Kuistilla kelpaa juoda aamukahvit, sillä aurinko paistaa siihen kauniisti. Maarit viettää kesäpaikassaan suurimman osan lomistaan ja paljon myös viikonloppuja.

Maa­rit viet­tää jo kah­dek­sat­ta ke­sään­sä Pa­rai­sil­la, Lofs­da­lin kar­ta­non mail­la. Alun pe­rin Maa­rit vuok­ra­si huo­neis­ton ys­tä­vän­sä Jes­si­can kans­sa, joka on myös Maa­ri­tin työ­ka­ve­ri.

– Olim­me haa­veil­leet Jes­si­can kans­sa sii­tä, mi­ten mu­ka­vaa oli­si pääs­tä ir­tau­tu­maan kau­pun­gin vi­li­näs­tä ai­ka ajoin, Maa­rit ker­too.

Maa­ri­tin ja Jes­si­can yh­tei­nen ys­tä­vä oli vuok­ran­nut it­sel­leen ke­sä­pai­kan Raa­se­po­rin ruuk­ki­mil­jöös­tä.

– Vie­rai­lu siel­lä sy­tyt­ti ki­pi­nän roi­huk­si ja aloim­me et­siä vuok­rat­ta­via va­paa-aja­na­sun­to­ja to­den te­ol­la.

Maaritin loma-asunto sijaitsee Lofsdalin kartanon mailla. Ympärillä on vanha, viehättävä puutarha, jossa aika tuntuu pysähtyneen.

Osa olohuoneen hirsiseinistä maalattiin valkoisella tunnelman raikastamiseksi. Pöytä, lamppu, torkkupeitto ja tyyny Pentik. Lasipullot ovat kirpputorilöytöjä. Perhosjulisteet on ostettu Tukholmasta. Valokuvat Maarit on ottanut itse.

Lofs­da­lin kar­ta­non pi­ha­pii­riin

Pian Jes­si­ca löy­si Oi­ko­tie-pal­ve­lus­ta mah­dol­li­sen kan­di­daa­tin vuok­rat­ta­vak­si. Ys­tä­vyk­set al­le­kir­joit­ti­vat vuok­ra­so­pi­muk­sen va­paa-ajan­ko­dis­ta Lofs­da­lin kar­ta­non pi­ha­pii­ris­sä.

Kar­ta­no on val­mis­tu­nut 1790-lu­vul­la. Asuin­ra­ken­nus on 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­ta, mut­ta sitä on laa­jen­net­tu vä­hän myö­hem­min.

Ta­los­sa on kaik­ki­aan nel­jä vuok­rat­ta­vaa huo­neis­toa. Maa­rit vuok­raa uu­dem­mas­sa osas­sa ole­vaa 68-ne­li­öis­tä pää­ty­huo­neis­toa.

Asun­nos­sa on iso keit­tiö, ma­kuu­huo­ne ja olo­huo­ne. Wc ja pe­su­ti­lat ovat pi­ha­pii­ris­sä eril­li­ses­sä ra­ken­nuk­ses­sa, ja ne ovat yh­tei­set mui­den vuok­ra­lais­ten kans­sa. Siel­tä löy­tyy myös pe­su­tu­pa pyy­kin­pe­su­ko­nei­neen.

Asunnossa ollut sohva pikaverhoiltiin vaalealla parivuoteen päiväpeitolla. Matalan sohvapöydän Maarit ja Jessica tekivät itse. Myös komea kaappi ja pikkutuoli tulivat huoneiston mukana.

Ikkunasta kuuluva Linnunlaulu hemmottelee kesäisin. Ympäristössä kasvaa paljon metsä-mansikoita ja niiden kukat säilyvät maljakossa kauan.

Kau­niis­ti har­maan­tu­nut talo

Ys­tä­vyk­set tu­tus­tui­vat ta­lo­van­huk­seen kai­kes­sa rau­has­sa. Olo­huo­nees­ta pois­tet­tiin kaik­ki huo­no­kun­toi­set pin­ko­pah­vit ja mo­net ker­rok­set van­ho­ja ta­pet­te­ja, joi­ta ei voi­nut sääs­tää.

