Ylin ker­ros me­ren ää­rel­lä on usein ko­vien­kin tuu­lien ja sa­tei­den näyt­tä­mö. Vin­til­lä vin­kuu ja pel­ti­kat­to pauk­kuu. Sade rum­mut­taa ik­ku­na­ruu­tui­hin ja mai­se­ma muut­tuu har­maak­si. Sil­loin Pirk­ko sy­tyt­tää kynt­ti­lät, lait­taa tu­len tak­kaan ja kää­riy­tyy läm­pöi­seen vil­la­neu­lee­seen.

Si­ni­nen tai­vas ja he­lot­ta­va au­rin­ko taas saa­vat me­ren­pin­nan ki­mal­ta­maan, ja ik­ku­nat pi­tää suo­ja­ta pel­la­va­ver­hoil­la.

Muu­tos­ta me­ren ää­rel­le on koh­ta 20 vuot­ta.

– Muut­toon ei liit­ty­nyt suur­ta dra­ma­tiik­kaa. Sei­nät maa­lat­tiin, vä­hän jo ku­lu­nut keit­tiö sai jää­dä, sa­moin kyl­py­huo­ne, Pirk­ko ker­too.

Asun­non poh­ja­rat­kai­su ja kau­niit nä­ky­mät vai­kut­ti­vat muut­to­pää­tök­seen. Edel­li­nen koti oli ker­ros­ta­los­sa Ou­lun­ky­läs­sä. Siel­tä ei meri nä­ky­nyt.

Oleskeluryhmän sohva on Artekin Ben af Schultenin suunnittelema ja uudelleen verhoiltu. Myös Alvar Aallon nojatuoli sai uuden verhoilun. Tarjoiluvaunu on hankittu tuttavalta käytettynä, ja oranssi tuoli on löytö Artek-Aitasta. Alvar Aallon jalkavalaisin, Aino Aallon pöytävalaisin ja Ornon kattovalaisimet hankittiin jo 1970-luvulla. Suuri Hanna Korvelan Duetto-matto pehmentää akustiikkaa.

Olohuoneen toiseen osaan jää valoisa erkkeri, josta on käynti parvekkeelle. Arne Jacobsenin kepeä pöytä ja Seiska-tuolit, kuultavat pellavaverhot ja katosta ripustettu Foscarinin Havanna-valaisin luovat lähes leijuvan vaikutelman.

50-lu­vun hen­ges­sä

Pirk­ko oli vie­lä työ­e­lä­mäs­sä, kun hän muut­ti tän­ne. Koti si­jait­see 1950-lu­vul­la ra­ken­ne­tun ta­lon kah­dek­san­nes­sa ker­rok­ses­sa. Al­var Aal­lon, Ar­ne Ja­cob­se­nin, Ben af Schul­te­nin, Ai­no Aal­lon ja mo­nen muun 50-lu­vun suun­nit­te­li­jan ka­lus­teet ja va­lai­si­met ovat tääl­lä kuin ko­to­naan. Ne on teh­ty kes­tä­mään käyt­töä ja ai­kaa.

– Si­sus­ta­mi­nen on ol­lut lä­hel­lä sy­dän­tä­ni jo lap­suu­den­ko­dis­ta­ni saak­ka.

Pir­kon äi­ti tie­si, mikä tyy­li ja de­sign on pin­nal­la.

– Äi­ti oli 60-lu­vul­la ajan hen­ges­sä kiin­ni. Hän hank­ki ka­lus­teet Ar­te­kis­ta, vaat­teet Ma­ri­me­kos­ta ja vaa­li lap­suu­den­ko­ti­ni es­te­tiik­kaa.

Ko­di­kas­ta vail­la kru­me­luu­ria

Pir­kon äi­ti luot­ti vi­su­aa­li­sis­sa asi­ois­sa am­mat­ti­lai­siin. Ko­ti­ta­lon suun­nit­te­li ark­ki­teh­ti, ja pi­ha­suun­ni­tel­man teki mai­se­ma-ark­ki­teh­ti.

