Unii­kin ko­din löy­ty­mi­seen tar­vit­tiin pie­ni on­nen­kan­ta­moi­nen. Tai­nan ys­tä­vä tie­si an­taa vin­kin har­vi­nai­sen kau­niis­ta va­paas­ta asun­nos­ta Por­voon van­hal­la rau­ta­tie­a­se­mal­la.

Van­ha ase­ma­ra­ken­nus oli re­mon­toi­tu pe­rus­teel­li­ses­ti muu­ta­mia vuo­sia ai­em­min ja ti­lat oli muu­tet­tu asuin­käyt­töön. Kaik­ki ko­dit sai­vat re­mon­tis­sa oman per­soo­nal­li­sen il­meen van­haa mah­dol­li­sim­man pal­jon säi­lyt­tä­en ja ra­ken­nuk­sen al­ku­pe­rää kun­ni­oit­ta­en.

Taina, Aura ja Muri viihtyvät hyvin Porvoon vanhankaupungin laitamilla. Joen läheisyys ja jokirannan vaihtuvat värit viehättävät ja ilahduttavat päivittäin. Koti on rauhallisella paikalla, ja Auran koulumatka vanhankaupungin läpi on lyhyt ja turvallinen.

Van­han puu­ta­lon hen­ki, hui­kea huo­ne­kor­keus ja ai­nut­laa­tui­nen tun­nel­ma sai­vat Tai­nan ja Au­ran ihas­tu­maan, ja muut­to en­nes­tään tut­tuun van­haan ko­ti­kau­pun­kiin Por­voo­seen si­ne­töi­tiin no­pe­as­ti.

Asun­non ava­ruus on ai­van tois­ta kuin per­heen edel­li­ses­sä ko­dis­sa asun­to­lai­vas­sa, jos­sa ti­lat oli­vat niu­kat, vaik­ka meri ym­pä­ril­lä oli­kin ava­ra. Van­hal­la ase­mal­la kaik­ki on suur­ta ja ti­la­vaa, mut­ta sa­maan ai­kaan so­pi­van in­tii­miä ja tun­nel­mal­lis­ta.

täyteläinen värimaailma jaksaa ilahduttaa Tainaa päivä toisensa jälkeen. Olohuoneen huonekorkeus kohoaa lähes neljään metriin. Metalliset kierreportaat johtavat toiseen kerrokseen, jossa sijaitsevat makuutilat. Alkuperäinen pönttöuuni on ahkerassa käytössä, sillä talvella koti lämpiää pääasiassa puilla. Kuusi tuodaan sisään jo marraskuun puolella ja viedään pois vasta loppiaisen jälkeen.

Kuu­si tuo jou­lu­tun­nel­man

Ase­ma­sa­lin al­ku­pe­räi­nen pönt­tö­uu­ni on ah­ke­ras­sa käy­tös­sä tal­vi­kau­del­la, sil­lä sen peh­meä heh­ku on ter­ve­tul­lut läm­mit­tä­mään van­han ta­lon nurk­kia. Polt­to­puut han­ki­taan naa­pu­ri­ky­läs­tä tu­tul­ta yrit­tä­jäl­tä, jol­ta per­he os­ti ai­em­min puut myös asun­to­lai­vaan. Tak­ka­tu­len kajo he­rät­te­lee pi­me­än syk­syn jäl­keen tun­nel­mal­li­seen jou­lun odo­tuk­seen kuin var­kain.

– Sata päi­vää jou­luun he­rät­tää meis­sä jou­lui­kä­vän. Mal­tam­me kui­ten­kin odo­tel­la mar­ras­kuun lop­pu­puo­lel­le, jol­loin Au­ral­la on syn­ty­mä­päi­vät, Tai­na ker­too.

Kun syn­ty­mä­päi­vät on juh­lit­tu, Tai­na ja Au­ra kii­tä­vät kuu­si­os­tok­sil­le, tai vä­hin­tään­kin al­ka­vat se­la­ta kuu­si­kaup­po­jen ku­vas­to­ja odot­ta­en in­nok­kaas­ti oman kuu­sen nou­ta­mis­ta.

