Si­sus­tuk­ses­sa ra­kas­tan suh­teel­li­sen maan­lä­hei­siä sä­vy­jä. Vä­riä saa kyl­lä ol­la, mut­ta rau­hal­li­suus on tär­ke­ää. Sama on ta­pah­tu­nut pu­keu­tu­mi­ses­sa­ni­kin, joka on men­nyt yk­sin­ker­tai­sek­si skan­di­tyy­lik­si. Pa­nos­tan laa­duk­kai­siin tuot­tei­siin ja vaa­te­huol­toon. T-pai­ta­kin tun­tuu ar­vok­kaam­mal­ta, kun sen si­lit­tää.

Ko­tim­me on se­koi­tus tren­dik­kyyt­tä ja van­ho­ja esi­nei­tä, joil­la on ta­ri­noi­ta. Lii­kaa de­sig­nia ei saa ol­la, jot­ta koti on mu­ka­va ja ko­toi­sa. Si­sus­tan myös kui­va­ku­kil­la ja vi­her­kas­veil­la, joil­la saa hel­pos­ti vaih­te­lua si­sus­tuk­seen. Pa­ras­ta ko­dis­sam­me on va­loi­suus.

Pi­dän met­säi­sis­tä sä­vyis­tä, ku­ten tum­man-
vih­re­äs­tä ja rus­ke­as­ta, ja ko­tim­me vä­rit tuo­vat­kin
mie­leen met­sän. Jos­sa­kin vai­hees­sa ihas­te­lin val­kois­ta si­sus­tus­ta, mut­ta enää en sitä jak­sai­si.

Lem­pi­paik­kaa­ni ko­to­na on vai­ke­aa sa­noa, kos­ka asun­tom­me on mel­kein yh­tä ti­laa. Viih­dyn kaik­ki­al­la. Sän­gys­sä lu­es­ke­len ja kuun­te­len pod­cas­te­ja. Myös soh­van­nur­kas­sa on hyvä ol­la.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on ”pois­sa sil­mis­tä, pois­sa mie­les­tä”. Säi­ly­tän ta­va­raa kaa­peis­sa. En ha­lua pi­tää sitä lii­kaa esil­lä, mut­ta kaa­peis­ta puut­tuu jär­jes­tys­tä.

Vi­su­aa­li­suus on mi­nul­le tär­ke­ää. Se tu­lee kuin luon­nos­taan. En oi­ke­as­taan edes enää ajat­te­le sitä. Teen töi­tä ka­me­ran kans­sa kes­ki­mää­rin kol­me­na päi­vä­nä vii­kos­sa. Ku­vaan joil­le­kin asi­ak­kail­le­ni vii­koit­tain ja tuo­tan si­säl­töä omiin ka­na­vii­ni.

Mai­se­mis­ta vuo­ret pu­hut­te­le­vat mi­nua. Jos on mah­dol­lis­ta kii­ve­tä vuo­rel­le, teen sen. Ha­lu­an pääs­tä kat­so­maan mai­se­mia yl­hääl­tä, vaik­ka pel­kään­kin kor­kei­ta paik­ko­ja. Vii­me ke­sä­nä ajoim­me mat­kai­lu­au­tol­la Nor­jas­sa ja nou­sim­me hulp­peil­le pai­koil­le. Täl­lä het­kel­lä sen tyyp­pi­nen mat­kai­lu kiin­nos­taa mi­nua eni­ten.