Ke­vät toi­sen­sa jäl­keen An­na-Mari Kar­hu­seen is­ki mök­ki­kuu­me ja syk­syi­sin hän tuli toi­siin aja­tuk­siin.

– Olem­me asu­neet Sa­min kans­sa koko ikäm­me kau­pun­gis­sa, mut­ta meil­lä kum­mal­la­kin on su­ku­juu­ria maal­la ja olem­me viet­tä­neet lap­suu­den ke­siä mö­kil­lä. Haa­vei­lim­me, et­tä voi­sim­me jos­kus hank­kia oman mö­kin. Kä­vim­me kat­so­mas­sa muu­ta­mia paik­ko­ja, mut­ta mi­kään ei oi­kein sy­käh­dyt­tä­nyt. Kun­nes ker­ran se­lai­lin puo­li­huo­li­mat­to­mas­ti net­ti­si­vu­ja, An­na-Mari muis­te­lee.

Perhe viettää mökillä suurimman osan ajasta keväästä pitkälle syksyyn ulkona: ”Halusimme L-muotoisen talon kulmaan ison terassin ja leveät pariovet. Alina oli jo syntynyt ja ajattelimme, että terassille voi rakentaa majan tai leikin, eikä niitä tarvitse korjata pois vaan leikkiä voi jatkaa seuraavana päivänä. Terassilla mahtuu tekemään monia eri asioita samaan aikaan.”

An­na-Mari näki Pu­su­las­sa si­jait­se­vas­ta tor­pas­ta il­moi­tuk­sen, jos­sa oli yk­si ai­noa huo­no kuva. Pai­kas­sa oli jo­tain kiin­nos­ta­vaa, etäi­syys Hel­sin­gis­tä ja hin­ta­kin oli­vat so­pi­vat. Seu­raa­va­na päi­vä­nä hän pa­la­si kat­so­maan tor­pas­ta li­sä­tie­to­ja, mut­ta il­moi­tus oli hä­vin­nyt. En­sim­mäi­nen aja­tus oli, et­tä torp­pa on myy­ty, mut­ta pe­ri­kun­nan omis­ta­ma koh­de oli otet­tu vä­li­ai­kai­ses­ti pois myyn­nis­tä.

Ostohetkellä aittarakennuksen tilalla oli piharakennus, jossa on ilmeisesti pidetty karjaa. Rakennus oli pieni ja vinossa, se oli osittain sortunut ja alimmat hirret olivat huonossa kunnossa. Anna-Marilla ja Samilla oli ystäviä talkoissa sitä purkamassa. 

– Paik­ka jäi kum­mit­te­le­maan mie­lee­ni, vaik­ka en ol­lut edes käy­nyt siel­lä. Va­jaan vuo­den ku­lut­tua lai­toin vä­lit­tä­jäl­le vies­tin ky­sy­äk­se­ni tor­pan ti­lan­net­ta. Kun kä­vim­me pai­kan pääl­lä, sii­nä oli­si saat­ta­nut hei­kom­paa hir­vit­tää. Sil­ti se oli rak­kaut­ta en­si sil­mäyk­sel­lä. Aloim­me neu­vo­tel­la tor­pan os­ta­mi­ses­ta. Mat­kas­sa oli mon­ta mut­kaa, ja kau­pan­te­os­sa meni lo­pul­ta puo­li vuot­ta, An­na-Mari jat­kaa.

Olohuoneen sohva on ostettu Ikeasta, mutta lähes kaikki muu torpassa on kierrätettynä hankittua. Pahkapöydät ovat Samin ukin tekemät. Anna-Mari rakastaa kaikkea käsin valmistettua, ja pöydät löysivät torpasta luontevasti paikkansa. Tamperelaisesta antiikkiliikkeestä löytyi lähes kolmemetrinen penkki, josta saatiin sopiva taso kirjoille. Sata vuotta vanhat kaunissävyiset räsymatot ovat Anna-Marin sukulaisten kutomia.

RAI­VAUS­TA RIIT­TI

Sa­ma­na syk­sy­nä 2012 An­na-Mari ja Sami pyy­si­vät ison jou­kon ys­tä­viä tal­koi­siin. Tont­ti oli täyn­nä ro­mua, muun mu­as­sa kyl­py­am­mei­ta, ko­din­ko­nei­ta ja au­ton­raa­to­ja, joi­den kes­kel­tä kas­voi koi­vu­ja. Syk­syn ai­ka­na vie­tiin nel­jä jä­te­la­val­lis­ta ro­mua kaa­to­pai­kal­le. Kaik­ki sääs­tä­mi­sen ar­voi­nen pi­not­tiin huo­lel­li­ses­ti tal­teen. En­sim­mäi­nen vuo­si meni tont­tia sii­vo­tes­sa.

