MIKÄ: Vuon­na 1939 ra­ken­net­tu puu­ta­lo, 94 m2. MIS­SÄ: Tu­run Mar­tis­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Luo­ka­no­pet­ta­ja Riik­ka ja me­ka­niik­ka­suun­nit­te­li­ja Tom­mi.

Au­rin­ko pais­taa pil­vet­tö­mäl­tä tai­vaal­ta ja läm­mit­tää mu­ka­vas­ti kä­vel­les­säm­me kel­tai­sen puu­ta­lon si­sä­pi­han puo­lel­le. Het­ken ai­kaa et­sim­me oi­ke­aa ovea. Iloi­nen isän­tä­vä­ki toi­vot­taa mei­dät ter­ve­tul­leek­si ko­tiin­sa.

Tu­rus­sa vain muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä ydin­kes­kus­tas­ta si­jait­se­vas­sa Mar­tin kau­pun­gi­no­sas­sa, osa ra­ken­nuk­sis­ta on 1900-lu­vun alus­sa pys­ty­tet­ty­jä puu­ta­lo­ja. Mu­ku­la­ki­vi­set ka­dut erot­ta­vat van­hat ta­lot toi­sis­taan.

Vanhat mäntyraput saivat remontissa raikkaan ja kevyen ilmeen valkoisella maalilla. Tilava rapputasanne on otettu hyötykäyttöön säilytystilana.

Riik­ka ja Tom­mi Fors­berg ke­hu­vat idyl­lis­tä asui­na­lu­et­ta.

– Si­jain­ti on eh­dot­to­mas­ti yk­si ta­lon par­hais­ta puo­lis­ta. Pyö­räl­lä pol­kee kes­kus­taan vii­des­sä mi­nuu­tis­sa. Sil­ti talo si­jait­see rau­hal­li­sen ka­dun var­rel­la, mis­sä lii­ken­ne tai muu tur­ha melu ei häi­rit­se. On kä­te­vää men­nä il­ta­rien­toi­hin, har­ras­tuk­siin ja töi­hin, kun vie­res­tä kul­ke­vat kau­pun­gin bus­sit. Moot­to­ri­tiel­le­kin pää­see het­kes­sä, Riik­ka ker­too tyy­ty­väi­se­nä.

Ruokailutilassa oleva piano on Riikan vanha. Hän sai sen aloitettuaan pianotunnit ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Vaikka soitto onkin sittemmin jäänyt vähiin, oli Riikka mielissään, kun pianolle löytyi tilaa. Nykyisin sillä soittelee koko ikänsä pianonsoittoa harrastanut Tommi.

PUI­NEN UNEL­MA

Riik­ka ja Tom­mi eh­ti­vät et­siä ko­tia pit­kään ja he kier­te­li­vät ah­ke­ras­ti asun­to­näy­töis­sä. Pa­ris­kun­ta ha­lu­si asun­non van­has­ta puu­ta­los­ta. Kol­mi­sen vuot­ta sit­ten tärp­pä­si.

– Asun­to­näy­töis­sä kul­kies­sam­me näim­me jos jon­kin­lais­ta re­mont­ti­ruu­sus­ta. Osa van­hois­ta puu­ta­lois­ta oli re­mon­toi­tu pi­lal­le, em­me­kä ha­lun­neet läh­teä re­pi­mään kaik­kea au­ki. Kun as­tuim­me tä­hän asun­toon en­sim­mäi­sen ker­ran, tuli heti tun­ne, et­tä nyt se löy­tyi. Ihas­tuim­me sel­kei­siin ti­la­rat­kai­sui­hin ja sii­hen, et­tä asun­nos­ta sai pel­käl­lä pin­ta­re­mon­til­la juu­ri sel­lai­sen kuin ha­lu­sim­me, Riik­ka muis­te­lee.

