­ket­tiin 30 sent­tiä kul­man ym­pä­ri, jol­loin saa­tiin li­sää las­ku­ti­laa. Ni­xil­tä löy­tyi myös ik­ku­nan al­la ole­va vaa­le­an­har­maa taso. Mus­ta ki­vi­ta­so ti­lat­tiin Vi­ros­ta.

Ruokailutilan tuolit ovat kirpputorilta. Tapiovaaran pöytä on Artekin poistomyynnistä. Lokki-valaisin on Jukan vanhemmilta. Kaappi löytyi purkutalosta. Sen päällä 1950-luvun suosikkiviherkasveja, anopinkieliä. Seinähylly on Ikeasta. Lepakkotuoli on Jukan äidiltä. Se oli Jukan huoneessa, kun tämä oli teini. Kirpparilta löytynyt 1950-luvun jakkara toimittaa rahin virkaa. Huuto.netistä ostetun senkin sisälle on piilotettu muun muassa stereot. Grapponia-lasit ja -kannu ovat Jennyn äidiltä.

Keit­ti­ön kor­kei­siin kaap­pei­hin mah­tuu pal­jon ta­va­raa, muun mu­as­sa mik­ro­aal­tou­u­ni. Ava­ruut­ta saa­tiin avaa­mal­la keit­ti­ön sei­nä olo­huo­nee­seen. Ta­ka­sei­nän min­tun­vih­reä on al­ku­pe­räi­nen väri. Ta­pet­tien al­ta löy­tyi vä­ri­mal­li, jon­ka kans­sa Jen­ny mars­si maa­li­kaup­paan.

Keittiön astiakaappi on saatu Jukan vanhemmilta. Puuhella ostettin Porvoon Wanhasta Rautakaupasta, jossa myydään myös uusia tuotteita.

Si­sus­tus kirp­pu­to­reil­ta

Edel­li­sen asun­non huo­ne­ka­luis­ta uu­teen ko­tiin pää­si vain muu­ta­ma, ku­ten sän­ky ja Go­ren­jen klas­sik­ko­jenk­ki­kaap­pi. Suu­rim­man osan si­sus­tu­se­si­neis­tä Jen­ny on hank­ki­nut net­ti­kirp­pu­to­reil­ta. Eri­tyi­sen pal­jon ka­lus­teis­ta on os­tet­tu Tori.fi:stä.

– Olem­me ha­lun­neet ot­taa si­sus­tuk­ses­sa huo­mi­oon pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­seen liit­ty­vät sei­kat. Ta­pe­tit ovat Ta­pet­ti­ta­lon pa­pe­ri­ta­pet­te­ja, pait­si wc:n ruot­sa­lai­nen koi­ra­ta­pet­ti, joka on Von R -net­ti­kau­pas­ta. Si­säl­lä käy­tim­me Uu­la­tuot­teen

maa­le­ja.

Keittiö on Nixi-keittiöiden mallistosta. Matto on saatu Jukan äidiltä. Vanhat työpöydän valaisimet ovat aikoinaan olleet insinööritoimiston työvalaisimina. Ne jouduttiin sähköistämään uudelleen.

– Si­sus­tuk­sen ei pidä ol­la lii­an tyy­li­puh­das­ta. Olem­me va­lin­neet ta­va­roi­ta, jois­ta pi­däm­me. Tar­koi­tus ei ole teh­dä ko­dis­tam­me mu­se­o­ta. Toi­saal­ta talo on oh­jan­nut mei­tä enem­män 1950-lu­vun tyy­liin kuin alun pe­rin eh­kä oli tar­koi­tus.

Myös Jen­nyn mum­mo­las­ta on saa­tu ta­va­roi­ta, esi­mer­kik­si olo­huo­neen rä­sy­mat­to, jos­sa on om­mel­tu kol­me pa­laa rin­nak­kain. Ka­lus­te­han­kin­toi­hin on ku­lu­nut vain vä­hän ra­haa, mikä on hyvä, sil­lä ta­lon täys­re­mont­tiin ku­lui taas pie­ni omai­suus.

Öl­jy­ti­laus unoh­tui

Kos­ka kaik­ki säh­kö­työt teh­tiin uu­sik­si, pis­to­ra­si­oi­den pai­kat voi­tiin mer­ki­tä huo­ne­ka­lu­jen paik­ko­jen suun­nit­te­lun jäl­keen. Säh­kö­joh­dot kul­ke­vat jal­ka­lis­to­jen si­säl­lä.

Etei­seen asen­net­tiin laat­ta­lat­tia ja kel­las­tu­neet sei­nä­pa­nee­lit maa­lat­tiin val­koi­sik­si.