Puretun torpan hirsiä käytettiin uudisrakennuksen katossa alkuperäisillä paikoillaan. Hirsissä on ajan patinaa, muun muassa palanut kohta. Keittiöön muurattiin uusi leivinuuni ja asennettiin sähköhella ja induktioliesi. Paikallinen seppä kunnosti torpan vanhan Högforsin valurautahellan ja uunin. Yrtit roikkuvat kattohirsien päälle pujotetussa vanhassa puisessa leipälapiossa.

Seu­raa­va­na ke­vää­nä met­sän lai­dal­la si­jait­se­va 1980-lu­vul­la ra­ken­net­tu pik­ku­mök­ki kun­nos­tet­tiin. Per­he asui siel­lä, kun torp­paa re­mon­toi­tiin. En­sin oli tar­koi­tus kun­nos­taa sau­na ja ra­ken­taa pur­ku­ma­te­ri­aa­leis­ta huus­si, kos­ka ton­til­la ei ol­lut kuin riu­ku ja kurk­ku­purk­ki.

Vuonna 1906 rakennettu sauna oli ensimmäinen rakennus, jonka Anna-Mari ja Sami kunnostivat. Luonnonkivistä tehty perusta oli kivikeko, joka oli osittain sortunut ja koko rakennus oli pahasti kallellaan. Sauna näytti surulliselta, mutta se päätettiin pelastaa. Anna-Mari löysi Metsäkylän Navetasta puisen penkin ja vanhan haristuneen saavin, jonka sisälle teetettiin teräslieriö. Lämmin pesuvesi saadaan kiukaan padasta.

An­na-Mari ja Sami ei­vät teet­tä­neet kun­to­kar­toi­tus­ta, kos­ka kiin­teis­tö tont­tei­neen os­tet­tiin niin, et­tei ra­ken­nuk­sil­la ol­lut ar­voa. He tie­si­vät, et­tä ra­ken­nuk­set oli­vat huo­nos­sa kun­nos­sa. Toi­vee­na kui­ten­kin oli, et­tä van­han tor­pan voi­si re­mon­toi­da ja saa­dul­la li­sä­ra­ken­nu­soi­keu­del­la laa­jen­taa sitä.

Olkkarista ostettu rottinkipöytä ja kirpputorilta löytyneet rottinkituolit sopivat vaalean torpan henkeen. Sininen värimaailma olohuoneeseen on syntynyt kuin itsestään vanhoista sohvatyynyistä ja torkkupeitoista. Olohuoneesta on näkymä ruokailutilaan ja keittiöön. Leivinuuni ja puuhella jakavat pitkää, suoraa tilaa. Taloa varten sahatut leveät lattialaudat on käsitelty kuultovahalla.

Al­ku­pe­räi­se­nä aja­tuk­se­na oli pur­kaa 1960–70-lu­vuil­la ra­ken­net­tu laa­jen­nu­so­sa ja re­mon­toi­da van­ha torp­pa, jos­sa oli pie­nen ka­ma­rin li­säk­si yh­dis­tet­ty keit­tiö ja lei­vin­tu­pa.

Pur­ku­työn alet­tua to­det­tiin, et­tä tor­pan hir­sis­tä noin 80 pro­sent­tia oli käyt­tö­kel­vot­to­mia. Pui­den lat­va­o­sis­ta veis­tet­tyi­hin hir­siin oli pääs­syt kos­teut­ta ja ne oli­vat huo­nos­sa kun­nos­sa. Ai­noa rat­kai­su oli pur­kaa ra­ken­nus ja sääs­tää ter­veet hir­ren pät­kät myö­hem­pää käyt­töä var­ten.

Anna-Mari on innostunut värjäämään villalankoja luonnonväreillä. Hän on kerännyt kasveja ja sieniä mökin ympäristöstä. Pehmeät ja maanläheiset värit ovat syntyneet muun muassa verihelttaseitikeillä, koivulla, nokkosella ja lupiininkukilla.

SUUN­NI­TEL­MAT MUUT­TU­VAT

Torp­paan oli jo ha­et­tu ra­ken­nu­soi­keut­ta. Suun­ni­tel­mat piti muut­taa len­nos­sa ja ra­ken­taa ko­ko­naan uu­si pää­ra­ken­nus.