Tai­nal­le kuu­si on kuin jou­lui­nen per­heen­jä­sen. Hän ei voi ku­vi­tel­la jou­lun viet­toa il­man kuus­ta.

– Jou­lun odo­tuk­seem­me kuu­luu kuu­sen li­säk­si vah­vas­ti malt­ta­mat­to­muu­den ja jän­ni­tyk­sen tun­ne sekä jo etu­kä­teen ilo tu­le­vas­ta yh­des­sä­o­los­ta. Jou­lu­ko­ris­tei­ta on kiva pääs­tä hy­pis­te­le­mään ja täy­den­tä­mään muu­ta­mil­la uu­sil­la kau­no­kai­sil­la.

Maus­tei­nen vä­ri­se­koi­tus

Ko­din vä­ri­maa­il­ma on maus­tei­nen se­koi­tus täy­te­läi­siä sä­vy­jä. Si­ni­har­mai­den sei­nien taus­taa vas­ten heh­ku­vat läm­pi­mät pu­nai­sen ja orans­sin sä­vyt.

Roh­kei­den si­sus­tus­teks­tii­lien vä­rien va­lin­nas­sa Tai­na sai apua sa­mal­ta ys­tä­väl­tä, joka joh­dat­ti hei­dät asun­non jäl­jil­le, sty­lis­ti Nita Hau­hi­al­ta. Peh­me­än sa­met­ti­set pol­te­tun orans­sin sä­vyi­set teks­tii­lit läm­mit­tä­vät ala­ker­ran tun­nel­maa.

Keittiö on kodin sydän – tässä kodissa myös sijainniltaan. Niinpä keittiössä touhuava on samalla läsnä myös muille. Taina on asunut Virossa, jossa jo edesmennyt entinen Vörumaan maaherra opetti hänelle metsästystä. ”Virosta palattuani tahdoin metsäretkilleni kaverin. Muri on kiltteydellään sydämiä sulattanut hirvenpyytäjä, joka on ollut minulla nyt 13 vuotta.” Murin nimi on viroa ja tarkoittaa Mustia. Kaapin päällä istuvat tontut ovat lahjoja ystäviltä.

Edel­li­nen koti oli lai­vas­sa

Ra­ken­nuk­sen al­ku­pe­räi­set kor­ke­at ik­ku­nat ja ik­ku­nal­li­set pa­ri­o­vet sii­vi­löi­vät kau­nis­ta luon­non­va­loa koko ti­laan. Pie­net pak­kas­kuk­ka­set ko­ris­ta­vat ik­ku­noi­den reu­no­ja kyl­mi­nä tal­vi­aa­mui­na kä­sin­teh­dyil­lä ik­ku­na­la­seil­la.

– Lai­va-asu­mi­sen jäl­keen van­has­sa puu­ta­los­sa asu­mi­nen tun­tuu yl­lät­tä­vän hel­pol­ta. Au­ton saa py­sä­köi­tyä oven vie­reen, ei­kä os­tok­sia tar­vit­se enää kan­taa tai kär­rä­tä lai­tu­ria pit­kin.

Vaik­ka uu­dis­ra­ken­nuk­seen ver­rat­tu­na kiin­te­ää säi­ly­tys­ti­laa on vä­hän, on sitä asun­to­lai­vaan ver­ra­ten jopa run­saas­ti. Säi­ly­tys­ti­lan niuk­kuu­des­ta ker­too haus­ka muis­to:

– Sain erää­nä jou­lu­na puo­li­sol­ta­ni jou­lu­lah­jak­si pe­las­tus­lii­vit. Kos­ka ti­laa oli vä­hän ja sa­lai­suu­den täy­tyi säi­lyä jou­lu­aat­toon saak­ka, puo­li­so­ni oli pii­lot­ta­nut pa­ke­tin kek­se­li­ääs­ti pa­kas­ti­meen.

Ruokapöydän ääressä tehdään töitä, läksyjä, syödään, pelataan lautapelejä ja seurustellaan. Komea pöytä on douglasinkuusilankkua Mathildedahlista, ja sen on valmistanut porvoolainen puuseppä. Taulun Taina on maalannut Lapin taidekoulussa vuonna 1989. Perheen joulupöytä katetaan mieltymysten, ei perinteiden mukaan. Kattaukseen kuuluu kuitenkin muikunmäti, paikallisen ravintola Glassikon herkkujoululaatikot sekä vihreät kuulat: ”Myös ranskalaiset ja nugetit sopivat meillä joulupöytään, kunhan kylkeen on hyviä juustoja ja maistuvia juomia.”

