Slow-ide­o­lo­gi­al­la ta­voi­tel­laan har­mo­ni­aa.

Ita­li­a­lai­nen Car­lo Pet­ri­ni pe­rus­ti Slow Food –liik­keen 1988. Slow Ci­ties eli Cit­tas­low aloi­tet­tiin Ita­li­as­sa 1998.

Slow tar­koit­taa, et­tä asi­at teh­dään tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti. Slow-ide­o­lo­gi­an vas­ta­koh­ta on kii­re. No­pe­as­ti pi­tää toi­mia kun se on jär­ke­vää, hi­taas­ti sil­loin, kun tar­ve niin vaa­tii.

Slow food vas­tus­taa pi­ka­ruo­kaa ja hop­pua syö­mi­ses­sä. Sii­nä suo­si­taan lä­hel­lä tuo­tet­tu­ja, mie­lui­ten luon­non­mu­kai­ses­ti tuo­tet­tu­ja ruo­kia. Yh­tei­nen, kii­ree­tön ate­ria per­heen ja ys­tä­vien kes­ken on tär­keä osa slow-ide­o­lo­gi­aa.

Las­ten kans­sa vie­te­tään kii­ree­tön­tä ai­kaa. Las­ten kans­sa ole­mi­seen kes­ki­ty­tään pe­laa­mal­la ja as­kar­te­le­mal­la hei­dän kans­saan.

Te­le­vi­si­o­ta kat­so­taan har­ki­ten. Te­le­vi­sio ei ole kos­kaan au­ki taus­tal­la yk­si­nään pau­haa­mas­sa.

Slow-har­ras­tuk­sia ovat kä­si­työt ku­ten neu­lo­mi­nen ja puu­tar­han­hoi­to.

Mat­kus­te­taan hi­taas­ti, ju­nal­la tai pol­ku­pyö­räl­lä. Suo­si­taan lii­ken­ne­muo­to­ja, jot­ka kuor­mit­ta­vat ym­pä­ris­töä mah­dol­li­sim­man vä­hän. Mis­sään ta­pauk­ses­sa au­tol­la ei aje­ta yli­no­peut­ta!

Työ­mat­ka tait­tuu kä­vel­len tai pyö­räil­len. Lii­kun­ta on hi­das­ta, esim. kä­ve­lyä tai joo­gaa, joka rau­hoit­taa niin ke­hoa kuin miel­tä.

Slow-ide­o­lo­gi­an mu­kaan yri­te­tään hal­li­ta ajan­käyt­töä. Työn­te­koa ja työn kii­rei­syyt­tä py­ri­tään. Työn tär­keys, mää­rä ja iso palk­ka ei­vät ole tär­kein­tä, vaan elä­män­hal­lin­ta ja hyvä olo.

Läh­de: Carl Ho­noré: Slow. Elä hi­taam­min! Ba­zar Kus­tan­nus 2006.