– Ta­voit­teem­me oli säi­lyt­tää tor­pan hen­ki ja mit­ta­suh­teet, vaik­ka ta­loon tuli li­sää ne­li­öi­tä. Al­ku­pe­räi­siä ik­ku­noi­ta suu­ren­net­tiin, et­tä luon­to yh­dis­tyi­si si­sä­ti­loi­hin. Yleen­sä vie­raat ei­vät edes huo­maa, et­tä torp­pa on uu­dis­ra­ken­nus, ker­too An­na-Mari.

Aitan toiseen päähän rakennettiin varasto ja toiseen kamari, joka on toiminut etätyöpisteenä ja vierashuoneena. Toissa kesänä Alina muutti aittaan. Siihen asti hän nukkui vanhempien kanssa päärakennuksessa. ”On ollut ihana seurata, kun hän on sisustanut ja laittanut huoneen mieleisekseen.”

An­na-Mari ja Sami piir­si­vät uu­den tor­pan suun­ni­tel­mat it­se. Nä­ky­mät oli­vat tär­kei­tä ja he miet­ti­vät mitä ha­lu­a­vat näh­dä, kun sei­so­vat eri koh­dis­sa. Mie­li­ku­va­leik­ki aut­toi suun­nit­te­lus­sa. Ark­ki­teh­ti­toi­mis­to teki ra­ken­nus­lu­paan tar­vit­ta­vat piir­rok­set ja pa­pe­rit sekä ra­ken­ne­piir­rok­set ja lu­juus­las­kel­mat.

Ra­ken­nus on L:n muo­toi­nen ja toi­nen sa­ka­ra on pit­kä. Sen vuok­si kaik­ki ra­ken­teel­li­set asi­at piti las­kea tark­kaan. Ark­ki­teh­ti­toi­mis­to eh­dot­ti pit­kää palk­kia tai pyl­väs­tä kes­kel­le ta­loa, mut­ta toi­vee­na oli ava­ra tila il­man vä­li­sei­niä tai pyl­väi­tä. On­gel­ma rat­ke­si yh­del­lä pak­sul­la pal­kil­la, jos­sa roik­kuu nyt Ali­nan temp­pu­ren­kaat ja säk­ki­tuo­li.

Olohuoneeseen muurattiin takka, joka ei ole varaava mutta luovuttaa tilaan juuri sopivasti lämpöä. Takan eteen asennettiin liuskekiveä suojaamaan puulattiaa kipinöiltä. Pienellä, Samin ukin veistämällä pahkajakkaralla voi istua sytyttämässä takkaan tulta. Toinen pieni jakkara on ostettu Casuarinasta. Mitoiltaan juuri sopiva, raidalliseksi maalattu vanha kaappi löytyi Facebook-ryhmästä.

Moni kau­his­te­li, mil­lai­sen työ­maan pa­ris­kun­ta oli ot­ta­nut it­sel­leen. He it­se ko­ki­vat sen te­ra­peut­ti­se­na. Ai­no­as­taa­an ra­ken­nus­vai­heen kii­rei­sim­mäs­sä vai­hees­sa tuli epä­toi­von het­kiä, kun An­na-Mari ja Sami te­ki­vät pal­jon töi­tä omin voi­min. Sil­loin täy­tyi pi­tää kiin­ni tiu­kois­ta­kin ai­ka­tau­luis­ta, kun seu­raa­va­na aa­mu­na oli tu­los­sa put­ki­mies tai kai­vin­ko­ne. Jat­ku­va pää­tös­ten teko tun­tui myös ras­kaal­ta.

Vuonna 1906 rakennettu sauna oli ensimmäinen rakennus, jonka Anna-Mari ja Sami kunnostivat. Luonnonkivistä tehty perusta oli kivikeko, joka oli osittain sortunut ja koko rakennus oli pahasti kallellaan. Sauna näytti surulliselta, mutta se päätettiin pelastaa. Anna-Mari löysi Metsäkylän Navetasta puisen penkin ja vanhan haristuneen saavin, jonka sisälle teetettiin teräslieriö. Lämmin pesuvesi saadaan kiukaan padasta.

– On ol­lut kui­ten­kin pal­kit­se­vaa op­pia pal­jon ra­ken­ta­mi­ses­ta ja re­mon­toin­nis­ta sekä näh­dä, kun am­mat­ti­lai­set ovat to­teut­ta­neet vi­si­om­me, ker­too Sami.

Kesäkeittiöstä haluttiin niin iso, että siinä mahtuu kunnolla liikkumaan ja pienen sadekuuron sattuessa ruokailijat ovat sateelta suojassa. Leveät, vihreäksi maalatut lankut pöydän kanneksi löytyivät Anna-Marin ystävän varastosta. Pöydän jalat ja käsin taotut naulat pöydän kanteen teetettiin sepällä mittojen mukaan.

