MIKÄ: Vuon­na 1909 ra­ken­net­tu kak­si­ker­rok­si­nen puu­ri­vi­ta­lo.  2 h + k + ma­ta­la vint­ti. Noin 80 m². MIS­SÄ: Tu­run Män­ty­mä­es­sä. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Jen­ni He­le­nius, te­at­te­ri-il­mai­sun oh­jaa­ja, 34, ja Jon­ne Lind­holm, elo­ku­va- ja tv-alal­la työs­ken­te­le­vä tuo­tan­to­pääl­lik­kö ja ku­vaus­paik­ka­jär­jes­tä­jä, 33.

Keinutuoli on saatu lahjaksi, ja Jennin äiti verhoili sen uudelleen. Kattovalaisin on ostettu Huuto.netistä, ja vanha rukki on löytö kaatopaikalta. Taulujen kuvat ovat vanhoista lehdistä, jotka löytyivät talosta. Jenni keksi ripustaa taulut juuttinarulla.

Tu­run Män­ty­mä­es­sä on tyy­pil­li­nen kaa­mos­päi­vä: on har­maa­ta, sa­teis­ta ja tuu­lis­ta. Kak­si­ker­rok­si­sen puu­ri­vi­ta­lon erään asun­non ik­ku­nois­ta kui­ten­kin lois­taa valo. Si­säl­lä­kin on iha­nan le­vol­lis­ta, kak­luu­nis­sa pa­laa tuli, ja put­ki­ra­di­os­sa soi Ra­dio Suo­mi. Tun­nel­ma on kuin mum­mo­las­sa.

Olohuoneen alkuperäinen lautalattia pidettiin muuten ennallaan, se vain pestiin huolellisesti. Puusohva on ostettu Huuto.netistä. Maatuskatyyny on lahja ystävältä, Kobu-Korppi designin Suvi-Tuuli Kankaanpäältä. Lattiavalaisin on ostettu Alles Gute Vintage -liikkeestä.

OP­PIA VAN­HOIS­TA TA­VOIS­TA

Te­at­te­ri-il­mai­sun oh­jaa­ja Jen­ni He­le­nius ja tv- ja elo­ku­va-alal­la työs­ken­te­le­vä Jon­ne Lind­holm ovat eri­tyi­sen kiin­nos­tu­nei­ta van­hois­ta ta­va­rois­ta, nii­den ta­ri­nois­ta ja es­te­tii­kas­ta. Niin­pä kun pa­ris­kun­ta pari vuot­ta sit­ten haki it­sel­leen ko­tia, heil­lä oli ni­me­no­maan toi­vee­na asun­to van­has­ta ta­los­ta. Jen­nin ja Jon­nen ei tar­vin­nut et­siä kuin muu­ta­ma kuu­kau­si, kun­nes so­pi­va koh­de löy­tyi.

Jonne suunnitteli yhdessä puusepän kanssa kauniin portaikon, ja sen toteutti Puusepänliike Hannes ky. Helmiponttipaneeli maalattiin Allbäckin sumunharmaalla pellavaöljymaalilla. Jennin äidiltä saaduissa nukenvaunuissa on kätevä säilyttää lehtiä. Singerin ompelupöytä on lainassa Jonnen serkulta.

To­sin asun­to ei vai­kut­ta­nut ulos­päin hel­mel­tä. Kyl­py­huo­net­ta ei ol­lut, ei­kä si­sään tul­lut läm­min­tä vet­tä. Olo­huo­neen kak­luu­ni ja keit­ti­ön puu­hel­la oli­vat ai­no­at läm­mi­tys­kei­not. Ylä­ker­ta oli  kyl­mä vint­ti. Ko­din vii­mei­sin pin­ta­re­mont­ti oli teh­ty 70-lu­vul­la. Mut­ta pa­ris­kun­ta ei tätä pe­läs­ty­nyt. Sen si­jaan he nä­ki­vät kai­ken sen ar­vok­kaan van­han, mitä asun­nos­sa oli jäl­jel­lä.

