MIKÄ: Vuon­na 1902 ra­ken­ne­tus­sa ker­ros­ta­los­sa 3 h + k, 115 m². MIS­SÄ: Hel­sin­gis­sä Ul­lan­lin­nas­sa. TÄÄL­LÄ ASUU: Äi­ti, isä ja kak­si ty­tär­tä, Kris­ta, 5 ja Mona, 2.

Lattiavalaisimet on hankittu Ikeasta ja nojatuolit ovat Rivièra Maisonin. Rustiikkinen puinen sohva-pöytä on ostettu hiljattain Mingue Homesta. Matot ovat Stockmannilta. Uusin taidehankinta on saksalaisen taiteilijan työ helsinkiläisestä Galleria Brondasta. Takan reunalla on Brasiliasta tuotu veistos. Pyöreät kivet on kerätty kesälomareissulta Emäsalosta Porvoon edustalta. Hauska neljän tuolin grafiikkasarja on ostettu Riikka Soinisen näyttelystä. Takan reunuksella on töistä yksi.

Ne­li­hen­ki­sen hel­sin­ki­läis­per­heen Ul­lan­lin­nas­sa si­jait­se­va asun­to on per­heen äi­din lap­suu­den­ko­ti. En­nen muut­toa per­he teki asun­nos­sa suu­ren re­mon­tin. Huo­ne­jär­jes­tys­tä muu­tet­tiin ja keit­tiö siir­ret­tiin pi­han puo­lel­ta ka­dun puo­lel­le toi­seen suu­ris­ta oles­ke­lu­huo­neis­ta. En­ti­ses­tä keit­ti­ös­tä tuli van­hem­pien ma­kuu­huo­ne.

Van­hat lau­ta­lat­ti­at maa­lat­tiin val­koi­sik­si. Etei­sen lat­tia oli niin huo­no­kun­toi­nen, et­tä se uu­sit­tiin. Äi­ti va­lit­si ta­lon hen­keen so­pi­van mus­ta­val­ko­ruu­dul­li­sen laat­toi­na asen­net­ta­van jul­ki­ti­lan la­mi­naat­ti­lat­ti­an.

Saarekkeen ympärillä on mukava juoda aamukahvit. Korkeakiiltoiset keittiön kaapistot ovat HTH-keittiöiden mallistoa. Mustat tasot ovat helppo-hoitoista coriania. Kodinkoneet ovat Siemensin ja liesituuletin Savo Designin mallistosta.

– Mus­ta tuo mu­ka­vas­ti ryh­tiä muu­ten vaa­le­a­sä­vyi­seen si­sus­tuk­seem­me. Tämä la­mi­naat­ti on suun­ni­tel­tu kes­tä­mään lii­ke­ti­lan lat­ti­as­sa, jo­ten ei­kö­hän se meil­lä­kin kes­tä, äi­ti ker­too.

Ruudullinen laminaattilattia on RTV:n mallistosta. Alempi etikettitaulu löytyi ullakolta. Äiti teki sen pariksi kollaasin vanhoista postimerkeistä. Eteisen kaakeliuuni lämpiää edelleen puilla. Puukorina toimii vanha puinen pullokori. Taustalla näkyy olohuone.

– Van­hat kak­luu­nit ovat säi­ly­neet hy­väs­sä kun­nos­sa. Etei­sen uu­ni on ai­noa, joka on vie­lä puu­läm­mit­tei­nen. Muis­sa kaa­ke­liu­u­neis­sa on suo­ra­säh­kö­läm­mi­tys. Näis­sä huo­neis­sa em­me tar­vit­se pat­te­rei­ta, äi­ti ker­too.

Rakennuttaja teki saunan perheen toiveiden mukaisesti. Saunassa on led-valot katossa ja lauteiden alla. Valon määrää voi säätää haluamakseen himmentimellä.

KYL­PY­HUO­NEE­SEEN MAH­TUI SAU­NA

Täys­re­mont­tiin jou­tui­vat myös wc ja kyl­py­ti­lat. Ne oli re­mon­toi­tu edel­li­sen ker­ran 1980-lu­vul­la.