KE­VÄÄS­TÄ PIT­KÄL­LE SYK­SYYN

Per­he naut­tii sii­tä, kun mö­kil­le tu­lee ys­tä­viä, kun voi viet­tää juh­lia tai jär­jes­tää tal­koi­ta.

– Mut­ta olem­me mö­kil­lä pal­jon kol­mes­taan. Maal­la rau­hoit­tu­mi­nen on meil­le tär­ke­ää. Kun ajam­me pel­to­mai­se­man läpi tor­pan pi­haan, niin puls­si las­kee. Ul­ko­na kuu­luu ai­no­as­taan luon­non ää­niä. Aloi­tam­me mök­ki­kau­den heti, kun sää läm­pe­nee. Ke­vään he­rää­mis­tä on kiva seu­ra­ta mö­kil­lä, kun sil­mut puh­ke­a­vat ja lin­nut al­ka­vat lau­laa, An­na-Mari tun­nel­moi.

Anna-Mari putsaa keittiössä pihapiiristä kerättyjä nokkosia ja pilkkoo ne lettutaikinan joukkoon. Kesäkeittiön muurinpohjapannussa syntyvät herkulliset nokkosletut lounaaksi. Villiyrttien keräily on Anna-Marin lempipuuhaa. Hän on ostanut Gotlannista kolme isoa puista leikkuulautaa, jotka ovat keittiössä ja kesäkeittiössä ahkerassa käytössä.

Mök­ki­kau­si tor­pal­la jat­kuu ke­vääs­tä pit­käl­le syk­syyn, kun­nes en­sim­mäi­set yö­pak­ka­set saa­pu­vat. Vaik­ka torp­pa, sau­na ja lii­te­rin ti­lal­le ra­ken­net­tu ait­ta ovat val­mii­ta, riit­tää ton­til­la puu­haa. Usein ja­las­sa on ku­mi­saap­paat ja kä­des­sä la­pio, kuok­ka tai ok­sa­sak­set. Koko per­he naut­tii met­säs­sä liik­ku­mi­ses­ta, sie­nes­tä­mi­ses­tä sekä mar­jas­ta­mi­ses­ta mö­kin lä­hi­maas­tos­ta. Syk­syl­lä on myös ai­ka kor­ja­ta run­sas sato yrt­te­jä. An­na-Mari kui­vaa nii­tä ja te­kee omia maus­te­se­ok­sia.

Syksyllä Anna-Mari kuivattaa ja säilöö eri tavoin pihamaan yrttisadon, jota käytetään koko talvi ruoanlaitossa. Osan yrteistä hän sitoo pieniksi kimpuiksi ja ripustaa kuivumaan keittiön katonrajaan. Pihapiirin kasvilavoilla kasvaa yleensä pariakymmentä erilaista yrttilajia.

Torpan pihapiirissä kasvaa ruukuissa ja neljässä kasvilavassa erilaisia kukkia, yrttejä, kesäkurpitsoja, tomaattia, kurkkuja, salaattia ja muita hyötykasveja sulassa sovussa: ”On ihanaa, kun voi hakea omalta pihalta tuoreita yrttejä ja vihanneksia ruokaan”.

Tun­nel­mal­li­nen torp­pa on si­sus­tet­tu kier­rä­te­tyil­lä huo­ne­ka­luil­la ja esi­neil­lä, jot­ka on löy­det­ty kirp­pa­reil­ta, vin­ta­ge­liik­keis­tä tai huu­to­kau­pois­ta. Osa on An­na-Ma­rin ja Sa­min lap­suu­den­ko­deis­ta pe­rit­ty­jä, saa­tu­ja tai su­ku­lais­ten te­ke­miä. Tär­ke­ää ka­lus­teis­sa ja pik­ku­e­si­neis­sä on ajan pa­ti­na ja se, et­tä ne kes­tä­vät ai­kaa.

– Tie­däm­me jo­kai­sen esi­neen ta­ri­nan, mikä te­kee niis­tä mer­ki­tyk­sel­li­siä, iloit­see An­na-Mari.

Anna-Mari on ostanut rautalangasta tehdyt ilmeikkäät ja humoristiset linnut Pariisista. Ne löysivät paikkansa mökiltä. Linnut on kiinnitetty porstuan seinälle toivottamaan sisääntulijat tervetulleiksi.

Puiset nuket on hankittu Alinan rakentamaan nukkekotiin. Niittykukat on aseteltu Anna-Marin mummin vanhaan Arabian maitokannuun. Käsinmaalatut Arabian astiat ovat Anna-Marin suosikkeja. Makuuhuoneeseen tulee pehmeä valo kahteen eri suuntaan aukeavasta ikkunasta.