Si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Riik­ka Stein­berg koti on upea yh­dis­tel­mä van­han hel­sin­ki­läi­sa­sun­non klas­si­sia piir­tei­tä ja oi­val­ta­vaa vä­rien ja muo­to­jen hal­lin­taa.

Riik­ka, Mar­co, Car­lo ja Ales­sia Stein­ber­gin kodin poh­ja­rat­kai­sus­sa ovat yhä tal­les­sa ny­kyih­mi­sen sil­mis­sä kum­mal­li­set pik­ku vä­li­köt ja käy­tä­vät. Ne muis­tut­ta­vat ajas­ta, jol­loin her­ras­vä­el­lä ei ol­lut asi­aa keit­ti­öön, vaan ko­tia ja ta­lout­ta hoi­ti si­säk­kö.

Ko­din edus­ta­mi­seen tar­koi­te­tut olo­huo­ne ja ruo­ka­sa­li ovat iso­ja ja ko­mei­ta. Huo­neet pie­ne­ne­vät sitä mu­kaa mitä vä­hem­män tär­kei­tä ne ovat ol­leet.

Olohuoneen kalustuksen keskipisteenä on Alvar Aallon pöytä. Olof Ottelinin 1950-luvulla suunnittelemien Poker-nojatuolien pehmusteet on verhoiltu vaalean-punaisiksi. Sohva on muokattu laverista, jonka pehmuste on Riikan kalusteprototyypistä. Klaus Haapaniemen kuvitettu sohvatyyny on Trestä.

Sisustusarkkitehti Riikka Steinberg haluaa työssään yhdistää uutta ja vanhaa tyylejä sulauttavalla otteella. Hyvästä esimerkistä käy olohuoneen rahi. Riikka on verhoiluttanut sen käsinkirjaillulla villa-kankaalla, jonka hän peri isoäidiltään parikymmentä vuotta sitten. Verhoilun teki verhoomo Loftis.

Yk­sin­ker­tai­nen re­mont­ti

Riik­ka ja Mar­co ei­vät ole re­mon­toi­neet huo­neis­toa pe­rin poh­jin, sil­lä ta­lo­yh­ti­ös­sä teh­dään lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa put­ki­re­mont­ti.

– Ide­am­me oli teh­dä asun­nos­ta yk­sin­ker­tai­sil­la kei­noil­la meil­le viih­tyi­sä koti, Riik­ka ker­too.

Hän pyr­ki kai­kis­sa rat­kai­suis­saan eko­lo­gi­suu­teen.

– Sei­nät maa­lat­tiin luon­non­maa­leil­la. Ha­lu­sin myös hyö­dyn­tää asun­nos­sa jo ole­via rat­kai­su­ja.

Hyvä esi­merk­ki on Rii­kan ja Mar­con ma­kuu­huo­neen 1970-lu­vun ko­ko­lat­ti­a­mat­to.

– Laa­du­kas, täys­vil­lai­nen ko­ko­lat­ti­a­mat­to on kes­tä­nyt käyt­töä to­del­la hy­vin. Mat­to oli kun­nol­taan siis­ti ja ha­ju­ton. Ti­la­sin ma­tol­le pe­su­las­ta te­ho­pe­sun ja nyt se on jäl­leen kuin uu­si, Riik­ka ker­too.

Ruokasalin tunnelma on kullankeltainen. Erkkerin edessä on kaksi niin kutsuttua joensuulaista keinutuolia 1920-luvulta. Rikkaasti kuvioitu itämainen matto sopii talon tyyliin. Mahonkinen ruokapöytä on Riikan isoäidin peruja. Sen korkeuta voidaan säätää. Riikka pitää seinään nojaavan maalauksen tyypillisestä helsinkiläisestä sisäpihanäkymästä.

Pieni pöytä on tehty autonrenkaasta Afrikassa ja hankittu Armas Designista. Kalanruotoparketti on alkuperäinen vuodelta 1927.