Keittiön kalusteet teetettiin Puusepänliike Hannes ky:ssä. Kulmakaappi on saatu lahjaksi, ja Jennin äiti entisöi sen.

Jen­nin äi­din mie­hen, Tar­von, ra­ken­nus­fir­ma ot­ti asun­non re­mon­toi­mi­ses­sa isoim­mat työt hoi­taak­seen. Ura­kan lop­pu­puo­lel­la jär­jes­tet­tiin muu­ta­mat tal­koot, jois­sa kor­vaa­mat­to­ma­na apu­na hää­ri­vät Jen­nin ja Jon­nen li­säk­si Jen­nin äi­ti Soi­li, Jon­nen isä Ris­to sekä pa­ris­kun­nan yh­tei­nen ka­ve­ri Pete. Lop­pu­vii­meis­te­lyt Jen­ni ja Jon­ne te­ki­vät kah­des­taan.

Keittiön hella muurattiin uudelleen. Uunin luukut ja tasot ostettiin käytettyinä muurarilta.

Re­mon­tis­sa pe­ri­aat­tee­na oli, et­tä se säi­ly­te­tään, mikä on mah­dol­lis­ta säi­lyt­tää. Ja se, mikä on pak­ko kor­ja­ta tai vaih­taa, teh­dään pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­sen me­ne­tel­miä ja ma­te­ri­aa­le­ja käyt­tä­en.

– Asun­non van­ho­jen ma­te­ri­aa­lien ja ra­ken­tei­den tut­ki­mi­nen on opet­ta­nut pal­jon sii­tä, mi­ten kan­nat­taa teh­dä. Jos jo­kin on kes­tä­nyt eh­jä­nä ja kau­nii­na yli sata vuot­ta, sen täy­tyy ol­la hyvä, Jon­ne poh­tii.

Jenni keräilee vanhoja Riihimäen lasipurkkeja.

KEIT­TIÖ 1900-LU­VUN ALUN tyy­liin

Ku­ten muu­al­la­kin ko­dis­sa, myös keit­ti­ön re­mon­tis­sa mal­lia otet­tiin men­nei­syy­des­tä. Ide­oi­ta Jon­ne haki ra­ken­nus­pe­rin­neyh­dis­tyk­sen jul­kai­suis­ta, Mu­se­o­vi­ras­ton kor­jaus­kor­tis­tos­ta ja ai­het­ta kä­sit­te­le­vis­tä kir­jois­ta. Keit­ti­ön kaik­ki sei­nä­pin­nat uu­sit­tiin 1900-lu­vun alun tyy­liin. Nii­hin asen­net­tiin puu­kui­tu­le­vyt ja pin­ko­pah­vit. Sei­nien ala­o­saan teh­tiin puo­li­pa­nee­li ja ylä­o­sa ta­pe­toi­tiin Pihlg­ren & Ri­to­lan Ora­tuo­mi-pa­pe­ri­ta­pe­til­la, vaik­ka kuo­si on vas­ta myö­hem­mil­tä vuo­si­kym­me­nil­tä.

Oleskelutilan räsymatto on Jonnen lapsuudenkodista. Antiikkiverstas Wilmasta löytyneistä valokatkaisijoista ja pistorasioista huomaa, että vanhaa tyyliä on noudatettu loppuun saakka.

Alun pe­rin keit­ti­ös­sä oli pie­ni ves­sa, mut­ta se pu­ret­tiin. Keit­ti­ön puu­hel­la täy­tyi muu­ra­ta uu­del­leen, mut­ta hel­lan ta­ka­sei­nän kaa­ke­lit sääs­tet­tiin, kos­ka ne oli­vat hy­väs­sä kun­nos­sa. Jää­kaap­pi­kin ha­lut­tiin pii­loon; ei­hän mo­der­ni lai­te oi­kein sovi yli sa­ta­vuo­ti­aa­seen huus­hol­liin.