– Pin­ko­pah­vien al­ta tuli esiin ko­me­as­ti har­maan­tu­nut hir­si­sei­nä, en­ti­nen ul­ko­sei­nä. Pää­tim­me jät­tää sen sel­lai­sek­si, mut­ta ik­ku­na­sei­nän rus­ke­at hir­ret maa­la­sim­me val­koi­sik­si, ku­ten myös ka­tos­ta pal­jas­tu­neen har­van lau­doi­tuk­sen.

Myös lat­tia sai maa­lia pin­taan­sa. Ma­kuu­huo­nees­sa pin­ko­pah­vit oli­vat niin hy­väs­sä kun­nos­sa, et­tä ne sai­vat jää­dä pai­koil­leen uu­den maa­li­ker­rok­sen kera. Keit­ti­ös­sä ei juu­ri re­mont­tia tar­vin­nut teh­dä.

Kaakeliuuni komistaa olohuonetta. Kattovalaisin on Pentikin prototyyppi.

Re­mon­toin­ti on kuin te­ra­pi­aa

Maa­rit naut­tii ke­sä­pai­kan lait­ta­mi­ses­ta.

– On to­del­la ren­tout­ta­vaa re­mon­toi­da ja puu­has­tel­la hu­vi­lal­la, se tun­tuu te­ra­peut­ti­sel­ta ar­jen vas­ta­pai­nol­ta. Esit­te­len vuok­ra­nan­ta­jal­le suun­ni­tel­mat ja to­teu­tan nii­tä pik­ku­hil­jaa hä­nen hy­väk­syn­tän­sä myö­tä.

Vuok­ra­nan­ta­ja mak­saa tar­vik­keet ja Maa­rit te­kee työt.

– Vaik­ka olen­kin vuok­ral­la, paik­ka tun­tuu omal­ta.

Jes­si­ca on sit­tem­min löy­tä­nyt per­heen­sä kans­sa oman ke­sä­pai­kan, mut­ta Maa­rit viet­tää Pa­rai­sil­la suu­rim­man osan lo­mis­taan ja myös vii­kon­lop­pu­ja.

Keittiöön mahtuu pitkä ruokapöytä. Pinnatuolit ovat mikä mistäkin: osa lainassa, muutama on ostettu kirpputoreilta ja osa on saatu lahjaksi. Valaisimet Pentik. Ikkunaverhot ovat Maaritin ompelemat.

Hella ei ole käytössä, mutta sen päällä on hyvä säilyttää kattiloita, keittiötarvikkeita, kasviksia ja hedelmiä.

Vi­nos­sa ja vink­sal­laan, mut­ta se on iha­naa

Asun­to oli osit­tain ka­lus­tet­tu. Maa­rit on­kin hyö­dyn­tä­nyt ka­lus­teet, hank­ki­nut jo­tain kirp­pu­to­reil­ta, tyh­jen­tä­nyt omat va­ras­ton­sa ja saa­nut ys­tä­vil­tä lai­naan esi­mer­kik­si osan ruo­ka­pöy­dän tuo­leis­ta. Mi­tään ei ole os­tet­tu uu­te­na.

– Suh­tau­dun ren­nos­ti pai­kan si­sus­ta­mi­seen. Kaik­ki on vi­nos­sa ja vink­sal­laan, ja se on va­paut­ta­vaa. Van­has­sa ta­los­sa on jo it­ses­sään iha­na tun­nel­ma.

Maa­rit ha­lu­aa pi­tää asun­non vaa­le­a­na, ren­to­na ja ke­säi­se­nä.

– Vaik­ka pi­dän vä­reis­tä ko­vas­ti ja yri­tän tääl­lä­kin lait­taa nii­tä si­sus­tuk­seen, otan ne lo­pul­ta ai­na pois. Mi­nul­la on ol­lut lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja kel­tai­sia ja vih­rei­tä ja vaik­ka min­kä vä­ri­siä tyy­ny­jä ja teks­tii­le­jä. Olen tyl­sä ih­mi­nen vä­ri­maa­il­mal­ta­ni, Maa­rit sa­noo ja nau­raa.

Vaa­lei­ta huo­nei­ta vä­rit­tä­vät ik­ku­nois­ta nä­ky­vä vih­reys ja kas­vi­lois­to.