Ul­lak­ko ik­ku­nan ta­ka­na

Moni jou­lu­ko­ris­te on mat­kan­nut per­heen mu­ka­na jo pit­kään, ku­ten hal­ko­pi­non pääl­lä tö­röt­tä­vä nor­ja­lai­nen tont­tu, jon­ka Tai­nan veli per­hei­neen on lä­het­tä­nyt Nor­jas­ta jou­lu­lah­jak­si pian 30 vuot­ta sit­ten.

Van­han ase­man yh­te­nä eri­koi­suu­te­na ovat ylä­ker­ras­sa ma­kuu­huo­nei­den vin­til­le an­ta­vat ik­ku­nat. Al­ku­pe­räis­ten ra­ken­tei­den kä­sit­te­le­mä­tön hir­si­pin­ta on kau­nis taus­ta jou­lui­sil­le ase­tel­mil­le.

Ko­dis­sa on muu­ten­kin enem­män ti­laa si­sus­taa kuin ai­em­min. Esi­mer­kik­si ruo­ka­pöy­dän vie­reen ri­pus­tet­tu Tai­nan maa­laa­ma tau­lu odot­ti ai­e­mas­sa ko­dis­sa rul­lal­le kää­rit­ty­nä vuo­si­kau­det, kun­nes sen vä­rit ja tun­nel­ma löy­si­vät täy­del­li­sen pai­kan täs­sä ko­dis­sa.

– Elä­mä­ni on jos­kus ol­lut ai­van lii­an vä­ri­tön­tä, har­maa­ta ja nä­ky­mä­tön­tä. Nyt on vä­rien ai­ka, Tai­na sa­noo.

1. Auran ja Tainan makuutilat ovat toisessa kerroksessa. Tainan sängyn viereen ripustetun taulun on maalannut Aura. Se on tutkielma Picasson tuotannosta, yksi Auran taidekoulun kevätnäyttelytöistä. 2. Makuuhuoneen ikkunasta avautuva vinttinäkymä on saanut jouluisen ilmeen. Kaari-ikkunasta tulee vintille kylmää keskitalven valoa. 3. myös Auran makuuhuoneessa on hänen maalauksiaan taidekouluajalta. 4. kylpyhuone on remontoitu muutama vuosi sitten. Persoonallinen ja huoliteltu tyyli jatkuu myös kylpyhuoneessa.

Ase­man hir­si­sei­nien suo­jas­sa

Van­hat hir­si­sei­nät ovat näh­neet mo­nen­lai­sia jou­lu­ja lä­hes 150 vuo­den his­to­ri­an­sa ai­ka­na. Ju­nat ovat kul­jet­ta­neet jou­lun viet­toon vä­keä vuo­si­kym­me­niä, ja Tai­nan ja Au­ran ko­tiin joh­dat­ta­vis­ta pa­ri­o­vis­ta on as­tu­nut si­sään ja ulos mo­nen­mois­ta mat­kaa­jaa.

Nyt on Tai­nan ja Au­ran ai­ka jät­tää oma jäl­ken­sä van­han ra­ken­nuk­sen his­to­ri­aan.

– Täs­sä ko­dis­sa, näi­den sei­nien si­säl­lä syn­tyi per­heem­me elä­män en­sim­mäi­nen oi­kea jou­lu, Tai­na sa­noo.

Lai­va­mat­ka päät­tyi, mut­ta ase­ma on lu­nas­ta­nut paik­kan­sa per­heen sy­dä­mis­sä.

Olohuoneen sohvan runko on pelastettu kaatopaikkakuormasta. Gervasonin Ghost-sohva oli lähdössä Tainan ystävän vanhemmilta kaatopaikalle, mutta ystävä ehti pelastaa sen. Porvoolainen Spirit & Space verhoili sohvan uudelleen pehmeällä sametilla.