– Van­ha kyl­py­huo­ne oli on­nek­si niin ti­la­va, et­tä sin­ne mah­tui tar­peek­si suu­ri sau­na. Mah­dum­me sin­ne ai­na­kin tois­tai­sek­si koko per­he sa­maan ai­kaan. Erääl­lä ys­tä­väl­läm­me oli upea mus­ta sau­na, jol­lai­sen me­kin oli­sim­me ha­lun­neet. Lo­pul­ta tu­lim­me sii­hen tu­lok­seen, et­tä ko­ko­nai­suus on lii­an tum­ma. Rat­kai­sim­me asi­an mus­til­la sei­nil­lä ja vaa­leil­la lau­teil­la. Dra­ma­tiik­kaa löy­tyy, mut­ta va­loi­suus säi­lyy, isä ker­too tyy­ty­väi­se­nä.

Keittiössäkin on upea alkuperäinen kaakeliuuni. Pariovista avautuu näkymä olohuoneeseen.

HUO­LE­TON OLO­HUO­NE

Val­koi­set nah­ka­soh­vat han­kit­tiin jo edel­li­seen asun­toon. Nah­ka on kes­tä­vä ma­te­ri­aa­li ja soh­vat ovat edel­leen kuin uu­det. Kai­ken pi­tää ol­la lap­si­per­hees­sä mah­dol­li­sim­man help­po­hoi­tois­ta ja huo­le­ton­ta. Sitä aja­tel­len olo­huo­neen ma­te­ri­aa­leik­si on va­lit­tu nah­ka ja kan­kai­set, ve­si­pes­tä­vät ir­to­hu­put.

Pan­kis­sa työs­ken­te­le­vän äi­din ra­kas har­ras­tus on si­sus­ta­mi­nen. Tai­de on lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään. Suo­sik­ki­tai­tei­li­ja on nuo­ri suo­ma­lai­nen Riik­ka Soi­ni­nen, jon­ka te­ok­sia ko­toa löy­tyy usei­ta. Soh­van ylä­puo­lel­la riip­puu kau­nis ja har­mo­ni­nen öl­jy­vä­ri­työ.

Tilavan lastenhuoneen kalusteet on hankittu Ikeasta. Neljän taulun ryhmä on lahja mummilta. Taulut löytyivät kodin viereisestä kehystämöstä.

– Os­tin Riik­ka Soi­ni­sen työn ys­tä­väl­tä­ni, jol­le olin suo­si­tel­lut tau­lua. Se oli sit­ten­kin mi­nun tau­lu­ni, äi­ti tun­nus­taa.

Pink­ki ja vih­reä rahi han­kit­tiin, kos­ka ha­lut­tiin vah­vo­ja vä­re­jä rik­ko­maan ko­din val­kois­ta il­met­tä.

– Vuo­de­na­jat vai­kut­ta­vat vä­ri­miel­ty­myk­sii­ni. Nyt var­sin­kin ke­vään koit­ta­es­sa mie­li ha­la­jaa kirk­kai­ta ja raik­kai­ta vä­re­jä tal­ven har­mau­den jäl­keen. Olo­huo­ne al­koi ol­la jo lii­an val­koi­nen ja tila kai­pa­si jo­tain sär­mää. Olo­huo­neen pöy­tä oli hyvä löy­tö tuo­hon tar­pee­seen. Tar­peek­si suu­ri olo­huo­neen mat­to saa­tiin, kun yh­dis­tet­tiin kak­si pie­nem­pää ryi­jy­mat­toa, äi­ti ker­too.

Ruokailuryhmän pöytä on Fasadista ja tuolit ostettiin aikoinaan Wandasta. Suuri vihreä matto koostuu kolmesta pienemmästä rinnakkain asetellusta matosta. Mustat baarituolit ovat HTH-keittiöiden mallistosta. Seinällä on kokoelma äidin Amerikan serkun ottamia mustavalkoisia valokuvia.

– Si­sus­tuk­sen suh­teen olen ava­ra­kat­sei­nen. Os­tan esi­nei­tä, jot­ka miel­lyt­tä­vät sil­mää­ni. Ko­mea kat­tok­ruu­nu on os­tet­tu ys­tä­väl­tä. Hän oli hank­ki­nut sen ai­koi­naan Si­sus­tus Nal­les­ta. Tämä kor­kea ja ava­ra tila suo­ras­taan vaa­ti suur­ta kat­tok­ruu­nua. Se on hie­no pari ko­ris­teel­li­sel­le kak­luu­nil­le, kos­ka muu ka­lus­tus on hy­vin suo­ra­lin­jais­ta, li­sää äi­ti.