Keskikerroksen ruokailutilassa istutaan usein ystävien ja perheen kera. Ruokailuryhmä ja mustat nojatuolit ovat Iskusta. Valaisin on ostettu Daystä, peili Jyskistä ja matto Kodin1:stä.

Vuon­na 1939 ra­ken­ne­tus­sa ta­los­sa si­jait­se­va asun­to on al­ku­pe­räi­sen yh­ti­ö­jär­jes­tyk­sen mu­kaan vain keit­ti­ön ja hel­la­huo­neen suu­rui­nen. Vuo­sien saa­tos­sa ti­laa on kui­ten­kin tul­lut li­sää, kun ta­lon kel­la­ri ja vint­ti on otet­tu asuin­käyt­töön. Kol­mi­ker­rok­si­ses­sa asun­nos­sa on 94 ne­li­ö­tä. Ala­ker­ras­sa on sau­na ja kyl­py­huo­ne, kes­ki­ker­rok­ses­sa keit­tiö ja ruo­kai­lu­ti­la ja ylä­ker­ras­sa ma­kuu- ja olo­huo­ne.

Asunnon alkuperäinen kaakeliuuni oli hävitetty jossain vaiheessa talon elämää. Onneksi kylmillä säillä lämpöä ja tunnelmaa tuo Porin Matti.

VA­SA­RA PAUK­KUI

Maa­li­su­dit hei­lui­vat ja va­sa­ral­la oli työ­tä, kun Tom­mi ja Riik­ka re­mon­toi­vat ko­ti­aan mie­lei­sek­seen. Asun­toon kai­vat­tiin sel­keyt­tä ja yh­te­näi­syyt­tä. Eri­lai­set pin­ta­ma­te­ri­aa­lit sekä van­hat ja tum­mu­neet män­ty­pin­nat te­ki­vät asun­nos­ta rau­hat­to­man ja tunk­kai­sen oloi­sen.

– Jo pel­käs­tään puo­li­pa­nee­lei­ta pois­ta­mal­la saim­me ti­lan ava­ram­man tun­tui­sek­si. Val­kois­ta maa­lia ku­lui reip­paas­ti, kun rai­kas­tim­me pin­to­ja. Por­tais­ta pois­tim­me tur­hia ri­mo­ja ja maa­la­sim­me ne. Sii­nä vas­ta oli­kin urak­ka, Riik­ka to­te­aa.

Riikka ja Tommi remontoivat eteisen vieressä olevan pienen wc:n kokonaan. Persoonallisuutta on saatu yhdistämällä eri pintamateriaaleja keskenään. Hana ja allas Kodin1:stä. Wc-istuin Ceberit. Taso on tehty liimapuulevystä, joka on käsitelty tiikin sävyiseksi OsmoColor-vahalla.

Keit­ti­ön vie­res­sä si­jait­se­vas­sa pie­nes­sä wc:ssä teh­tiin hie­man suu­rem­pi re­mont­ti. Kaik­ki uu­sit­tiin van­haa lau­ta­lat­ti­aa lu­kuun ot­ta­mat­ta. Val­ta­o­sa töis­tä teh­tiin it­se.

Suu­rin re­mont­ti, jota pa­ris­kun­ta ei to­sin ol­lut suun­ni­tel­lut te­ke­vän­sä, teh­tiin vuo­si sit­ten asun­non ylä­ker­taan. Run­sas­lu­mi­nen tal­vi ja pauk­ku­pak­ka­set oli­vat teh­neet ta­lon ka­tol­le va­hin­koa. Se ai­heut­ti laa­jat ve­si­va­hin­got. Ylä­ker­ta jou­dut­tiin re­mon­toi­maan ko­ko­naan.

Vihreäksi maalattu makuutilan seinä piristää muutoin vaaleaa ja valoisaa tilaa. Seinään kiinnitettävät kirjahyllyt toimivat yöpöytinä. Hyllyt ja valaisimet ostettiin Ikeasta.

