MIKÄ: Kak­si­ker­rok­si­nen oma­ko­ti­ta­lo, 4 h + k + s sekä ran­ta­sau­na. MIS­SÄ: Mu­hok­sel­la, Ou­lu­jo­en ran­nal­la. TÄÄL­LÄ ASU­VAT:

Hel­ka ja Mika.

Sisääntulo on avara ilman erillistä eteistä. Ulkoverhouslauta lisää yksityisyyttä estämällä näkyvyyttä pihalta sisälle. Sen ansiosta suurista ikkunapinnoista ei ole tarvinnut tinkiä.

En­sim­mäi­se­nä Hel­kan ja Mi­kan ko­dis­sa kat­se koh­dis­tuu keit­ti­ön orans­sei­hin ylä­kaap­pei­hin. Oi­ke­as­taan raik­kaa­seen vä­riin kiin­nit­tää huo­mi­on jo ul­ko­na etu­pi­hal­la suur­ten ik­ku­na­pin­to­jen an­si­os­ta. Väri oli ta­lon suun­ni­tel­leen ark­ki­teh­din, Juha Kle­me­tin, eh­do­tus, ei­kä pa­ris­kun­ta pan­nut vas­taan.

– Se oli hui­ke­an hyvä idea! Olen huo­man­nut, et­tä orans­sia on pirs­kah­del­lut pie­nes­ti muu­al­le­kin. Mika toi myös mi­nul­le orans­sin kä­si­lau­kun tu­li­ai­sik­si, mikä oli hä­nel­tä roh­kea veto, Hel­ka nau­rah­taa.

Suuren seinäkellon sijainti on tarkkaan mietitty: siitä voi tarkistaa ajan myös kaukaa pihalta. Olohuoneessa on yhdistetty kaksi Vepsäläisen villamattoa, joiden materiaali oli Mikan toive.

Pie­niä vä­ri­pilk­ku­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta pa­ris­kun­nan koti on vaa­leu­den val­ta­kun­ta mus­tal­la ja har­maal­la maus­tet­tu­na. Ti­lat ovat yk­sin­ker­tai­sia ja ava­ria. Va­loa on to­del­la pal­jon, ja isois­ta ik­ku­nois­ta avau­tuu kau­nis mai­se­ma niin olo-, ma­kuu- kuin työ­huo­nees­sa. Kos­ka luon­non vaih­tu­vat vuo­de­na­jat tuo­vat ik­ku­na­nä­ky­miin vä­riä, Hel­ka ja Mika ha­lu­si­vat pi­tää si­sus­tus­tyy­lin simp­pe­lin sel­ke­ä­nä.

Keittiöön uppoaa paljon tavaraa, sillä koko päätyseinä on täynnä kaapistoja. Mattona on Trendcarpetin helppohoitoinen muovimatto. Musiikki soi kaikkialla Sonoksen langattoman monihuonejärjestelmän ansiosta.

Jo­ki­tont­ti rat­kai­si

Ta­lon tont­ti on poh­joi­seen päin, jo­ten ai­van aa­mui­nen au­rin­ko ei pää­se läm­mit­tä­mään pi­ha­maa­ta. Il­ta-au­rin­ko on kui­ten­kin taat­tu mel­kein ai­na. Ta­lon paik­ka tar­jou­tui pa­ril­le vai­vih­kaa; he ei­vät ol­leet suun­ni­tel­leet muut­toa maa­seu­dun rau­haan.

– Alun pe­rin aja­tuk­se­na oli aset­tua Ou­luun, siis kau­pun­kiin. Mi­kan sis­ko asui täs­sä naa­pu­ris­sa, ja hän vink­ka­si ton­tin tu­le­van myyn­tiin, Hel­ka muis­te­lee.

Olohuone toimii katsomona, näyttämönä on jokimaisema. Takan suunnitteli arkkitehti, muurari rakensi sen paikan päällä. Luukku on Tapani Puosin hissiluukku. Adean Chill toimii myös kulmasohvana, K-tuoli on tuore hankinta. Takapihalle johtavan oven vieressä on Helkan serkun tekemä suuri himmeli.

