Olohuoneen seinällä riippuu Marin veljenpojan Ilari Hautamäen näyttävä teos. Vanha kirkonpenkki toimii hyllynä ja laskutasona. Vanha marokkolainen matto on Marin isältä.

Re­mont­tia vaa­ti­va ja ne­li­öi­tään suu­rem­mal­ta tun­tu­va lä­pi­ta­lon kak­sio oli juu­ri se, mitä Mari Va­ta­nen oli ha­ke­nut­kin. Ai­em­min hän asui tun­nel­mal­li­ses­sa, sata vuot­ta van­has­sa ta­los­sa Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa. Uu­den ko­din huo­ne­ja­ko, veh­re­ät nä­ky­mät ja ti­la­va par­ve­ke sai­vat hä­net te­ke­mään os­to­pää­tök­sen.

Ma­rin edel­li­nen asun­to oli yh­tä suur­ta ti­laa. Lap­sen­lap­set käy­vät usein yö­ky­läs­sä, jo­ten hän ha­lu­si ma­kuu­huo­neen, jos­sa on ovi. Hän tah­toi asua Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa, mut­ta tar­vit­si toi­saal­ta hy­vät ul­koi­lu­mah­dol­li­suu­det koi­ran­sa vuok­si. Nyt hän on asu­nut uu­des­sa ko­dis­saan kol­me vuot­ta.

– Edel­li­nen asun­to­ni van­has­sa ta­los­sa oli mie­len­kiin­toi­sem­pi, mut­ta nau­tin 70-lu­vun mo­der­nis­min sel­key­des­tä, Mari poh­tii.

Punainen helmalakana ja kirkkaankeltaiseksi maalattu patteri ovat makuuhuoneen väriläiskiä. Iso taulu on Marin veljentyttären, Mira Hautamäen, teos.

Mari maalasi myös Artekin sermin ja nojatuolin valkoisiksi. Lattialla hehkuu pehmeä punainen ryijymatto.

Punaisiksi maalatut vanhat tikkaat toimivat yöpöytänä ja katseenvangitsijana. Makuuhuoneen kiinteät kaapistot ovat Kvikin.

Vä­ril­lä pii­loon

Ai­em­min Ma­ril­la oli mus­ta­val­koi­nen kau­si, jol­loin hän kar­si kaik­ki vä­rit pois. Uu­teen ko­tiin­sa hän ha­lu­si reip­paas­ti vä­riä, mut­ta vi­su­aa­li­suu­den am­mat­ti­lai­se­na hän osa­si rai­kas­taa ko­ko­nai­suu­den sel­keil­lä val­koi­sil­la pin­noil­la.

– En ole puu­ih­mi­nen, vaik­ka maal­la mi­nul­la on hir­si­sei­nää. Teen rak­kais­ta ka­lus­teis­ta so­pi­vat kul­loi­seen­kin si­sus­tuk­see­ni maa­laa­mal­la ne,
Mari ker­too.

Kun vä­hem­män kau­nii­ta 1970-lu­vun pat­te­rei­ta ei saa­nut pii­loon, Mari päät­ti ko­ros­taa sitä, mitä ei saa­nut häi­vy­tet­tyä. Hän maa­la­si kaik­ki pat­te­rit kirk­kaan­vih­reik­si ja kel­tai­sik­si.

– Olen am­ma­til­ta­ni stai­lis­ti ja työs­ken­nel­lyt vi­su­a­lis­ti­na muun mu­as­sa Iit­ta­la Grou­pis­sa, jo­ten olen tot­tu­nut te­ke­mään luo­via si­sus­tus­rat­kai­su­ja, Mari pe­rus­te­lee.

Keittiön kaapistot ovat Kvikin mallistoa. Avohyllyt on suunnitellut Harri Koskinen. Artekin pöytä odotti pitkään varastossa sopivaa paikkaa. Uudet lastutuolit ovat samanlaiset kuin neljäkymmentä vuotta sitten.

Li­sä­ti­laa keit­ti­öön

Keit­ti­ön Mari uu­si ko­ko­naan. Keit­ti­ön ja kyl­py­huo­neen vä­li­nen ovi sul­jet­tiin. Näin kum­paan­kin huo­nee­seen tuli li­sää sei­nä­ti­laa, ei­kä au­ke­a­val­le ovel­le tar­vin­nut jät­tää tyh­jää ti­laa. Li­sää säi­ly­tys­paik­ko­ja keit­ti­öön Mari sai myös, kun hank­ki eril­li­sen ros­kik­sen, ja ros­kis­kaa­pis­ta tuli kat­ti­la­kaap­pi.

Marin isoäidin vanha kuparikattila toimii kukkaruukkuna. Penkki ja vanha lypsyjakkara ovat antiikkiliikkeestä. Klassikkoroskis on Vippin ja leivänpaahdin Dualitin. Taustalla Marin vihreäksi maalaama patteri. Keittiön lattiaan Mari valitsi mustan linoleumin, joka on luonnonmateriaalia.

Ylä­kaa­pit­to­man keit­ti­ön vä­li­ti­lan kaa­ke­loin­ti jat­kuu kat­toon as­ti. Mari haa­vei­li myös kaa­ke­li­lat­ti­as­ta, mut­ta jär­ki ja käy­tän­nöl­li­syys voit­ti­vat. Lat­ti­aan va­lit­tiin help­po­hoi­toi­nen ja miel­lyt­tä­vä li­no­leu­mi, joka on luon­non­ma­te­ri­aa­li. Lie­si ja as­ti­an­pe­su­ko­ne tar­vit­si­vat li­sää säh­köä, jo­ten myös säh­köt oli uu­sit­ta­va.

