KOTI Port Art­hu­rin kau­pun­gi­no­sas­sa Tu­rus­sa. 1916 ra­ken­ne­tus­sa puu­ta­los­sa 4 h + k, 115 m2.

ASUK­KAAT Bir­git­ta, Ari-Pek­ka ja poi­ka Vil­ja­mi.

Ankkurikorttelissa on mukava asua. Satavuotias taloyhtiö on kunnostettu pieteetillä. Piharakennusten varastoista, verstaista ja saunasta on iloa kaikille asukkaille. Lapsiperheet viihtyvät rauhallisessa pihapiirissä.

Krista Keltanen

Ark­ki­teh­ti Carl Lud­vig En­gel suun­nit­te­li Port Art­hu­ris­ta puu­tar­ha­kau­pun­gi­no­saa, mut­ta työ­läis­ten asut­ta­mi­nen meni edel­le. Alu­et­ta kut­su­taan tut­ta­val­li­ses­ti Port­sak­si. Idyl­li oli vuo­si­kym­me­niä sit­ten uhat­tu­na, ja jo­tain kau­nis­ta eh­dit­tiin pur­kaa­kin. On­nek­si vie­hät­tä­viä puu­ta­lo­kort­te­lei­ta on säi­ly­nyt ja kun­nos­tet­tu.

Puu­tar­ha­ka­dul­la, vuon­na 1916 ra­ken­ne­tus­sa Ank­ku­ri­kort­te­lis­sa asu­vat Bir­git­ta, Ari-Pek­ka ja hei­dän poi­kan­sa Vil­ja­mi. Koti on yh­dis­tet­ty kah­des­ta asun­nos­ta: hel­la­huo­nees­ta sekä huo­nees­ta ja keit­ti­ös­tä. Ko­tiin kuu­luu myös asuin­käyt­töön muu­tet­tu ul­lak­ko­ker­ros.

Bir­git­ta ja Ari-Pek­ka tie­si­vät yh­dek­sän vuot­ta sit­ten en­si nä­ke­mäl­tä, et­tä juu­ri tämä asun­to so­pii heil­le ko­dik­si. Sitä oli help­po muo­ka­ta.

– Sun­nun­tai­näyt­tö höy­näyt­ti. Asuim­me sil­loin kah­den kort­te­lin pääs­sä.Olim­me jo kor­va­mer­kin­neet tä­män ta­lo­yh­ti­ön, sil­lä ava­ra piha hou­kut­te­li, Ari-Pek­ka ker­too.

Valoisassa olohuoneessa on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään turhaa. Vakosamettinen sohva on palvellut yli 15 vuotta. Valaisin on Artemiden Tolomeo. CD-lipasto on teetetty mittojen mukaan puusepällä. Lipaston päällä olevan taulun on loihtinut perheen Viljami-poika, kun hän taaperona tassutteli kankaalla. Sohvan takaa pilkistää Pia Thurmanin maalaus.

Krista Keltanen

Hel­mi hi­ou­tui ko­val­la työl­lä

En­nen muut­toa Bir­git­ta ja Ari-Pek­ka te­ki­vät uu­teen ko­tiin­sa mit­ta­van re­mon­tin. Ala­ker­ras­sa keit­tiö siir­tyi toi­seen huo­nee­seen ja etei­seen teh­tiin pik­ku­ves­sa. Toi­nen etei­nen sai uu­den käyt­tö­tar­koi­tuk­sen, kun se muo­kat­tiin vaa­te­huo­neek­si.

Ul­ko­sei­nät sai­vat kai­paa­man­sa li­sä­e­ris­tyk­sen. Mo­lem­pien ker­ros­ten si­sä­pin­nat uu­sit­tiin raik­kaan val­koi­sik­si. Put­ket ja säh­köt uu­sit­tiin. Säh­kö­töi­den yh­tey­des­sä vaih­det­tiin kaik­ki pis­to­ra­si­at, va­lo­kat­kai­si­met ja muut ta­lon hen­keen is­tu­viin Re­no­van mal­lei­hin.

Ylä­ker­ta pu­ret­tiin lä­hes ko­ko­naan ja ra­ken­net­tiin uu­del­leen eris­tyk­siä, il­mas­toin­tia, läm­mi­tys­tä ja mär­kä­ka­lus­tei­ta myö­ten. Ylä­ker­ran ison kyl­py­huo­neen pin­nat ja ka­lus­teet päi­vi­tet­tiin omaa ma­kua ja käyt­tö­toi­vei­ta vas­taa­vik­si. Ura­kan jäl­keen asuk­kaat voi­vat ol­la var­mo­ja, et­tä kaik­ki on ku­ten pi­tää.

– Kyl­py­huo­neen yh­tey­teen oli­si voi­nut ra­ken­taa sau­nan­kin. Koim­me sen tur­hak­si, sil­lä ta­lo­yh­ti­öl­lä on pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa hyvä sau­na, Ari-Pek­ka ker­too.

Yhdessä kokkaava perhe tiesi, mitä keittiöltään halua. Toiveet toteutti Remholz Oy Tampereelta. Kaappien vetimet tilattiin Tanskasta. Liesi on AEG:n, liesituuletin Savon.