Jär­jes­tys­tä ra­kas­ta­val­le pa­ris­kun­nal­le asun­non säi­ly­tys­ti­lo­jen vä­häi­syys toi al­kuun haas­tei­ta. Kun ylä­ker­ran vint­ti re­mon­toi­tiin yh­dis­te­tyk­si ma­kuu- ja olo­huo­neek­si, Riik­ka ja Tom­mi suun­nit­te­li­vat ja teet­ti­vät mit­ta­ti­laus­työ­nä mai­to­la­si­set liu­kuo­vet ma­kuu­ti­lan ma­ta­laan osaan. Ovien taak­se saa kä­te­väs­ti pii­loon kaik­ki ti­laa vie­vät har­ras­tus­vä­li­neet.

– Kun kai­kel­le on oma paik­kan­sa, on koti hel­pom­pi pi­tää siis­ti­nä, Riik­ka to­te­aa.

Yläkerta on avointa yhtenäistä tilaa. Sängyn vieressä oleva takkamuuri rajaa kätevästi makuu- ja oleskelutilan. Nahkaverhoiltu tuoli löytyi sattumalta vuosia sitten lahtelaisesta kierrätyskeskuksesta. Ostohetkellä tuolin päällä oli oranssi maahan asti yltävä mokkapäällys, jonka alle Riikka sattumalta kurkkasi.

REN­NOL­LA OT­TEEL­LA

Riik­ka ja Tom­mi si­sus­ta­vat ko­ti­aan ren­nol­la ot­teel­la. Uut­ta ja van­haa on yh­dis­tel­ty kes­ke­nään, ja Rii­kan lem­pi­vä­ri, vaa­le­an­pu­nai­nen, on roh­ke­as­ti esil­lä. Vuo­sien var­rel­la Tom­min­kin sil­mä on tot­tu­nut hert­tai­seen vä­riin.

– Si­sus­tus muut­tuu usein oman tun­nel­man mu­kaan. Vä­lil­lä on kiva ke­rä­tä kaik­ki mah­dol­li­nen ir­to­ta­va­ra pois ja naut­tia val­koi­ses­ta ja har­mo­ni­ses­ta ko­dis­ta. Toi­si­naan on kiva pu­kea räis­ky­vät vä­rit ja haus­ko­ja yk­si­tyis­koh­tia ym­pä­ri ta­loa. Ha­lu­am­me teh­dä oman­nä­köi­sen ja ko­dik­kaan si­sus­tuk­sen, jos­sa tär­kein­tä on ar­jen toi­mi­vuus ja help­po­hoi­toi­suus, Riik­ka ker­too.

Oleskelutilan suurella sohvalla on lokoisa istuskella. Sohvan pirteä ruudullinen verhoilu on Riikan valitsema.

Pelk­kää si­sus­ta­mis­ta ja sii­vous­ta ko­to­na ole­mi­nen ei suin­kaan ole. Yh­tei­nen ajan­viet­to lä­heis­ten kans­sa on Rii­kal­le ja Tom­mil­le tär­ke­ää. Ys­tä­vien, per­heen ja su­ku­lais­ten kans­sa vie­te­tään usein ai­kaa syö­den, sau­no­en ja pe­lail­len.

Pian sen jäl­keen kun Rii­kan ja Tom­min sie­vän puu­ta­lo­ko­din ta­ri­na en­nä­tet­tiin ot­taa tal­teen, uu­si per­heen­jä­sen il­moit­ti tu­los­taan maa­il­maan. Pie­ni per­he tar­vit­si li­sää ti­laa, ja he hy­väs­te­li­vät idyl­li­sen pik­ku­ko­tin­sa. Ny­kyi­sin Riik­ka ja Tom­mi asu­vat Nou­si­ai­sis­sa oma­ko­ti­ta­los­sa pie­nen poi­kan­sa ja koi­ran kans­sa.