Asi­aa piti miet­tiä het­ken ai­kaa. Tont­ti oli hie­no, ei­kä Ou­lu­jo­en var­rel­ta ole help­po löy­tää paik­ko­ja ra­ken­ta­mi­seen. Ky­sees­sä oli siis har­vi­nai­nen ti­lai­suus.

– Mei­tä mie­ti­tyt­ti va­jaan puo­len tun­nin työ­mat­ka Ou­luun. Lo­pul­ta olim­me kui­ten­kin mo­lem­mat sitä miel­tä, et­tei sil­lä ole mi­tään vä­liä. Sai­sim­me täs­tä meil­le so­pi­van pai­kan upei­ne mai­se­mi­neen, ja au­to­mat­koil­la ko­tiin pys­tyi­si jät­tä­mään vii­mei­set­kin työ­a­ja­tuk­set taka-alal­le, Hel­ka to­te­aa.

Metallityö Karkkeen valmistamat portaat ihastuttavat sisääntuloaulassa. Mustavalkoisen rahin Helka teki itse, hänen siskonsa ompeli päälliset Marimekon Bottna-kankaasta. Latva-naulakko kannattelee takkeja.

Unel­ma­na ran­ta­sau­na

Ton­tin hank­ki­mi­sen jäl­keen Hel­ka ja Mika va­lit­si­vat ark­ki­teh­dik­si Juha Kle­me­tin. He oli­vat näh­neet mie­hen suun­nit­te­le­mia ta­lo­ja tut­ta­va­pii­ris­sään. Kle­me­tin tyy­li ja am­mat­ti­tai­to va­kuut­ti­vat mo­der­nia il­met­tä suo­si­van pa­ris­kun­nan. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la toi­mis­toa pi­tä­vä ark­ki­teh­ti saa­pui poh­joi­seen kat­sas­ta­maan ton­tin. Kol­mik­ko tal­lus­te­li ton­til­la rä­mei­kön kes­kel­lä ja teki suun­ni­tel­mia ko­tia var­ten.

Rantasaunaan ei näe sisään, mutta sisältä kyllä näkee ulkona joella lipuvat veneet ja vastarannan tapahtumat. Portaat johtavat rantaan laituria kohti.

– Ark­ki­teh­dil­le oli tär­ke­ää näh­dä ym­pä­ris­tö, mitä ar­vos­tam­me. Lo­put asi­at hoi­tui­vat säh­kö­pos­tin vä­li­tyk­sel­lä. An­noim­me Ju­hal­le ai­ka va­paat kä­det. Oleel­li­sin­ta oli, et­tä sai­sim­me mah­dol­li­sim­man pal­jon ir­ti jo­ki­nä­ky­mis­tä. Sik­si ta­los­ta teh­tiin kak­si­ker­rok­si­nen. Ylä­ker­ran ma­kuu­huo­nees­ta mai­se­mat ovat äl­lis­tyt­tä­vän hie­not, pa­ris­kun­ta to­te­aa.

Pihasaunan sisä- ja ulkoseinät sekä katto ovat samaa, kapeaksi erikoissahattua oksatonta mäntypaneelia, joka ikään kuin jatkuu lasin läpi. Ulkona se on käsitelty valkoisella kuultomaalilla. Ikkunan ja oven valmisti Steel-Prisma-Metallit. Lattia on akryylia, suihku Hansgrohen Raindance.

Ran­ta­sau­na oli en­sim­mäi­se­nä ra­ken­nus­lis­tal­la. Spa-tyy­li­nen sau­na on ko­vas­sa käy­tös­sä, ja siel­lä viih­ty­vät myös Hel­kan ja Mi­kan ys­tä­vä- ja pe­li­po­ru­kat. Suu­ret ik­ku­nat pal­jas­ta­vat mai­se­man si­säl­tä ulos, mut­ta ul­koa ei näe si­säl­le. Ra­ken­nus on ul­koa mus­ta ja si­säl­tä hui­kai­se­van vaa­lea. Ei ole ih­me, et­tä ko­din si­sä­sau­na jää mel­kein käyt­tä­mät­tä.