– Olo­huo­neen ka­ton hal­tex-le­vyt vaih­det­tiin en­sin lau­taan, sit­ten teki mie­li teh­dä sama mui­hin­kin huo­nei­siin. Hom­ma läh­ti vä­hän la­pa­ses­ta.

Ai­em­min ker­ros­ta­los­sa asu­neil­la Jen­nyl­lä ja Ju­kal­la on vie­lä hie­man to­tut­te­le­mis­ta elä­mään öl­jy­läm­mit­tei­ses­sä oma­ko­ti­ta­los­sa.

– Öl­jy on lop­pu­nut jo kak­si ker­taa, kun em­me ole muis­ta­neet koko asi­aa, Jen­ny nau­raa.

Vä­ril­lä on vä­liä

– Ra­kas­tan ko­tim­me va­loi­suut­ta. Meil­lä ei ole ver­ho­ja kuin ma­kuu­huo­nees­sa, Jen­ny ker­too.

– Tyk­kään sii­tä, et­tä huo­neet ovat eri­vä­ri­siä. Edel­li­ses­sä ko­dis­sam­me oli enem­män vä­re­jä, kitsc­hiä ja in­ti­a­lais­tyy­lis­tä si­sus­tus­ta. Nyt ma­ku­ni on muut­tu­nut hil­li­tym­mäk­si, vaik­ka vä­reis­tä pi­dän­kin, Jen­ny poh­tii.

Toi­nen ma­kuu­huo­ne, eli kel­tai­nen huo­ne, oli poh­ja­pii­rus­tuk­ses­sa mer­kit­ty pal­ve­li­jan­huo­neek­si. Nyt se on yh­dis­tet­ty työ- ja vie­ras­huo­ne.

– Olen ai­na pi­tä­nyt 1950–60-lu­ku­jen es­te­tii­kas­ta. En ole suun­ni­tel­lut si­sus­tus­ta val­miik­si, vaan se on muo­tou­tu­nut ajan kans­sa.

Jenny ja Jukka muuttivat kolmen mäyräkoiransa kanssa Sipoon-kotiinsa vuosi sitten. Ennen muuttoa he remontoivat taloa puolisen vuotta vanhempiensa avustuksella.

Osal­lis­tui vii­me het­kel­lä

– Se­lai­lin Koti ja keit­tiö -leh­teä vii­mei­se­nä il­moit­tau­tu­mis­päi­vä­nä ja pää­tin osal­lis­tua kil­pai­luun. Yleen­sä kä­sit­te­len ku­vat huo­lel­la, mut­ta nyt sa­la­ma oli rik­ko­nut tie­to­ko­neem­me näy­tön. Lä­he­tin hie­man hei­kos­sa va­lais­tuk­ses­sa ot­ta­ma­ni kä­sit­te­le­mät­tö­mät ku­vat anop­pi­lan ko­neel­ta. En osan­nut edes unel­moi­da, et­tä niil­lä ku­vil­la voi­si voit­taa, Jen­ny ker­too.

Kun Koti ja keit­tiö -leh­den pää­toi­mit­ta­ja Jut­ta Ylä-Mo­no­nen soit­ti Jen­nyl­le, et­tä hän oli voit­ta­nut, Jen­ny oli au­ton ra­tis­sa.

– Olin niin yl­lät­ty­nyt. Hyvä, et­ten aja­nut ojaan. Iloit­sin, kun kuu­lin, et­tä raa­ti oli yk­si­mie­li­ses­ti va­lin­nut ko­tim­me kau­neim­mak­si. Ar­vos­tan suu­res­ti si­sus­tuk­sen am­mat­ti­lais­ten mie­li­pi­det­tä. Kävi kyl­lä ohi­men­nen mie­les­sä, oli­ko ku­kaan muu osal­lis­tu­nut, kun voit­to tuli, Jen­ny nau­raa.

– En­sim­mäi­se­nä soi­tin ilou­u­ti­sen ano­pil­le­ni. Tämä oli upea tun­nus­tus myös van­hem­mil­lem­me, Jen­ny sa­noo.

Alun perin vieras-huoneeseen ostettu laveri päätyi terassille ulkosohvaksi. Pöytä syntyi Ikean pukkijaloista ja vanhasta tasosta. Säänkestävä matto Indiskasta. Tyynyt Ikean, Marimekon, Annon ja H&M Homen.

Pää­pal­kin­to oli keit­ti­ö­re­mont­ti

– Olim­me juu­ri re­mon­toi­neet, jo­ten an­noin pal­kin­non van­hem­mil­le­ni, jot­ka uu­ras­ti­vat re­mont­tim­me kim­pus­sa puo­li vuot­ta. Äi­ti­ni oli to­del­la on­nel­li­nen, Jen­ny ker­too.