– Äi­ti­ni mot­to­na oli, et­tä sei­nät ovat val­koi­set ja vä­riä voi ol­la vaat­teis­sa. Nyt ai­kui­se­na ajat­te­len, et­tä hän oli ver­rat­tain an­ka­ra pe­ri­aat­tei­neen, toi­saal­ta mo­der­ni ja jon­kin­lai­nen vi­si­o­nää­ri.

Myös Pir­kon ajat­te­luun on tart­tu­nut vai­kut­tei­ta lap­suu­den­ko­dis­ta.

– It­se saan moit­tei­ta vie­lä­kin, kun poi­ka­ni ei saa­nut maa­la­ta si­nis­tä sei­nää tei­nin huo­nee­seen­sa.

Myös Pirk­ko on koko ai­kui­si­kän­sä löy­tä­nyt oi­ke­at asi­at Ar­te­kin ja Ma­ri­me­kon kaut­ta. Hän on osan­nut pyy­tää am­mat­ti­a­pua suun­ni­tel­les­saan ti­lo­ja ja re­mont­te­ja.

Hä­nen ko­tin­sa on vail­la kru­me­luu­ria, mut­ta yl­lät­tä­vien­kin rat­kai­su­jen ta­kia peh­meä ja ko­di­kas.

Kahden pikkuhuoneen väliseinä poistettiin ja saatiin makuuhuone, jonka takaosasta erotettiin vuoteen molemmin puolin liukuovin suljettava vaatehuone. 70-luvun Rintalan vuoteen ilmeen uudisti kelim-peitto, joka on valmistettu käytettyjen mattojen paloista. Yöksi sen voi rullata Artekin ritiläpenkille. Ben af Schultenin suunnittelemat naulakko ja seinävalaisimet ovat Artekista.

Makuuhuoneen toiseen päätyyn mahtuu Muuramen laatikostoja, joiden yläpuolella on tamperelaisen Tom Reganin hiilipiirustus. Ovesta on näkymä olohuoneen seurustelu-ryhmään.

Ei kau­si­si­sus­ta­mi­sel­le

Pirk­ko viih­tyy ko­to­na ja vaa­lii sitä voi­dak­seen hy­vin.

– Olen mi­ni­ma­lis­ti. Las­ken tark­kaan, mon­ta­ko pää­si­äis­ti­pua pöy­däl­lä voi ol­la. Mo­nes­sa asi­as­sa ajat­te­len, et­tä yk­si riit­tää, kak­si on jo lii­kaa. Kiin­nyn sil­lä ta­val­la omiin va­lin­toi­hi­ni, et­ten ole kau­si­si­sus­ta­ja.

Ka­lus­teet ja ta­va­rat ovat löy­tä­neet ko­dis­sa paik­kan­sa.

– Uut­ta han­kin vain, jos se on van­haa pa­rem­pi tai van­ha me­nee rik­ki. Vuo­de­na­jat nä­ky­vät ko­dis­sa­ni pie­ni­nä viit­tei­nä: jou­lu­lii­nas­sa, kuk­kien vä­ris­sä tai lau­tas­lii­nois­sa.

Re­mon­tis­sa avat­tiin mai­se­mia

Muu­ta­man asu­tun vuo­den jäl­keen pu­ret­tiin kyl­py­huo­ne am­mei­neen ja ka­pei­ne sok­ke­lo­käy­tä­vi­neen sekä ah­taat ko­me­rot.

Va­pau­tu­nei­siin ti­loi­hin teh­tiin kyl­py­huo­neen kyl­keen pie­ni ko­din­hoi­to­huo­ne. Sen sei­nään upo­tet­tiin yk­sit­täi­siä la­si­tii­liä, jois­ta nä­kyy ma­kuu­huo­neen läpi me­rel­le. Kah­den ma­kuu­huo­neen vä­li­nen sei­nä pu­ret­tiin ja saa­tiin ti­la­va huo­ne, jos­ta ero­tet­tiin liu­kuo­vil­la pie­ni vaa­te­huo­ne.

Muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua ta­lo­yh­ti­öön tuli put­ki­re­mont­ti. Lop­puun ku­lu­nut keit­tiö sai siir­tyä jä­te­la­jit­te­luun. Uu­si keit­tiö suun­ni­tel­tiin niin, et­tä sen al­ku­pe­räi­nen ovi­auk­ko otet­tiin taas käyt­töön.

Etei­sen si­sään­tu­loon syn­tyi yh­teys keit­ti­öön ja mai­se­maan, jos­sa nä­kyy Suur­kir­kon tor­ni. Keit­tiö sai pu­na­sa­ven vä­ri­sen laat­ta­lat­ti­an, kun muu­al­la asun­nos­sa säi­lyi al­ku­pe­räi­nen tam­mi­ruu­tu­par­ket­ti. Keit­ti­öön­kin avat­tiin ka­pea lasi-ik­ku­na, jos­ta kat­so­taan olo­huo­neen läpi me­rel­le.

Ensimmäisessä remontissa uusittiin kylpyhuone purkamalla sokkeloinen käytävä-kaapistoyhdistelmä. Nyt myös suihkusta näkyy merelle. Peiliseinän taakse mahtuu pieni kodinhoitotila pyykkikoneineen lasiovien suojaan. Takana on ovi makuuhuoneeseen.

Keittiössä on puusepän tekemät kalusteet ja String-hyllykkö. Seinä ja kalusteet ovat samaa lempisävyä, joka on Tikkurilan Symphony J407.

Lasipintainen Scavolinin keittiö Corian-tasoineen on osoittautunut helppohoitoiseksi. Myös Gorenjen kylmäkaluste on lasipintainen. 70-luvulla hankittu Decembren valaisin miellyttää edelleen silmää. Rakas on myös kulunut, linoleumipintainen ruokapöytä.

Mum­mon luo­na on ai­na ti­laa

Ti­la­va yh­den nai­sen koti on tär­keä koh­taa­mis­paik­ka ja tu­ki­koh­ta kah­del­le ai­kui­sel­le po­jal­le per­hei­neen. Sak­sas­sa ja Bel­gi­as­sa asu­vat su­ku­lai­set tie­tä­vät saa­van­sa Pir­kon luo­na ma­koi­sat unet pii­pah­ta­es­saan Hel­sin­gis­sä.

Las­ten­lap­set tu­le­vat jo ka­ve­rei­neen mum­mon luo pää­kau­pun­gin kon­sert­tei­hin ja pe­lei­hin. Jo­kai­sel­le löy­tyy pe­ti­paik­ka, vaik­ka lat­ti­al­la.

– Ys­tä­vät ja per­he ovat elä­mää­ni ri­kas­tut­ta­va jut­tu. Eh­din yleen­sä ol­la riit­tä­väs­ti yk­sin, käy­dä te­at­te­ris­sa, elo­ku­vis­sa ja har­ras­tuk­sis­sa­ni.

Kes­kus­ta-asuk­kaa­na Pirk­ko on vie­nyt jo vuo­sia au­ton­sa mi­ni­äl­leen tal­vi­kau­dek­si. Ke­säk­si hän ha­kee sen ta­kai­sin mök­ki­mat­ko­ja var­ten.

– Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa on niin pal­jon ta­pah­tu­mia ja pal­ve­lu­ja, et­tä vä­lil­lä ko­tiin jää­mi­nen tun­tuu le­vol­ta ja läm­möl­tä.

Sii­hen tämä koti on teh­ty.

Vierashuoneeseen hankittiin helppokäyttöinen HT-Collectionin vuodesohva. Jalkavalaisin on poistettu sairaanhoito-opistosta ja ostettu Kruunasta. Vasemmalla on Kristian Krokforsin grafiikkaa ja sohvan päällä Pauli Vuorisalon työ. Saanan & Ollin villamatto on muutaman vuoden takainen hankinta.