Tummat värit luovat tunnelmaa rappukäytävään. Vanhassa talossa ei ole hissiä, mutta Merja ei ole kokenut hissittömyyttä ongelmaksi lapsien ja koiran kanssa. Kunto pysyy yllä rappuja kulkiessa.

Fabian Björk

Hel­sin­ki­läi­sen ker­ros­ta­lon rap­pu­käy­tä­väs­sä ark­ki­teh­to­ni­set yk­si­tyis­koh­dat vie­vät aja­tuk­set het­kes­sä men­nee­seen. Mil­lais­ta elä­mä on­kaan ol­lut 1800-lu­vun lo­pus­sa, jol­loin talo on ra­ken­net­tu? Kau­niit lat­ti­a­laa­tat, puu­o­vet ja sei­nien ko­ris­te­maa­lauk­set on teh­ty huo­lel­li­ses­ti. Men­nyt ai­ka on vah­vas­ti läs­nä.

Kun pää­sem­me si­säl­le Mer­ja ja Tomi Yli­kuk­ko­sen ko­tiin, Mer­ja vah­vis­taa, et­tä hän­kin kiin­nit­ti oi­tis huo­mi­o­ta yk­si­tyis­koh­tiin.

– Jäin hauk­ko­maan hen­ke­ä­ni käy­des­säm­me kat­so­mas­sa tätä asun­toa. Ihas­tuin kau­nii­siin si­sä­kat­toi­hin ja olo­huo­neen ko­ris­te­maa­lat­tui­hin sei­niin.

Ti­la­vas­sa hal­lis­sa tu­li­joi­ta ter­veh­tii mar­mo­ri­kan­ti­nen ma­ha­li­pas­to. Van­ho­jen ta­lo­jen li­säk­si en­ti­sai­ko­jen huo­ne­ka­lut ovat ol­leet Mer­jan heik­kous koko hä­nen ai­kui­si­kän­sä.

– Van­has­sa on sitä jo­ta­kin, jota uu­des­sa ei ole. Elet­tyä elä­mää, vuo­sien tuo­maa pa­ti­naa ja
kau­nii­ta yk­si­tyis­koh­tia.

Ti­laa uus­per­heel­le

Kun Mer­ja ta­pa­si mie­hen­sä To­min muu­ta­ma vuo­si sit­ten, tuli pa­ri­suh­teen mu­ka­na myös kak­si las­ta. Tomi asui las­ten kans­sa Es­poos­sa, Mer­ja Hel­sin­gis­sä. Pa­ris­kun­ta suk­ku­loi al­kuun kah­den kau­pun­gin vä­liä, kun­nes uu­del­le ko­dil­le tuli tar­ve Mer­jan ja To­min yh­tei­sen lap­sen il­moit­ta­es­sa tu­los­taan.

Uus­per­he al­koi et­siä ko­tia Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta. Mer­ja ha­lu­si asun­non van­has­ta ker­ros­ta­los­ta. To­mi­kin oli asu­nut Hel­sin­gis­sä, ei­kä hä­nel­lä ol­lut mi­tään pa­luu­ta vas­taan.

Bu­le­var­dil­ta Mer­ja ja Tomi ei­vät ol­leet edes kat­so­neet asun­to­ja, sil­lä he ajat­te­li­vat, et­tei­vät hin­nat koh­taa hei­dän bud­jet­ti­aan. Sil­ti he läh­ti­vät kat­so­maan asun­toa yk­si­tyis­näyt­töön. Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten re­mon­toi­tu asun­to osoit­tau­tui ne­li­öil­tään toi­mi­vak­si. Siel­lä oli kak­si kyl­py­huo­net­ta, sau­na, rei­lus­ti säi­ly­tys­ti­laa ja mah­dol­li­suus huo­nee­seen jo­kai­sel­le lap­sel­le.

Avai­met vaih­toi­vat omis­ta­jaa kak­si viik­koa asun­to­näy­tön jäl­keen.

