MIKÄ: Oma­ko­ti­ta­lo, 6 huo­net­ta, keit­tiö, sau­na, 190 m². MIS­SÄ: Kaa­ri­nas­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Puu­tar­hu­ri Min­na Toi­va­nen mie­hen­sä ja hei­dän kah­den poi­kan­sa kans­sa.

Si­sus­tus­ta ra­kas­ta­va puu­tar­hu­ri Min­na Toi­va­nen suun­nit­te­lee it­se kai­ken mah­dol­li­sen, ja jos ei joku muu to­teu­ta suun­ni­tel­mia, to­teut­taa hän ne it­se. Kaa­ri­nan-koti on­kin Min­nan tai­don­näy­te. Hä­nen kä­sis­sään mie­hen mum­mol­ta pe­rit­ty tum­ma­sä­vyi­nen oma­ko­ti­ta­lo muut­tui va­loi­sak­si ja ava­rak­si ko­dik­si, jos­ta ei puu­tu tun­nel­maa.

Pihlajapuiden kehystämällä verannalla viihdytään pitkälle syksyyn. Kukkaruukut Minna on hankkinut aikoinaan vanhasta työpaikastaan Kukkakauppa Piia Jaalalta.

En­sin koko talo re­mon­toi­tiin Min­nan ide­oi­ma­na ta­kai­sin 1960-lu­vun vä­rik­kää­seen maa­il­maan, jos­ta mum­mo oli jo jos­sain vai­hees­sa eh­ti­nyt luo­pua. Kun Min­na ja hä­nen mie­hen­sä sai­vat lap­sia, he päät­ti­vät laa­jen­taa ta­loa. Keit­tiö oli ko­din ai­noa huo­ne, joka sääs­tet­tiin lä­hes en­ti­sel­lään. Vih­reä keit­tiö orans­sei­ne kaa­ke­lei­neen tuo mu­ka­vas­ti yl­lät­tä­vyyt­tä muu­ten vaa­le­a­sä­vyi­seen ja pel­kis­tet­tyyn ko­tiin.

Sohva on Valantin mallistoa ja teetetty mittojen mukaan sopivaksi. Valkoinen senkki ikkunan alla on teetetty puusepällä ja ruskea pikkupöytä saatu perinnöksi miehen mummolta.

Uu­den osan suun­nit­te­lu an­net­tiin am­mat­ti­lai­sen teh­tä­väk­si. Ra­ken­nus­piir­tä­jän ky­näs­tä syn­tyi 90 ne­li­ö­tä lisä ti­laa, ja van­han puo­len kat­to muu­tet­tiin sa­man­lai­sek­si kuin uu­den puo­len. Sa­mas­ta ky­näs­tä syn­tyi myös huo­ne­ja­ko. Sen jäl­keen Min­na as­tui puik­koi­hin.

– En tie­dä, mitä ra­ken­nus­piir­tä­jä tyk­kä­si pa­nos­tuk­ses­ta­ni, mut­ta mi­nun vain on pak­ko tun­kea sor­me­ni ai­na joka paik­kaan, nau­raa Min­na.

Min­na on yl­peä var­sin­kin lin­jak­kais­ta si­sä­o­vis­ta. Niis­sä on käy­tet­ty poh­ja­na hal­po­ja pah­vi­o­via, jot­ka on maa­lau­tet­tu. Ros­te­rit ja la­sit tee­tet­tiin pa­joil­la, jon­ka jäl­keen pa­ris­kun­ta ko­ko­si ovet it­se.

Vanhoista viinilaatikoista koottuun kolmi-kerroksiseen rakennelmaan on helppo vaihtaa istutuksia. Kukkakeinuksi ristitty keksintö sopii hyvin pieneen tilaan, esimerkiksi parvekkeelle. Minna on istuttanut laatikoihin Huiskulasta hankittuja hopealankaa ja variksenmarjaa.

Laa­jen­nuk­sen yh­tey­des­sä myös Min­nan pit­kä­ai­kai­nen haa­ve to­teu­tui, kun ita­li­a­lai­sel­ta teh­taal­ta ti­lat­tu po­re­am­me tuo­tiin vih­doin re­kal­la Kaa­ri­naan.

