Mukit ovat Akvarelli-sarjasta, joka on studiokeramiikkaani. Tuntu-teekannun olen suunnitellut Pentikille.

Lem­pi­paik­ka­ni on siel­lä, mis­sä en ole vie­lä käy­nyt. Haa­vei­len ai­na seu­raa­vas­ta mat­kas­ta. Luon­non hil­jai­suu­den ja ar­jen vas­ta­pai­nok­si on myös iha­naa vä­lil­lä ka­dot­taa it­sen­sä ih­mis­vi­li­nään ja löy­tää ins­pi­raa­ti­o­ta eri­lai­sis­ta kult­tuu­reis­ta, ta­vois­ta, muo­dois­ta, vä­reis­tä ja mau­is­ta.

Olohuoneen seinällä on kirpputorilta hankittu printti Finlandia-talosta. Sohva on Matteo Pennacchion suunnittelema. Matto on ostettu Marokosta paikalliselta käsityöläiseltä suoraan kangaspuilta.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on se­koi­tus kirp­pu­to­ri- ja net­ti­huu­to­kaup­pa­löy­tö­jä sekä mat­koil­ta mu­kaan tart­tu­nei­ta muis­to­ja. Meil­lä on myös pal­jon avo­puo­li­so­ni ja ys­tä­viem­me te­ke­miä uniik­kie­si­nei­tä, pro­to­tyyp­pe­jä ja tai­det­ta.

Ohuelle kynttilälle sopiva kynttilänjalka löytyi Aalto-kampuksen roskalavalta. Valkoisen tuikkukipon suunnittelin Atelier7 -ravintolaan. Posliininen tuikkukuutio on Jatta Lavin, sininen kiinalaisen ystävän tekemä. Muut ovat prototyyppejäni.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat tuik­ku­kynt­ti­lät. Vuo­sien var­rel­la olen teh­nyt, os­ta­nut ja saa­nut lah­jak­si usei­ta eri­lai­sia kynt­ti­lä­a­lus­to­ja ja kynt­ti­län­jal­ko­ja, jois­sa pol­tan kynt­ti­löi­tä ke­säl­lä­kin. Pö­ly­jä pyyh­kies­sä­ni mie­tin, ovat­ko ne to­del­la tar­peel­li­sia, mut­ta ai­na ne pa­laa­vat ta­kai­sin vaih­te­le­vil­le pai­koil­leen.

Makuuhuoneen kaapin päällä on minulle rakas teos, joka on koekappale taidemuseo EMMAn Särkyvää -näyttelyyn. Lasimaljakko on Hanna-Kaisa Korolaisen, valokuvassa on muisto Pariisista.

Rak­kaim­mat esi­nee­ni ovat nii­tä, joil­la on jo­kin ta­ri­na ker­rot­ta­va­naan. Kar­sas­tan uu­den os­ta­mis­ta ja lyk­kään han­kin­to­ja vä­lil­lä lii­an­kin pit­kään, sil­lä kai­paan hen­ki­lö­koh­tais­ta suh­det­ta ma­te­ri­aan.

Ajopuunkappale löytyi rannalta Sardiniasta.

Ren­tou­dun liik­ku­mal­la. Par­haat lo­mat on vie­tet­ty joko rink­ka se­läs­sä tai si­vu­lau­kuin va­rus­te­tun ret­ki­pyö­rän kans­sa kier­rel­len. Muu­ten­kin mi­nut ta­voit­taa usein luon­nos­ta – hiih­tä­mäs­tä tai lenk­ki­po­luil­ta. Po­si­ol­la olen aloit­ta­nut myös suun­nis­tuk­sen. Mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan käyn näyt­te­lyis­sä, mu­se­ois­sa ja klas­si­sen mu­sii­kin kon­ser­teis­sa tai oop­pe­ras­sa.

Viime kesän kohokohtiin kuului pitkä vaellusreissu Dolomiiteilla.

En luo­pui­si hy­väs­tä ja mo­ni­puo­li­ses­ta ruo­as­ta. Pi­dän ruo­an­lai­tos­ta (ja syö­mi­ses­tä!) ja ko­kei­len­kin kai­ken­lai­sia uu­sia re­sep­te­jä. Vie­lä haus­kem­paa on, kun voi viet­tää tär­kei­den ih­mis­ten kans­sa ai­kaa ruo­an ää­rel­lä. Mo­nes­ti ka­tan il­lal­li­sen pöy­tä­lii­noi­neen ja kynt­ti­löi­neen myös ar­kea pi­ris­tä­mään.

Vä­ri­ni ovat mo­nen­lai­sia. Si­sus­tuk­ses­sa suo­sin vah­vo­ja­kin sä­vy­jä, joi­ta maan­lä­hei­set ma­te­ri­aa­lit ta­sa­pai­not­ta­vat. Toi­saal­ta pi­dän ak­sent­ti­vä­reis­tä ja pie­nes­tä ar­jen ilot­te­lus­ta.