Krista Keltanen

Keittiökalusteet on jaettu kahdelle seinälle toimivaksi kokonaisuudeksi. Jääkaapin vieressä on vesipiste ja laskutilaa. Jääkaappi on Smegin ja valaisin pöydän päällä Louis Poulsenin PH 5. Villamatto on Annon.

Krista Keltanen

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen. Olohuoneen levyhylly on Ikeasta ja kielii Ari-Pekan intohimosta musiikkiin. Keittiön tumma antiikkikalusto antaa kontrastia vaaleille pinnoille. Ruokailuryhmään kuuluvassa senkissä säilytetään mikroaaltouunia piilossa katseilta. Senkin päällä oleva taulu on Birgitan vain 7-vuotiaana maalaama.

Krista Keltanen

Keit­ti­ön il­me ke­ve­ni

Syk­syl­lä 2017 Bir­git­ta ja Ari-Pek­ka tart­tui­vat uu­teen urak­kaan. He ha­lu­si­vat keit­ti­ös­tä käy­tän­nöl­li­sen ja kok­kaa­mi­ses­ta pi­tä­väl­le lap­si­per­heel­le so­pi­van.

– Keit­ti­ön mal­li on haas­ta­va, sil­lä joka sei­näl­lä on jo­tain. Li­säk­si tila toi­mii lä­pi­kul­ku­väy­lä­nä kaik­kiin mui­hin huo­nei­siin. Ha­lu­sim­me keit­ti­ön il­mees­tä ke­vy­em­män ja van­haan ta­loon is­tu­van, Bir­git­ta to­te­aa.

Bir­git­ta suun­nit­te­li keit­ti­ön it­se. Sen to­teut­ti mit­ta­ti­laus­työ­nä tam­pe­re­lai­nen Rem­holz Oy. Keit­ti­ön huo­ne­kor­keus pää­si oi­keuk­siin­sa, kun ylä­kaa­pit kor­vat­tiin avo­hyl­lyil­lä. Kos­ka ti­laa on vä­hän, kaa­pis­tois­ta teh­tiin stan­dar­di­mit­to­ja sy­vem­mät. Ta­so­jen ko­rok­keet toi­mi­vat sekä säi­ly­tys­ti­la­na et­tä pis­to­ra­si­oi­den pii­lo­na.

– Keit­ti­ö­kaap­pien ja ko­din­ko­nei­den muo­to­kie­li ja vä­rit ha­et­tiin van­has­ta puu-uu­nis­ta. Keit­ti­ö­ta­sot ovat mus­tia, kaap­pien väri har­mah­ta­va. Hyl­lyis­sä on mus­tat tan­got, pyö­re­ät ve­ti­met ti­la­sin Tans­kas­ta An­ne Blac­kil­ta.

Rem­holz Oy teki van­ho­jen mal­lien mu­kaan myös la­si­set pa­ri­o­vet keit­ti­ön ja etei­sen vä­liin.

Viljamin huoneen vihreän seinän väri on Tikkurilan V384 Papukaija. Se ja paperivalaisimet ovat Viljamin oma toive. Nojatuoli kuului Ari-Pekan isomummolle ja sai uuden vakosamettiverhoihun.

Krista Keltanen

Viljamin huoneen Kukkapuron Karuselli-tuolit ovat Vanha Elias -antiikkikaupasta, pöytä Birgitan lapsuudenperheen mökiltä. Sarjakuvia säilövä hylly on Ikeasta, villamatto Annon.

Krista Keltanen

Hiu­kan vä­riä elä­mään

Pa­ris­kun­ta ha­lu­si pää­sään­töi­ses­ti kaik­ki ko­din pin­nat val­koi­sik­si. Tun­nel­ma ei kui­ten­kaan ole kal­sea. Vä­riä an­ta­vat huo­ne­ka­lut eri ai­ka­kau­sil­ta, tar­koin va­li­tut pie­ne­si­neet, tau­lut ja teks­tii­lit. Kont­ras­ti­na val­koi­sel­le ko­dis­sa on muu­ta­ma har­mo­ni­sen sä­vyn saa­nut sei­nä.

– Vä­rit ovat ui­neet ta­kai­sin elä­mään, Ari-Pek­ka sa­noo.

Myös per­heen Vil­ja­mi-poi­ka on osal­lis­tu­nut si­sus­tus­va­lin­toi­hin. Hän ha­lu­si huo­nee­seen­sa vih­re­än sei­nän ja kat­toon mon­ta pa­pe­ri­va­lai­sin­ta.

Asun­non mo­lem­mat kak­luu­nit ovat Ku­pit­taan Sa­ven laa­tu­työ­tä. Keit­ti­ön puu­hel­lan pin­nan on joku ai­em­pi asu­kas tuu­nan­nut tyy­liin so­pi­mat­to­mak­si.

– Keit­ti­ön uu­nin ha­lu­ai­sim­me jos­kus en­ti­söi­dä joko kai­va­mal­la van­han pin­nan esiin tai vaih­ta­mal­la kaa­ke­lit ko­ko­naan, Ari-Pek­ka poh­tii.