Pin­to­ja pa­ran­nel­len

Lä­hes kaik­ki edel­lis­ten asuk­kai­den va­lit­se­mat pin­ta­ma­te­ri­aa­lit miel­lyt­ti­vät Mer­jaa ja To­mia. Ne oli­vat laa­duk­kai­ta ja ajat­to­mia. Asun­to kai­pa­si vain pien­tä pin­to­jen pa­ran­te­lua ja uut­ta huo­ne­ja­koa.

Mer­ja naut­tii kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä ja ha­lu­si maa­la­ta uu­den ko­din sei­nät en­nen muut­toa. Olo­huo­neen sei­nät maa­la­taan myö­hem­min vaa­le­am­mik­si, mut­ta van­hat ko­ris­te­maa­lauk­set sääs­tä­en.

Keit­ti­ön il­met­tä on ko­hen­net­tu pois­ta­mal­la ylä­kaap­pe­ja ja maa­laa­mal­la saar­ni­kaap­pien ovet.

– Mus­ta väri an­toi keit­ti­öl­le ihan uu­den il­meen.

Aidan huoneessa on rauhallinen tunnelma. Pilkut seinässä ovat tarroja. Nettikirpputorilta hankittu vanha nojatuoli odottaa uudelleenverhoilua. Myös liinavaatekaappi on hankittu nettikirpputorilta.

Fabian Björk

Kiin­nos­ta­vat ker­rok­set

Uu­teen ko­tiin muu­tos­ta on eh­ti­nyt vie­räh­tää pari vuot­ta. Huo­ne­ka­lut ovat löy­tä­neet paik­kan­sa, vaik­ka olo­huo­nees­sa ne saat­ta­vat vä­lil­lä vaih­tua.

– Suu­rin osa olo­huo­neen huo­ne­ka­luis­ta on van­has­ta ko­dis­ta­ni, mikä oli­kin mel­koi­nen tila-
ih­me ol­lak­seen yk­siö, Mer­ja to­te­aa.

Ker­rok­sel­li­suus te­kee ko­dis­ta kiin­nos­ta­van. On yh­dis­tet­ty an­tiik­kia ja de­sig­nia. Uut­ta ja van­haa on so­pi­vas­ti jo­kai­ses­sa huo­nees­sa. Mon­ta­kaan uut­ta huo­ne­ka­lua ei ole tar­vin­nut os­taa, ja osa niis­tä­kin on ol­lut val­miik­si van­ho­ja.

– En voi­si ku­vi­tel­la si­sus­ta­va­ni van­has­sa ta­los­sa si­jait­se­vaa ko­tia pel­käs­tään uu­sil­la ka­lus­teil­la.

Nau­tim­me ko­tie­lä­mäs­tä

Ai­em­min Mer­ja viet­ti pal­jon ai­kaa töis­sä ja työ­reis­suil­la. Äi­tiys­va­paan myö­tä koti on al­ka­nut tun­tua par­haal­ta pai­kal­ta. Hän on viih­ty­nyt ko­to­na Ai­da-ty­tön kans­sa ja naut­ti­nut van­han ta­lon tun­nel­mas­ta ja rau­has­ta. Au­rin­ko pais­taa olo­huo­nee­seen ja keit­ti­öön. Ma­kuu­huo­neet py­sy­vät vii­le­äm­pi­nä ym­pä­ri vuo­den.

Mu­ka­vaa on myös asua rau­hal­li­sen si­sä­pi­han puo­lel­la. Rai­ti­o­vau­nun ää­net kuu­lu­vat vain, kun keit­ti­ön tai olo­huo­neen ik­ku­nat ovat au­ki.

– Ra­ti­kan ää­net ei­vät hait­taa. Ne kuu­lu­vat kau­pun­kiin.

Merja on nuorena soittanut pianoa. Vanhempien luona olleelle pianolle löytyi sopiva tila pienestä aulasta. Aulasta kuljetaan makuuhuoneisiin sekä asunnon toiseen kylpyhuoneeseen. Merja olisi toivonut kotiinsa lautalattioita, mutta edellisten asukkaiden asennuttama ruotsalainen Kährsin tammilautaparketti on kuitenkin kaunis.

Fabian Björk