Keittiön Works-hyllyt tilattiin Harri Koskiselta. Tarjotin on tädin Marin äidille maalaama. Vihreä Kupittaan Saven teekannu on Marin mummolta. Juustomuotti on Kalevala Korun valmistama, niitä tehtiin 1960–70-luvuilla. Vihreät Luna-lasit 1970-luvulta ovat Marin äidin jäämistöstä. Taulu on saatu Marin äidiltä.

Muu­al­la asun­non ku­lu­nut mo­sai­ik­ki­par­ket­ti hi­ot­tiin ja maa­lat­tiin kol­me ker­taa lat­ti­a­puu­maa­lil­la.

– Ko­to­na ol­les­sa­ni vie­tän eni­ten ai­kaa keit­ti­ös­sä, jon­ka suu­ren pöy­dän ää­res­sä myös työs­ken­te­len, Mari ker­too.

Puuseppä Antti Saarelma on tehnyt mittatilaustyönä kylpyhuoneen uudet puukalusteet. Kylpyhuoneen ikkunasta avautuvat puistomaiset näkymät.

Luon­non­va­loa kyl­py­huo­nee­seen

Ma­rin te­ke­män re­mon­tin li­säk­si 1970-lu­vun al­ku­puo­lel­la ra­ken­net­tuun ta­loon teh­tiin vuo­si sit­ten put­ki­re­mont­ti, jos­sa kyl­py­huo­neet uu­sit­tiin ko­ko­naan. Vas­ta­re­mon­toi­dus­sa kyl­py­huo­nees­sa pa­ras­ta on ava­ruus. Iso ik­ku­na yh­dis­te­tys­sä wc- ja kyl­py­huo­nees­sa tuo ti­laan luon­non­va­loa.

Wc ja kyl­py­huo­ne oli­vat alun pe­rin eril­li­set, ja nii­hin oli omat si­sään­käyn­nit. Van­ha kyl­py­am­me piti pois­taa put­ki­re­mon­tis­sa. Mari ha­lu­si uu­den am­meen, mut­ta on­gel­ma oli, et­tä ovi­auk­ko oli 70 cm le­veä. On­nek­si ne­tis­tä löy­tyi am­me, joka mah­tui si­sään.

Pe­su­ko­neen pääl­li­sen ja am­meen puu­sil­lan Mari teet­ti mit­ta­ti­laus­työ­nä puu­sep­pä Ant­ti Saa­rel­mal­la. Puu tuo läm­pöä muu­ten mus­ta­val­ko­har­maa­seen kyl­py­huo­nee­seen.

Marin isä on maalannut Modiglianin teoksen kopion, joka roikkuu eteisen seinällä. Eteisen pöydän päällä Pentti Kaskipuron Lanttu vuodelta 1972. Marsu-taulun on tehnyt Marin isän graafikkosisar. Jakkarat Artekin.

Os­to­kiel­to on voi­mas­sa

On yl­lät­tä­vää, mi­ten van­hat ta­va­rat löy­tä­vät paik­kan­sa.

– Lä­hes kaik­ki ta­va­ra­ni ovat van­ho­ja ja kul­ke­neet mu­ka­na­ni ko­dis­ta ko­tiin.

Van­hat pen­kit ovat lois­ta­via ta­so­ja kir­joil­le ja ko­ris­te-esi­neil­le. Niil­le mah­tuu pal­jon, mut­ta ne ei­vät juu­ri vie ti­laa sei­nän vie­res­sä.

– Kos­ka ta­va­raa on jo riit­tä­väs­ti ja kam­mo­an tur­haa ta­va­raa, mi­nul­la on ol­lut it­sel­le­ni aset­ta­ma os­to­kiel­to jo pari vuot­ta, Mari pal­jas­taa.

Keittiön seinällä on Marin isän, Jarmo Hautamäen, työ. Mari sai sen lahjaksi, kun muutti pois kotoa. Pöydällä ovat Arabian vanhat taikinakulhot.

Paik­ka per­heel­le

Mari on tai­tei­li­ja­su­kua, ja hä­nel­lä on mo­nien su­ku­lais­ten­sa töi­tä ko­tin­sa sei­nil­lä. Hä­nen isän­sä Jar­mo Hau­ta­mä­en tuo­tan­nos­sa on pal­jon öl­jy­vä­ri­töi­tä, pas­tel­le­ja ja prons­si­veis­tok­sia. Myös Ma­rin vel­jen­poi­ka Ila­ri Hau­ta­mä­ki on ku­va­tai­tei­li­ja, sa­moin toi­sen vel­jen ty­tär Mira Hau­ta­mä­ki. Lap­sil­la on pal­jon isien­sä töi­tä.

– Per­hee­ni on mi­nul­le hy­vin tär­keä, sik­si ko­ti­ni­kin pi­tää so­pia hei­dän vie­rai­lui­hin­sa. Kun lap­se­ni per­hei­neen tu­le­vat ky­lään, mah­dum­me hy­vin kaik­ki olo­huo­neen ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­le, Mari iloit­see.

Lasitetulla parvekkeellakin on taidetta. Mira Hautamäki on maalannut teoksensa Tanssiinkutsu palaan Aleksanterin teatterin vanhaa lattiaa. Nojatuoli ja jakkara ovat Artekin.