Väliseinän purku toi yläkertaan toivottua avaruuden tuntua. Perhe viihtyy työtilassa lukemassa, ja yövieraille siitä saa oman sopen.

Krista Keltanen

Vinon katon alla on mukava nukkua. Remontissa yläkerran turhat väliseinät purettiin. Sänky on Tempurin mallistoa.

Krista Keltanen

Yläkerran tilava kylpyhuone toimii myös kodinhoitohuoneena. Naulakko muutti tänne edellisen kodin eteisestä. Sen on toteuttanut puuseppänä ja kuvataiteilijana työskentelevä Tommi Ranti Birgitan suunnitelman mukaan.

Krista Keltanen

Mi­ni­ma­lis­ti ja ke­räi­li­ja

Bir­gi­tal­la ja Ari-Pe­kal­la on sa­man­lai­nen maku. Si­sus­tu­sa­si­ois­ta ei tule rii­taa, vaik­ka Bir­git­ta naut­tii mi­ni­ma­lis­mis­ta ja Ari-Pe­kas­sa on ke­räi­li­jän vi­kaa.

– Olem­me kiin­nos­tu­nei­ta de­sig­nis­ta, ark­ki­teh­tuu­ris­ta ja muo­toi­lus­ta, mut­ta em­me ha­lua asua kuin si­sus­tus­liik­keen ik­ku­nas­sa, Ari-Pek­ka ki­teyt­tää.

Kum­pi­kin ar­vos­taa kä­si­työ­tai­to­ja, ku­ten hy­vän puu­se­pän työ­tä. Hy­vin teh­dyt esi­neet ja huo­ne­ka­lut kes­tä­vät su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Keit­ti­ös­sä syö­dään Bir­gi­tan su­vus­sa kul­ke­neen pöy­dän ää­res­sä. Van­hat lää­ke­pur­kit ja mat­ka­lau­kut ovat saa­neet uu­den elä­män per­heen käyt­tö­e­si­nei­nä. Ta­va­roi­ta saa ol­la esil­lä, mut­tei lii­kaa ker­ral­la.

– Poi­ka­kin on jo op­pi­nut, et­tä ei kan­na­ta os­taa mi­tään rim­pu­laa. Meil­lä on hy­viä ka­lus­tei­ta ja lamp­pu­ja va­ras­tos­sa. Olem­me lai­nan­neet ja lah­joit­ta­neet huo­ne­ka­lu­ja myös su­ku­lai­sil­le ja tut­ta­vil­le.

Perheet viihtyvät näillä kulmilla hyvin. Parhaimmillaan pihapiirissä on ollut jopa seitsemänkymmentä lasta.

Krista Keltanen

Hy­väs­sä hen­ges­sä pi­ha­pii­ris­sä

Täs­sä Port­san ta­lo­yh­ti­ös­sä on ol­lut mui­noin asuk­kai­na muun mu­as­sa po­lii­se­ja ja Ka­ko­lan van­gin­var­ti­joi­ta. Ra­ken­nuk­sis­sa on toi­mi­nut vers­tai­ta ja lei­po­moi­ta.

Ny­kyi­set asuk­kaat edus­ta­vat hiu­kan eri alo­ja, mut­ta ovat kes­ke­nään sa­man­hen­ki­siä. Se te­kee asu­mi­ses­ta mu­ka­vaa. Van­ha puu­vers­tas on edel­leen asuk­kai­den käy­tös­sä. He­vos­tal­li on ny­kyi­sin ul­ko­vä­li­ne­va­ras­to. Pi­ha­ra­ken­nuk­sen sau­na läm­pi­ää sään­nöl­li­ses­ti, ja mar­ja­pen­saat tar­jo­a­vat sa­to­aan kaik­kien ilok­si.

Suo­jai­sas­sa pi­ha­pii­ris­sä vie­tet­tiin vii­me ke­sä­nä ta­lo­yh­ti­ön sa­ta­vuo­tis­juh­laa. Asuk­kaat kan­toi­vat pöy­dät ja pen­kit pi­hal­le, ja ku­kin val­mis­ti herk­ku­ja koko juh­la­vä­el­le. Muu­si­kot ja kuo­ro viih­dyt­ti­vät ke­säil­las­sa, ja lap­set sai­vat val­voa niin kau­an kuin jak­soi­vat.

Per­heet viih­ty­vät näil­lä kul­mil­la hy­vin. Par­haim­mil­laan pi­ha­pii­ris­sä on ol­lut jopa seit­se­män­kym­men­tä las­ta. Vä­lil­lä ovi käy, ja ves­sas­sa kä­vi­jä voi ol­la joku naa­pu­rin­kin lap­si.

Eh­kä täs­sä­kin vaa­li­taan pe­rin­tei­tä, sil­lä Bir­gi­tan, Ari-Pe­kan ja Vil­ja­min ny­kyi­ses­sä ko­dis­sa on ol­lut ai­koi­naan Ank­ku­ri­kort­te­lin en­sim­mäi­nen ve­sik­lo­set­ti.