Pihlajan alla tarkenee syksylläkin, kun tuolilla on hieman lämmikettä. Puutarha- tuolit ovat Vepsäläiseltä ja taljat Minna peri aikoinaan anopiltaan.

VAN­HO­JA AAR­TEI­TA

Kun laa­jen­nus val­mis­tui, pie­nes­tä oma­ko­ti­ta­los­ta kuo­riu­tui ava­ra ja va­loi­sa koti. Pel­kis­tet­ty il­me ja val­koi­set pin­nat an­ta­vat ti­laa vä­reil­le, joi­ta riit­tää vaih­tu­vien kuk­ka-ase­tel­mien an­si­os­ta. Nä­kee, et­tä tääl­lä asuu kuk­ka-alan am­mat­ti­lai­nen. Joka puo­lel­la on kau­nii­ta ase­tel­mia, vih­re­än eri sä­vy­jä ja kuk­ka­kimp­pu­ja ase­tel­tui­na mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sim­piin mal­jak­koi­hin, ku­ten pel­ti­purk­kei­hin ja van­hoi­hin kah­vi­pan­nui­hin.

Minnan ja hänen miehensä yhdessä suunnittelema ruokapöytä on teetetty puusepällä, tuolit ovat tanskalaisen suunnittelijan. Minnan mielestä kattaus ei ole mitään ilman kauniita kukka-asetelmia. Persoonallisuutta ja vaihtelevuutta saa erilaisilla maljakoilla, kuten kirpputoreilta löytyneillä peltipurkeilla ja mummon vanhoilla posliiniastioilla.

Van­hat esi­neet ker­to­vat mum­mos­ta ja Min­nan lap­suu­den­ko­dis­ta Kus­ta­vis­sa.

– Ko­to­nam­me lä­hes kaik­ki on tee­tet­tyä, van­haa tai it­se teh­tyä. Oi­ke­as­taan mi­tään ei ole os­tet­tu val­mii­na.

Aikoinaan veneeseen ostettu tiikkipuinen viinipulloteline sai uuden elämän kukkamaljakko-telineenä, kun kekseliäs Minna tuunasi sen tavallisilla juomalaseilla. Kukkina kosmoskukka, valkolumimarja, oregano, fenkolin ja lehti-persiljan kukinnot.

Min­nan si­sus­tus­fi­lo­so­fia on­kin, et­tä it­se teh­ty tai ai­na­kin suun­ni­tel­tu on pa­rem­pi kuin uu­te­na kau­pas­ta os­tet­tu. Vaik­ka kau­pas­ta löy­tyi­si­kin joku kiva, ovat ai­na­kin mi­tat pie­les­sä.

– Kun suun­nit­te­lee it­se, ei komp­ro­mis­se­ja tar­vit­se teh­dä.

Ruokailutilasta aukeaa avara näkymä kodin uudelle puolelle.

Näin on­nis­tu­vat myös juu­ri oi­ke­an­ko­koi­set ruo­ka­pöy dät sekä eri­lai­set hyl­ly­rat­kai­sut, jot­ka pii­lot­ta­vat läm­pö­pat­te­rit. Kun ka­lus­teet is­tu­vat pai­kal­leen kuin na­ku­tet­tu, pää se­vät it­se koti ja si­sus­tus oi­keuk­siin­sa.

– Ai­no­at uu­te­na os­te­tut huo­ne­ka­lut ovat ruo­ka­pöy­tien tuo­lit ja soh­va. Pää­dyim­me Va­lan­tin soh­vaan, sil­lä heil­lä soh­van saa tee­tet­tyä omien mit­to­jen mu­kaan, ker­too Min­na.

Kattauksia rakastava puutarhuri toivoo, että ihmiset huomaisivat, miten pienellä vaivalla voi omalta pihalta löytää koristeet kauniiseen kattaukseen.

Mum­mon ta­va­roi­ta on säi­ly­nyt iso liu­ta, vaik­ka Min­na myön­tää heit­tä­neen­sä nuo­ruu­den in­nol­la nii­tä pois muu­ton yh­tey­des­sä tur­han­kin pal­jon. Val­koi­sen kei­nu­tuo­lin, pyö­re­än si­vu­pöy­dän ja an­tiik­ki­kaa­pin li­säk­si on säi­ly­nyt myös jou­lu­kak­tus. Min­na sääs­ti kak­tuk­sen, vaik­ka ei en­sin voi­nut sie­tää sitä. Pelk­kä aja­tus pin­keis­tä ku­kis­ta äl­löt­ti. Kak­tus oli­kin tu­hou­tua, kun po­jat pie­ni­nä nyp­pi­vät sitä koko ajan.

