Ke­sä­paik­ka La­pu­an Kau­ha­jär­vel­lä on kuu­lu­nut Saa­ren su­vul­le lä­hes kak­si vuo­si­sa­taa ja sii­tä on tul­lut paik­ka, jon­ne koko per­he ko­koon­tuu ren­tou­tu­maan. En­ti­sen kes­ti­kie­va­rin his­to­ri­aan mah­tuu niin mat­ko­ja Ame­rik­kaan kuin rak­kai­ta muis­to­ja­kin.

Tu­van ik­ku­nas­ta­hää­möt­tää poh­ja­lai­nen pel­to­mai­se­ma.

Ju­ha­nin Erk­ki-eno on teh­nyt ruo­ka­pöy­dän, tuo­lit ja li­pas­ton, ja Anun isoi­sä Mat­ti on teh­nyt si­vus­ta-ve­det­tä­vän soh­van.

Ju­ha­ni teki ker­ros­sän­gyn ot­ta­en mal­lia van­has­ta sän­gys­tä, jos­sa it­se nuk­kui pie­ne­nä poi­ka­na ja joi­ta tu­vas­sa oli kak­si vie­lä 40-lu­vul­la. Al­ku­pe­räis­tä mal­lia on muu­tet­tu si­ten, et­tä ala­sän­gys­tä teh­tiin si­vus­ta­ve­det­tä­vä. Näin ma­kuu­ka­ma­ria ei tar­vit­se läm­mit­tää tal­vel­la pi­kai­sem­pia käyn­te­jä var­ten. Sän­gys­sä on Anun Luh­ta Ho­mel­le suun­nit­te­le­mat Sep­pe­le-la­ka­nat, jot­ka ovat tä­män ke­sän mal­lis­tos­ta. Kei­nu­tuo­li meni rik­ki 50-lu­vul­la, kun Em­ma is­tah­ti sii­hen mie­hen­sä sy­liin. Se kor­jat­tiin sil­loin vä­li­ai­kai­ses­ti rau­ta­lan­goil­la, mut­ta pro­jek­ti on edel­leen kes­ken.

AN­NA KRIS­TE­RI  KU­VAT FA­BI­AN BJÖRK