– On­nek­si keit­ti­ö­puu­sep­pä vink­ka­si, et­tä Ike­an mal­lis­tos­sa on ve­to­laa­tik­ko­mal­li­nen jää­kaap­pi, jon­ka saa keit­ti­ö­ta­son al­le, Jen­ni iloit­see.

Terraviivan keraaminen laatta muistuttaa tärkeästä asiasta.

YLÄ­KER­RAS­SA NU­KU­TAAN TÄH­TI­TAI­VAAN AL­LA

Kun Jen­ni ja Jon­ne os­ti­vat asun­non, ylä­ker­ta oli kyl­mää vint­ti­ti­laa ja sin­ne kul­jet­tiin jyrk­kiä por­tai­ta kuis­til­ta. Re­mon­tis­sa rap­pus­ten paik­ka siir­ret­tiin olo­huo­nee­seen ja ylä­ker­ta koki suu­ren mul­lis­tuk­sen, kun se otet­tiin asuin­käyt­töön. Nyt ylä­ker­ras­sa ovat yh­dis­tet­ty oles­ke­lu­ti­la ja ma­kuu­huo­ne sekä kyl­py­huo­ne. Kat­toon teh­tiin kat­toik­ku­nat, jot­ka tar­vit­ta­es­sa toi­mi­vat hä­tä­u­los­käyn­ti­nä.

– Em­me ole asen­ta­neet ma­kuu­huo­nee­seen ver­ho­ja, ja täy­tyy myön­tää, et­tä var­sin­kin ke­säl­lä valo häi­rit­see nuk­ku­mis­ta. Mut­ta olem­me rat­kais­seet on­gel­man käyt­tä­mäl­lä sil­mä­suo­jia nuk­ku­es­sa, Jen­ni ker­too.

Makuutilan raakalautaseinä ja katto maalattiin Allbäckin pellavaöljymaalilla. Kattovalaisin on Ikeasta ja seinävalaisin Jonnen lapsuudenkodista.

VII­ME HET­KEN OSAL­LIS­TU­JAT

Pa­ras­ta ko­dis­sa on asuk­kai­den mie­les­tä le­vol­li­nen tun­nel­ma.

– Lat­ti­at nyt ovat pik­kui­sen vii­le­ät, ku­ten van­hois­sa ta­lois­sa kuu­luu­kin ol­la. Sik­si hip­sut­te­lem­me tääl­lä vil­la­su­kat ja­las­sa. Viih­dym­me val­ta­van hy­vin ko­dis­sam­me.

50-luvun putkiradio on löytö Tori.fi:stä. Kukkamaljakkona toimii Jonnen serkulta lainassa oleva 7up-limsapullo. Kaapin Jenni ja Jonne ostivat Turun Perinnekoti-messuilta. Jennin äidin mies on tehnyt jakkaran päällä olevan peilin.

Jen­ni huo­ma­si Iha­nin koti -kil­pai­luil­moi­tuk­sen ne­tis­tä juu­ri vä­hän en­nen kuin kil­pai­lu­ai­ka oli päät­ty­mäs­sä. Pari ha­lu­aa ja­kaa kun­ni­an hy­väs­tä si­joi­tuk­ses­taan eteen­päin myös muil­le.

Ovi löytyi Tori.fi:stä.

– Re­mont­tim­me su­jui hy­vin. Tar­vo hoi­ti kai­ken lois­ta­vas­ti, ja hä­nen avul­laan löy­tyi­vät eri­no­mai­set pel­ti­sep­pä, muu­ra­ri, säh­kö­mies ja put­ki­mies. Am­mat­ti­mie­het ja ura­kan lop­pu­vai­heen tal­koo­lai­set te­ki­vät val­ta­van hy­vää jäl­keä, ja koen, et­tä si­joit­tu­mi­nen kil­pai­lus­sa on myös tun­nus­tus heil­le, to­te­aa Jon­ne.