Vih­reä tar­vit­si vas­ta­pa­rin

Yk­sin­ker­tai­sin ja te­hok­kain kei­no uu­dis­taa ko­tia oli maa­la­ta sei­nät. Riik­ka ei miet­ti­nyt vä­reis­sä tren­di­a­na­lyy­se­jä, vaan sitä, mi­ten ko­din si­sä­ti­lois­ta tu­li­si mah­dol­li­sim­man miel­lyt­tä­vät.

– Suun­nit­te­li­ja­na mi­nun pi­tää sel­vit­tää, mikä on asun­non luon­ne ja mer­ki­tys asuk­kail­le.

Vä­rien va­lin­nas­sa haas­toi vas­ta­päi­sen ta­lon kyl­män­vih­reä sei­nä, joka do­mi­noi myös si­sä­ti­laa.

– Pää­dyin si­sä­pi­han puo­len huo­neis­sa au­rin­gon­ku­kan­kel­tai­seen, joka on riit­tä­vän vah­va vas­ta­pa­ri ik­ku­nas­ta nä­ky­väl­le vih­re­äl­le.

Ruo­ka­sa­lin ja ma­kuu­huo­neen läm­min kel­tai­nen on myös pie­ni muis­tu­ma pa­rin kort­te­lin pääs­sä si­jait­se­vas­ta Hel­sin­gin em­pi­re­kes­kus­tan jul­ki­si­vuis­ta.

Keittiössä kuivauskaapin tilalle tuli kuivaushylly. Seinän turkoosinvihreät laatat säilytettiin. Seinän yläosa levytettiin koivuvanerilla ja maalattiin tumman grafiitinharmaaksi Annie Sloanen kalkkimaalilla. Linoleumimatto on Forbo Marmoleum Cocoa. Pyöreät juuttipunosmatot ovat Finartesta.

Jääkaapin ovessa on Riikan ruoka-aiheinen maalaus. Riikka uudisti peiliovisten kiintokaappien ilmeen vaihtamalla niihin messinkiset A.S. Helsingön vetimet.

Roo­san ja kel­tai­sen ener­gi­aa

Ka­dun­puo­leis­ten huo­nei­den vaa­le­an­pu­nai­sen vä­rin ins­pi­roi vas­ta­päi­nen pu­na­tii­li­ta­lo. Vaa­le­an­pu­nais­ta tuli myös olo­huo­neen vie­rei­ses­sä si­jait­se­vaan Ales­si­an huo­nee­seen. Riik­ka se­koit­ti sä­vyn it­se pu­nai­ses­ta, val­koi­ses­ta ja rus­ke­as­ta.

– Vaa­le­an­pu­nai­nen on hel­pos­ti ma­kea kuin vaah­to­kark­ki, mut­ta kun sii­hen li­sä­tään rus­ke­aa, ime­lyys hä­vi­ää.

Riik­ka miet­ti myös pi­dem­piä nä­ky­miä huo­nees­ta toi­seen.

– Osa sei­nis­tä maa­lat­tiin hen­nos­ti kel­tai­seen tait­ta­val­la val­koi­sel­la, sil­lä val­koi­nen rau­hoit­taa ko­ko­nai­suu­den. Sä­vy­nä va­nil­ja so­pii van­haan ta­loon kyl­mää maa­la­rin­val­kois­ta pa­rem­min.

Vaa­le­an­pu­nai­nen tuo ka­dun puo­len huo­nei­siin läm­pöä ja ko­dik­kuut­ta.

– Vaa­le­an­pu­nai­nen ja kel­tai­nen ovat ener­gi­siä vä­re­jä, ja juu­ri sik­si ne so­pi­vat meil­le.

Riikka haluaa luoda kotiinsa maalauksellista tunnelmaa. Makuuhuoneen oviaukkoa kehystää tauluseinä. Huoneen kokolattiamatto tuntuu ylelliseltä jalan alla. Siro yöpöytä ja kevyt sänky ovat Cappellin valmistamia. Sängyn päällä on Riikan isän Antero Paasosen maalaus.