– Al­ku­pe­räi­sis­tä pei­li­o­vis­ta olem­me mie­he­ni kans­sa pois­ta­neet loh­keil­leen maa­lin. Alun pe­rin ai­oim­me en­ti­söi­dä ne ja maa­la­ta val­koi­sik­si. Sit­ten ym­mär­sin, et­tä oli­si sää­li maa­la­ta kau­nis, van­ha pin­ta pii­loon, jo­ten jä­tim­me ne maa­laa­mat­ta. Yh­teen oveen ku­lui noin kol­me­kym­men­tä tun­tia työ­tä.

Upeat pariovet yhdistävät keittiön ja olohuoneen. Seinällä on Riikka Soinisen öljyväriteos.

KEIT­TIÖ ON ISÄN VAL­TA­KUN­TA

Ra­vin­to­la-alal­la työs­ken­te­le­vä isä on suun­ni­tel­lut keit­ti­ön alus­ta läh­tien.

– Ha­lu­sim­me avo­keit­ti­ön, jot­ta voim­me seu­rus­tel­la vie­rai­dem­me kans­sa ruo­an­lai­ton lo­mas­sa. Meil­lä ol­laan ai­na keit­ti­ös­sä.

– Suu­ren pöy­dän ym­pä­ril­le on mu­ka­va ko­koon­tua per­heen ja ys­tä­vien kans­sa, isä to­te­aa.

Te­räs­pin­tai­set ko­din­ko­neet ovat non-stick, eli nii­hin ei jää hel­pos­ti sor­men­jäl­kiä. Keit­ti­öön ha­lut­tiin mah­dol­li­sim­man pal­jon las­ku­ta­soa sekä te­ol­li­suu­sil­met­tä, jo­ten ko­din­ko­nei­ta ei in­teg­roi­tu pii­loon.

Vaalea värimaailma toistuu vanhempien makuuhuoneessa. Seinällä on kokoelma lasten kuvia ja grafiikkaa rennossa muodostelmassa. Torkkupeite on Stockmannilta. Kattovalaisin on Muutolta. Pälvi Hannin grafiikka on häälahja vuodelta 2003. Ikkunalaudalla on äidin vanha rakas nallekarhu.

Lat­ti­at jou­dut­tiin avaa­maan, jot­ta keit­to­ta­so ja saa­re­ke saa­tiin kes­kel­le huo­net­ta. Uu­ni ja in­duk­ti­o­lie­si ovat eri­kois­le­ve­ät, ku­ten am­mat­ti­lais­keit­ti­öis­sä. Isä ei kel­puut­ta­nut ak­tii­vi­hii­li­suo­dat­ti­mia, jo­ten ka­tol­la on huip­pui­mu­ri.

– Sat­saus kan­nat­ti, sil­lä imu­ri toi­mii to­del­la te­hok­kaas­ti. Saim­me juu­ri sel­lai­sen keit­ti­ön kuin ha­lu­sim­me.

Ai­koi­naan asun­toon oli kol­me si­sään­käyn­tiä. Van­ha pal­ve­li­jan si­sään­käyn­nin ovi jäi re­mon­tis­sa keit­ti­ön nurk­kaan, sitä ei ha­lut­tu pois­taa, vaan se toi­mii ko­ris­tee­na. Tu­le­vai­suu­des­sa sen voi ava­ta uu­des­taan.

Nyt re­mon­toin­nis­sa pi­de­tään tau­koa ja nau­ti­taan uu­ras­tuk­sen tu­lok­sis­ta. Tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mis­sa on teh­dä noin vii­den vuo­den pääs­tä toi­nen kyl­py­huo­ne loh­kai­se­mal­la osa van­hem­pien ma­kuu­huo­nees­ta.

– Pik­ku­nei­dit käyt­tä­vät var­mas­ti sii­nä vai­hees­sa mel­koi­ses­ti ai­kaa kyl­py­huo­nees­sa, isä nau­raa.