Talon ilme on lainattu Amerikasta. Korkea kattokulma ja leveät, taloa kiertävät terassit sekä ritiläkaide antavat talolle persoonallisen ilmeen.

Pie­ni Suo­men lip­pu lie­huu kuis­til­la, mut­ta muu­ten tun­tuu sil­tä kuin tu­li­sim­me ame­rik­ka­lai­sel­le maa­ti­lal­le, ranc­hil­le. Oi­ke­as­ti olem­me Vä­xa­rin saa­rel­la län­ti­sel­lä Uu­del­la­maal­la, muu­ta­man mi­nuu­tin ve­ne­mat­kan pääs­sä man­te­reen puo­lel­la si­jait­se­val­ta kau­pal­ta.

Sa­mai­sel­la ruo­ka­kau­pal­la Ken­neth kuu­li täs­tä ta­los­ta, kun hän oli hie­man kal­lel­la ky­pä­rin. Ken­net­hil­lä ja Kat­jal­la oli ol­lut vuok­ra­mök­ki lä­hi­saa­res­sa yli kym­me­nen vuot­ta, ja he haa­vei­li­vat lu­nas­ta­van­sa sen omak­seen. Se ei kui­ten­kaan on­nis­tu­nut.

Nimi syn­tyi en­si kat­so­mal­la

Myy­tä­vä­nä ol­lut­ta ta­loa ku­vat­tiin per­soo­nal­li­sek­si. Kat­ja ja Ken­neth päät­ti­vät men­nä kat­so­maan sitä. He kä­ve­li­vät ton­til­le vil­liin­ty­neen hei­ni­kon ja haa­pa­met­sän hal­ki. Rin­ta rin­nan kas­va­vil­le haa­pa­puil­le löy­tyi myö­hem­min se­li­tys: Yk­si saa­ren omis­ta­jis­ta päät­ti ai­koi­naan tul­la tu­li­tik­ku­teh­tai­li­jak­si. Se jäi, mut­ta haa­vat le­vi­si­vät koko saa­rel­le.

– Lo­pul­ta au­ke­al­la mei­dät yl­lät­ti val­ta­va talo, joka oli kuin toi­ses­ta maa­il­mas­ta, Kat­ja muis­te­lee.

Pe­rin­teis­ten saa­ris­to­mök­kien si­jaan ra­ken­nut­ta­ja oli ins­pi­roi­tu­nut Ame­ri­kas­ta ja kor­keis­ta, vi­no­kat­toi­sis­ta ta­lois­ta. Kat­ja ja Ken­neth in­nos­tui­vat ta­lon hen­ges­tä.

– Sil­lä het­kel­lä mie­les­sä­ni syn­tyi nimi pai­kal­le: Ranch. Muis­te­lin näh­nee­ni sa­man­hen­ki­siä ta­lo­ja ai­ka­naan Dal­las-tv-sar­jas­sa. Nau­roin­kin, et­tä tääl­lä sit­ten juh­lim­me ri­vi­tans­sia tans­sien, boot­sit ja­las­sa ja stet­so­nit pääs­sä, Kat­ja ker­too.

Mus­ta maus­taa val­kois­ta

En­nen Kat­jaa ja Ken­net­hiä talo oli eh­ti­nyt ol­la muu­ta­man vuo­den tyh­jil­lään. Kaik­ki pin­nat oli­vat puu­ta. Si­säl­lä oli par­ru­ja ja kel­las­tu­nut­ta män­tyä. Tun­nel­ma tun­tui syn­käl­tä.

Kat­ja ja Ken­neth an­toi­vat ta­lol­le rai­kas­ta­van pe­sun, kun kaik­ki pin­nat maa­lat­tiin huo­ne ker­ral­laan val­koi­sik­si.

Keit­tiö uu­sit­tiin, ja sa­mal­la sitä suu­ren­net­tiin. Kat­ja oli näh­nyt si­sus­tus­leh­des­sä ku­van mus­ta­val­koi­ses­ta keit­ti­ös­tä. Yk­si pa­rin suun­ni­tel­mis­ta oli täy­sin mus­ta, toi­nen ko­ko­val­koi­nen. Lo­pul­ta kaa­pi­no­vis­ta tuli val­koi­set, ta­sois­ta ja ik­ku­nan­puit­teis­ta mus­tat.

Keit­ti­ön tyy­li jat­kuu nyt läpi ta­lon. Val­koi­sia pin­to­ja on si­sus­tuk­ses­sa maus­tet­tu mus­tal­la.

– Mo­net van­has­sa mö­kis­säm­me ol­leis­ta ta­va­rois­ta on tääl­lä kä­si­tel­ty mus­tik­si, jot­ta ne is­tui­si­vat si­sus­tuk­seen pa­rem­min, Kat­ja ker­too.

Iloa koko vuo­den

Kun ve­ne­mat­ka saa­reen on ly­hyt, ei­vät säät hait­taa kul­ke­mis­ta. Ai­em­mal­la saa­ri­mö­kil­lään per­he kävi vain ke­säl­lä ja syk­syl­lä, mut­ta tän­ne tul­laan ym­pä­ri vuo­den.

Kat­ja ja Ken­neth ovat teh­neet muu­tok­sia aja­tel­len myös, et­tä he voi­si­vat asua saa­res­sa elä­ke­päi­vi­nään.

Talo on­kin enem­män kak­kos­ko­ti kuin mök­ki. Tääl­lä on säh­kö ja läm­mi­tys, si­sä­sau­na ja suih­ku sekä kui­va­käy­mä­lä. Ranc­hil­la on vie­tet­ty jo jou­lua, uut­ta­vuot­ta, pää­si­äis­tä ja ke­sä­lo­mia.

Myös Kat­jan idea län­nen­juh­lis­ta to­teu­tui pari ke­sää sit­ten.

– Sil­loin me­kin han­kim­me boot­sit ja stet­so­nit. Juh­lis­ta tuli me­nes­tys, Kat­ja ja Ken­neth muis­te­le­vat.