Rantasaunan lauteet Helka ja Mika suunnittelivat itse, ja kirvesmies nikkaroi ne haavasta. Kiuas on IKI-puukiuas. Lasit toimitti paikallinen lasiliike mittojen mukaan.

Kii­tos luo­tet­ta­vil­le te­ki­jöil­le

Ra­ken­nus­työt al­koi­vat ton­tin maa­poh­jan ko­ro­tuk­sel­la ke­vääl­lä 2009. Pai­kal­le kus­kat­tiin mon­ta kuor­mal­lis­ta hiek­kaa, jot­ta saa­tiin teh­tyä pai­no­penk­ka. Pai­no­pen­kan avul­la ton­tin maa­poh­jaa tii­vis­tet­tiin ra­ken­ta­mi­seen so­pi­vak­si. Kun tont­ti oli tar­peek­si tii­vis, hiek­ka hyö­dyn­net­tiin kus­kaa­mal­la se omaan ran­taan. Naa­pu­rit­kin sai­vat hie­kas­ta osan­sa: sii­tä teh­tiin yh­tei­nen ran­ta­len­tis­kent­tä.

Pro­jek­ti jat­kui poh­jien te­os­ta run­gon pys­ty­tyk­seen ja edel­leen vii­meis­te­lyi­hin. Kuu­den kuu­kau­den pääs­tä oli val­mis­ta. Hel­ka ja Mika teet­ti­vät työt ul­ko­puo­li­sil­la osaa­jil­la avai­met kä­teen -pe­ri­aat­teel­la. It­se ra­ken­ta­mi­nen oli tut­tua, sil­lä pa­ris­kun­ta oli ai­em­min ra­ken­nut­ta­nut oma­ko­ti­ta­lon Ou­luun.

Hayn keltainen Mega Dot -päiväpeitto tuo makuuhuoneeseen väriä. Ovi johtaa parvekkeelle, jossa varsinkin kesäisin on kiva nautiskella kahvit.

– Meil­lä oli tu­tut ja luo­tet­ta­vat te­ki­jät Ou­lun seu­dul­ta joka työ­vai­hees­sa. Me kes­ki­tyim­me lä­hin­nä ta­va­roi­den kan­ta­mi­seen ton­til­le ja sii­vo­a­mi­seen. Maa­laa­mis­ta täs­sä oli pal­jon, ja maa­la­ri viet­ti­kin viik­ko­tol­kul­la te­lan ja pens­se­lei­den kera si­säl­lä. Ul­ko­maa­lauk­sen teim­me ko­ko­naan it­se.

Muut­to­päi­vä­nä mar­ras­kuus­sa 2010 ran­ta­sau­nan pii­pus­ta tup­ru­si savu, kun on­nel­li­set asuk­kaat hip­si­vät pi­han poik­ki kyl­py­ta­keis­saan koh­ti unel­mien­sa löy­ly­jä.

– Tot­ta­han toki muu­ton kun­ni­ak­si piti en­sim­mäi­se­nä läm­mit­tää sau­na, kak­sik­ko hy­myi­lee.

Ka­lus­te­jär­jes­tys vaih­tuu usein

Hel­ka kiin­nos­tui si­sus­ta­mi­ses­ta ai­kui­si­äl­lä. Hän on tyy­lil­tään mi­ni­ma­lis­ti­nen, laa­tua ar­vos­ta­va ja har­kit­se­va. Uu­teen ko­tiin ei ole han­kit­tu ker­ral­la koko ar­se­naa­lia ka­lus­tei­ta. Edel­li­ses­tä ko­dis­ta kul­keu­tui pal­jon tä­hän ta­loon so­pi­via huo­ne­ka­lu­ja ja esi­nei­tä juu­ri sik­si, et­tä Hel­ka os­taa asi­oi­ta har­ki­ten.