– Ne tuo­vat kai­paa­maa­ni vä­riä.

Vanha lipasto kuuluu talon kalustukseen, seinähylly Pentikistä.Tinakannun Maarit otti talteen kaupunkikotinsa roska-astiasta.

Luonnonkukista syntyy kauniita kimppuja. Maarit liimasi rikkinäisen maito-kannun kokoon ja käyttää sitä maljakkona.

Kas­vi­maan iha­nat ih­meet

Tun­nel­ma Lofs­da­lin van­has­sa mil­jöös­sä on kuin en­nen van­haan, ai­ka tun­tuu py­säh­ty­neen. Vuo­si­kym­me­niä sit­ten ta­lon pi­ha­pii­ris­sä oli kar­ta­non puu­tar­hu­rien ko­e­ti­la. Pi­ha­maal­ta löy­tyy­kin ai­ka ajoin rik­ka­ruo­ho­jen se­as­ta van­ho­ja puu­tar­ha­kas­ve­ja.

– Löy­sin asun­nos­ta van­han vä­ri­ku­va­kas­vi­on, jos­ta tar­kis­tan pi­ha­maan kas­vien ni­miä. Iha­nil­ta naa­pu­reil­ta­ni olen myös op­pi­nut pal­jon kas­veis­ta, puis­ta ja kas­vi­maan hoi­dos­ta. Ne ovat mi­nul­le uu­sia asi­oi­ta.

Kirjoituslipasto on talon kalustusta. Virkatun maton Maarit sai lahjaksi ystävältään. Valaisin ja peili ovat Pentikin vanhaa mallistoa.

Makuuhuoneen kaunis kattovalaisin oli asunnossa. Tuolit Maarit osti Paraisilta vanhojen tavaroiden liikkeestä. Vanhan talon lattiat ovat aina viileät, ja Maarit onkin haalinut korillisen lämpöisiä tossuja ja villasukkia tarjolle. Pitsipeitto oli talossa valmiina. Pöytävalaisimet ja tekstiilit Pentik.

Ta­los­sa on ti­laa myös ys­tä­vil­le

Lofs­da­lis­sa ol­les­saan Maa­rit lu­kee ka­sa­päin kir­jo­ja, re­mon­toi tai puu­hai­lee puu­tar­has­sa. Muu­ta­man lep­poi­san päi­vän jäl­keen on mu­ka­vaa kut­sua ys­tä­viä ky­lään. Olo­huo­nee­seen mah­tuu vii­si hen­keä nuk­ku­maan, ja lä­his­töl­tä voi vuok­ra­ta li­sä­ma­joi­tus­ta.

Keit­ti­ös­sä on kah­des­ta sa­man­kor­kui­ses­ta pöy­däs­tä teh­ty pit­kä ruo­ka­pöy­tä, jon­ka ää­reen mah­tuu mai­ni­os­ti jopa kak­si­tois­ta juh­li­jaa. Pe­rin­tei­tä ovat ju­han­nus- ja ra­pu­juh­lat ys­tä­vien kans­sa.

Tär­keä osa ke­sän viet­toa on pi­ha­sau­nan läm­mit­tä­mi­nen ja sau­no­mi­nen. Sau­na on kaik­kien vuok­ra­lais­ten va­paas­sa käy­tös­sä. Kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä on myös ui­ma­ran­ta.

– Ai­no­as­taan ju­han­nuk­se­na vä­hän tuu­mai­lem­me sau­na­vuo­ro­ja, mut­ta muul­loin ruuh­kaa ei ole. Yh­tei­sös­sä kaik­ki sol­juu so­pui­sas­ti omal­la pai­nol­laan.

Asunnosta löytynyt kasvio on kovassa käytössä kesäisin. Talon ympärillä on ollut kartanon puutarhurien koetila.

Pihamaalla syödään aina sään salliessa. Ulkona istutaan ystävien kanssa aamutunneille saakka nauttien kesäyöstä ja heinäsirkkojen sirityksestä. Aurinkokennoilla toimivat Airamin paperilyhdyt tuovat kivaa tunnelmaa kesäiltoihin ja -öihin.