– Ai­na kun kat­se kään­tyi, pik­ku­kä­si hi­vut­tau­tui ok­saa koh­ti ja vää nsi sen poik­ki. Nos­tim­me kak­tuk­sen kor­ke­al­le tur­vaan ja vä­hi­tel­len se on kas­va­nut ta­kai­sin isok­si. En edes tien­nyt, et­tä ne voi­vat elää yli 30-vuo­ti­aik­si. Nyt se on lemp­pa­ri­ni, ker­too Min­na.

Värikäs keittiö luo hauskaa kontrastia ja yllättää iloisesti muuten vaaleasävyisessä kodissa. Keittiön päässä on ruokaryhmä, jossa syödään arkena. Valkoiset kalusteet tuoleja lukuun ottamatta ovat Minnan suunnittelemat ja teetetty Paraisilla puusepällä. Pöydän yllä oleva pyöreä kynttelikkö on myös Minnan käsialaa.

IN­NO­KAS PIK­KU­PUU­TAR­HU­RI

Min­na ha­lu­si puu­tar­hu­rik­si pik­ku­ty­tös­tä as­ti. Kun muut te­ki­vät hiek­ka­laa­ti­kol­la kak­ku­ja ja lin­no­ja, ra­ken­si Min­na puu­tar­ho­ja. In­no­kas pik­ku­puu­tar­hu­ri oli lois­ta­va apu­ri pi­ha­töis­sä, to­sin jos­kus oma­toi­mi­suus saat­toi joh­taa pie­niin va­hin­koi­hin.

– Kol­me­vuo­ti­aa­na poi­min Mam­ma­ni edel­li­se­nä syk­sy­nä is­tut­ta­mat, Hol­lan­nis­ta ti­la­tut tulp­paa­ni­ri­vis­töt pie­niin ny­sä­kimp­pui­hin. Pik­ku­sor­mien ru­tis­ta­mat var­ret oli­vat niin ly­hy­et, et­tei kuk­kia saa­nut edes mal­jak­koon, muis­te­lee Min­na.

Metalliputkiin saa hauskasti roikkumaan keittiövälineet ja kirpparilöydöt. Hymyilevän rikkalapion Minna osti Kööpenhaminasta.

Kus­ta­vis­sa asu­neen iso­äi­din ko­to­na vil­li­vii­nit kii­pe­si­vät pit­kin ta­lon sei­niä ja ome­na­puu­puu­tar­ho­jen hiek­ka­tiet oli­vat suo­ras­sa. Mam­ma piti hy­vää huol­ta is­tu­tuk­sis­taan, ei­kä ih­me, et­tä hän­tä ihail­lut pik­ku­tyt­tö opis­ke­li puu­tar­ha-alal­le.

Min­nan puu­tar­ha muut­taa muo­to­aan usein. Kau­as on men­ty pi­hal­la en­nen kas­va­neis­ta laa­jois­ta hyö­ty­kas­vi­pel­lois­ta, joi­den pe­rin­töä per­he yrit­ti het­ken pi­tää yl­lä. Puu­tar­hu­ri jou­tui tun­nus­ta­maan työn mah­dot­to­muu­den, kun pel­lol­la saa­tiin kas­va­maan vain pe­ru­naa ja rik­ka­ruo­ho­ja.

Itse suunniteltu ja teetetty ovi johdattaa kylpyhuoneeseen. Musta tuoli on anopilta ja arkun Minnan löysi Kustavista, se on alun perin kuulunut hänen isoisoisälleen. Hiekka kupissa kantautui kotiin häämatkalta Maltalta 16 vuotta sitten. Lasiteos on Minnan perhetutun puhaltama mallikappale, oikea versio on Sarpanevan suunnittelema lasipaino Kekkoselle. Minna sai lasipainon pienenä tyttönä pikkujoululahjaksi ja ymmärsi jo silloin teoksen arvon.