Kauniita näkymiä huoneesta toiseen. Aallon vuonna 1933 suunnittelemassa 401-nojatuolissa on luonnetta. Kaunislinjainen nojatuoli on peritty.

Makuuhuoneen ikkunalaudalla on kokoelma kaunista ja käytännöllistä. Visakoivuiset rasiat ovat Riikan isoäidin peruja, nyt niissä säilytetään koruja. Kosmetiikkamerkki Kanebon lahjarasiassa on japanilaista henkeä.

Ne­ro­kas ma­hon­ki­nen pöy­tä

Olo­huo­neen oles­ke­lu­ryh­män kes­kel­lä on Al­var Aal­lon val­ko­kan­ti­nen pöy­tä. Soh­va­pöy­dän pääl­le on ri­pus­tet­tu Lisa Jo­hans­son-Pa­pen suun­nit­te­le­ma mes­sin­ki­nen kat­to­va­lai­sin 1950-lu­vul­ta.

– Ko­tim­me ka­lus­tus on hy­vin ker­rok­sel­lis­ta. Meil­lä on ka­lus­tei­ta mo­lem­pien iso­van­hem­pien ja omien van­hem­piem­me ko­deis­ta.

Yk­si pi­sim­pään Rii­kal­la ol­leis­ta ka­lus­teis­ta on ruo­ka­sa­lin van­ha ma­hon­ki­nen pöy­tä. Sen hie­nous on pöy­tä­le­vyn al­la ole­vas­sa sää­tö­me­ka­nis­mis­sa, jon­ka avul­la kor­keut­ta voi sää­tää. Se on toi­mi­nut niin soh­va- kuin ruo­ka­pöy­tä­nä.

– Pöy­dän idea on ne­ro­kas. Uu­sia muun­nel­ta­via ja mo­ni­käyt­töi­siä ka­lus­tei­ta tar­vi­taan myös täs­sä ajas­sa, Riik­ka sa­noo.

Alessian työpöydän lasilevy on kierrätetty Alkon lasiovesta. Pöydän molemmissa päissä on kaksi matalaa kirjahyllyä. Talonpoikainen puinen sohva löysi paikkansa ikkunan alta. Kattovarjostin on ranskalaista designia Armas Designista.

Myös äi­din löy­tö­jä

Ruo­ka­pöy­dän kirk­kaan­kel­tai­set Tho­net-tuo­lit ovat Rii­kan äi­din löy­tö­jä, sa­moin Il­ma­ri Ta­pi­o­vaa­ran 1950-lu­vul­la suun­nit­te­le­mat jak­ka­rat.

– Olen pe­ri­nyt kiin­nos­tuk­sen si­sus­ta­mi­seen ja de­sig­niin lap­suu­des­ta­ni. Mo­lem­mat van­hem­pa­ni ovat käy­neet Ate­neu­min, ja äi­ti­ni teki uran si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­na ja -toi­mit­ta­ja­na, Riik­ka ker­too.

Osa ka­lus­teis­ta saa­tiin huo­neis­ton mu­ka­na,
ku­ten Ales­si­an huo­neen ta­lon­poi­kai­nen puu­soh­va, joka tuot­ti Rii­kal­le pit­kään pään­vai­vaa.

– Soh­va on kau­nis, mut­ta mi­nus­ta tun­tui pit­kään, et­tä sil­le oi­ke­am­pi paik­ka oli­si maal­la si­jait­se­va pui­nen kar­ta­no.

Soh­vaan ti­lat­tiin kui­ten­kin uu­si pat­ja ja pääl­lys­kan­gas. Uu­dis­tet­tu soh­va löy­si paik­kan­sa Ales­si­an huo­neen ik­ku­nan al­ta, ja nyt sil­lä vie­te­tään yh­tei­siä lu­ku­het­kiä.

Eteisestä aukeaa näkymä halliin ja olohuoneeseen. Peilin ja naulakon yhdistävä kaluste on Riikan prototyyppi. Seinällä on Marcon Amerikasta löytämä muotoilija Ray Eamesin suunnittelema sota-aikainen vaneripuristeinen jalkalasta.