– Mie­les­tä­ni ta­lon raa­mit ul­ko­kuo­ri­neen mää­rit­te­li­vät juu­ri tä­män si­sus­tus­tyy­lin. Olem­me vaih­ta­neet van­hem­pia ka­lus­tei­ta hil­jal­leen uu­siin sitä mu­kaa, kun pää­tök­set ovat syn­ty­neet.

Takan vieressä on pieni lukunurkkaus. Kirjat on sijoitettu Hayn Woody-kirjahyllyyn. Viereen sopii Hayn Hee-nojatuoli.

Hel­ka ker­too, et­tä olo­huo­nees­sa on jo ”ai­na­kin vii­des” ka­lus­te­jär­jes­tys. Kyse ei kui­ten­kaan ole päät­tä­mät­tö­myy­des­tä.

– Vel­je­ni vai­mo osal­lis­tuu mie­lel­lään kans­sa­ni uu­den jär­jes­tyk­sen ja yli­pää­tään ko­din il­meen suun­nit­te­luun. Si­sus­ta­mi­nen on yh­tei­nen har­ras­tuk­sem­me, ja ide­oi­den to­teut­ta­mi­nen yh­des­sä on hur­jan ins­pi­roi­vaa. Sii­nä pää­see to­teut­ta­maan in­to­hi­mo­aan, ja me saam­me naut­tia uu­dis­tu­nees­ta ko­dis­ta ker­ta toi­sen­sa jäl­keen!

Marimekon Fokus-kankaan Helka ompeli ensin verhoksi, mutta nyt se hoitaa taulun tehtävää olohuoneessa. Kodissa on paljon kauniita esineitä, joiden ei suinkaan tarvitse olla designia. – Minulle riittää kauneus, sanoo Helka.

Seik­kai­lu­ja Ba­lil­la ja Ou­lu­jo­el­la

Mat­kus­te­lu on kau­an ol­lut Hel­kan ja Mi­kan har­ras­tus. He suun­taa­vat koh­tei­siin, jois­sa ei­vät ole ai­em­min käy­neet. Vii­mek­si pa­ris­kun­ta on reis­san­nut esi­mer­kik­si Ba­lil­la ja Mau­ri­tiuk­sel­la. Ek­soot­tis­ten ran­to­jen li­säk­si oma ko­ti­jo­ki tar­jo­aa pie­niä seik­kai­lu­ja.

– Joki tuo lu­mo­a­van ele­men­tin asu­mi­seen. Olem­me sii­tä kii­tol­li­sia. Olem­me koh­tuul­li­sen lais­ko­ja ui­maan, mut­ta ve­nei­lys­tä pi­däm­me. Moot­to­ri­ve­neel­lä täs­tä pää­see Ou­luun as­ti ja kym­me­ni­sen ki­lo­met­riä toi­seen suun­taan Mu­hok­sel­le, Mika se­los­taa.

Ve­ne­ret­kil­lä ihail­laan kau­nii­ta maa­ti­lo­ja, mök­ke­jä ja oma­ko­ti­ta­lo­ja. Ai­van me­rel­le as­ti jo­kea pit­kin ei pää­se, sil­lä vä­lis­sä on  Me­ri­kos­ken voi­ma­lai­tos. Vä­lil­lä ret­kil­le tu­lee mu­kaan ys­tä­viä tai si­sa­rus­ten lap­sia. Ja tie­tys­ti päi­vän kruu­naa­vat löy­lyt­te­lyt omal­la ran­ta­sau­nal­la ja pu­lah­dus vii­len­tä­vään ve­teen.

Tämä koti on meil­le juu­ri so­pi­va, se täyt­tää kaik­ki toi­veem­me.

– Em­me us­ko muut­ta­vam­me tääl­tä kos­kaan, Hel­ka ja Mika sa­no­vat.