LO­MAL­LA KIRP­PU­TO­RIL­LE

Min­nan tal­vi ku­luu suun­ni­tel­mia teh­des­sä Lä­hes koko kesä huh­ki­taan Eden-oh­jel­man pa­ris­sa, mut­ta vä­lil­lä on pak­ko hui­la­ta­kin. Lo­mal­la koko per­he har­ras­taa. Pa­ras­ta ovat yh­tei­set las­ket­te­lu­mat­kat Nor­jan puu­te­ri­lu­mil­le tai saa­ris­toon mö­kil­le ja ve­nei­le­mään. Vä­lil­lä läh­de­tään myös pi­dem­mil­le su­kel­lus­lo­mil­le Aa­si­aan. Kirp­pu­to­rien ja an­tiik­ki­liik­kei­den kier­te­ly kuu­luu lo­mil­la oh­jel­maan.

– Mie­he­ni on pal­jon mie­luum­min mu­ka­na kirp­pu­to­reil­la kuin ken­kä­kau­pois­sa, jot­ka ovat toi­nen heik­kou­te­ni, nau­raa Min­na.

Italiasta tilatulle poreammeelle on varattu oma huone saunan vierestä. Laatoitetut portaat ja Minnan tuomat kauniin yksinkertaiset sisustuselementit lisäävät kylpylätunnelmaa.

Ko­dis­sa on pal­jon mat­ka­muis­to­ja ja kau­nii­ta van­ho­ja as­ti­oi­ta, joil­la in­to­hi­moi­nen si­sus­ta­ja vaih­taa ko­din il­met­tä mon­ta ker­taa vuo­des­sa. Hul­luim­mak­si löy­dök­seen Min­na ker­too jou­lu­pal­lon, jo­hon hän ihas­tui köö­pen­ha­mi­na­lai­ses­sa an­tiik­ki­liik­kees­sä.

– Myy­jäl­lä oli van­ho­ja pal­lo­ja use­am­pi­kin, mut­ta on­nek­si in­nos­tuin os­ta­maan vain yh­den, sil­lä kun kat­soin ho­tel­li­huo­nees­sa kuit­tia, oli pal­lon hin­ta sa­man ver­ran kuin kaik­ki muut jou­lu­ko­ris­teem­me yh­des­sä, nau­raa Min­na.

Minna on tyytyväinen, että ymmärsi säilyttää sukulaisten vanhoja tavaroita kuten vanhan vaa’an, joka on kaunis sisustuselementti. Astiat ovat Arabian Kehäkukka-sarjaa. Kuvaan osittain mahtuva taulu on Minnan maalaama.

PÖY­TÄ KO­RE­AK­SI

Vaik­ka van­ha ta­va­ra vie­hät­tää, ei Min­na ha­lua luo­ki­tel­la it­se­ään ma­te­ri­a­lis­tik­si.

– Voi­sin luo­pua kai­kes­ta muus­ta, mut­ta en pie­nis­tä as­ti­ois­ta ja ta­va­rois­ta, joil­la saa min­kä ta­han­sa kat­tauk­sen tai ase­tel­man näyt­tä­mään omal­ta, poh­tii Min­na.

Puu­tar­hu­ri myön­tää­kin pak­ko­miel­teen­sä kau­nii­siin kat­tauk­siin. Ruo­ka ja sen pa­ris­sa viih­ty­mi­nen on Toi­va­sen per­heel­le muu­ten­kin sy­dä­men asia. Koko per­he syö joka päi­vä yh­des­sä sekä aa­mi­ai­sen et­tä päi­väl­li­sen.

– Meil­lä on hyvä tii­mi, kun mies tyk­kää teh­dä ruo­kaa ja mi­nä­kat­taa pöy­tää. Elä­vöi­tän kat­taus­ta eri­lai­sil­la kuk­ka-ase­tel­mil­la ja pie­nil­lä luon­nos­ta löy­ty­vil­lä so­mis­tuk­sil­la. Jos ei puu­tar­haa ole, voi ko­ris­teet ha­kea vaik­ka oman par­vek­keen kas­veis­ta tai lenk­ki­po­lul­ta. Jo muu­ta­mal­la hei­nän­kor­rel­la saa tuo­tua kat­tauk­seen ri­pauk­sen luon­net­ta.