MIKÄ: Kaa­ka­o­huo­neek­si kut­sut­tu hu­vi­ma­ja, vi­ral­li­ses­ti Vil­la Sir­pa­le, noin 6 m² MIS­SÄ: Ha­li­kos­sa, vuon­na 2010 val­mis­tu­neen oma­ko­ti­ta­lon pi­hal­la TÄÄL­LÄ NAUT­TI­VAT: Hei­di Laak­so­nen, Rami Kle­met­ti ja koi­rat Mart­ti ja Kons­ta

– Ihai­lin ai­na van­ho­ja hu­vi­ma­jo­ja. Ta­lon val­mis­tut­tua tuli tun­ne, et­tä oli­si kiva teh­dä vie­lä yk­si pro­jek­ti, jos­sa pää­si­sin si­sus­ta­maan. Ke­rä­sin ik­ku­noi­ta muu­ta­man vuo­den, nii­tä löy­tyi kirp­pu­to­reil­ta, naa­pu­rin van­has­ta kas­vi­huo­nees­ta sekä rat­sas­tus­tal­lin van­has­ta si­ka­las­ta. Kun ik­ku­noi­ta al­koi ol­la tar­peek­si, tein jo­kai­ses­ta 1:20 mal­lin ja ko­ko­sin pie­nois­mal­lia kuin pa­la­pe­liä. Kaik­ki ik­ku­na­po­kat löy­si­vät lo­pul­ta oman paik­kan­sa, vaik­kei se ihan help­poa ol­lut­kaan, Hei­di ker­too.

KAH­DEN HEN­GEN PRO­JEK­TI

Ma­jan vi­ral­li­nen nimi Vil­la Sir­pa­le ker­too vai­hees­ta, kun ik­ku­noi­ta ase­tel­tiin pai­koil­leen. Siel­lä tääl­lä nä­kyy la­sin si­jas­ta va­ne­ria, mut­ta tai­dok­kaan si­joit­te­lun vuok­si nii­tä on vai­kea huo­ma­ta. Hei­di ja Rami ovat ol­leet sin­nik­käi­tä ja lop­pu­tu­los on vie­hät­tä­vä. Pai­koil­leen lait­toa odot­ta­vat vie­lä pa­ri­o­vet, jot­ka vii­meis­te­le­vät suo­jai­san tun­nel­man.

– Tämä on pro­jek­ti, jon­ka olem­me teh­neet ihan kah­des­taan Ra­min kans­sa alus­ta lop­puun. Hu­vi­ma­jan pai­kal­la oli suu­ri kan­to, jon­ka kans­sa Rami tais­te­li en­nen kuin pää­sim­me te­ke­mään pe­rus­tus­ta. Kär­rä­sim­me so­raa ja muu­ta poh­ja­ma­te­ri­aa­lia kier­tä­en koko ton­tin ym­pä­ri, Hei­di sa­noo.

Huo­pa­ka­ton al­la on va­ne­ri­le­vy, jon­ka Hei­di ja Rami maa­la­si­vat pai­koil­laan. Ka­tol­la kii­pei­ly muut­tui vaa­ral­li­sek­si, kun maa­laus­vai­hees­sa is­ki kah­des­ti ra­e­kuu­ro teh­den le­vyis­tä to­del­la liuk­kai­ta. Lä­hes kaik­ki Kaa­ka­o­huo­nees­sa käy­tet­ty puu­ta­va­ra on ta­lon ra­ken­nus­vai­hees­ta jää­nyt­tä yli­jää­mä­ma­te­ri­aa­lia. Pi­hal­la liik­kuu sii­le­jä, ja pa­ris­kun­ta jät­ti tar­koi­tuk­sel­la pe­rus­tuk­seen pie­nen au­kon, jot­ta piik­ki­set ys­tä­vät­kin hyö­ty­vät ma­jas­ta.

PE­SÄ­MÄI­NEN TUN­NEL­MA

– Em­me ha­lun­neet teh­dä hu­vi­ma­jas­ta mi­tään leik­ki­mök­kiä. Pul­pet­ti­kat­to an­taa mu­ka­vas­ti kor­keut­ta, pit­kä­kin ih­mi­nen voi seis­tä sel­kä suo­ras­sa. Kor­ke­an etu­sei­nän an­si­os­ta voi iha­nas­ti kat­sel­la tai­vas­ta, vaik­ka sän­gyl­lä maa­tes­sa, Rami sa­noo.

Si­sus­tuk­sen vä­rit ovat läh­te­neet ju­lis­teis­ta, jot­ka Hei­di on os­ta­nut Se­vil­lan mat­kal­ta. Suun­taa an­toi­vat myös ko­ri­tuo­lit, jot­ka löy­tyi­vät kirp­pu­to­ril­ta jo en­nen hu­vi­ma­jan val­mis­tu­mis­ta. Ne ovat mu­ka­vat is­tua ja luo­vat pe­sä­mäis­tä tun­nel­maa yh­des­sä tyy­ny­jen ja tal­jo­jen kans­sa. Päi­vä­vuo­teel­la voi hel­tei­se­nä päi­vä­nä ot­taa tor­kut. Kor­ke­at puut tuo­vat var­joa ja vii­leyt­tä, ei­kä tän­ne kuu­lu kuin lin­tu­jen li­ver­rys.

PÄI­VÄ­TORK­KU­JEN PAIK­KA

Hu­vi­ma­jan tum­ma ul­ko­vä­ri­tys te­kee sii­tä huo­maa­mat­to­man, se siin­tää puu­tar­han sii­mek­ses­sä. Pi­ha­po­lut suun­tau­tu­vat ma­jaa koh­ti, kaik­ki tiet vie­vät Vil­la Sir­pa­leen luo. Se hou­kut­te­lee kul­ki­jan tu­le­maan lä­hem­mäs ja as­tu­maan si­sään.

– Hu­vi­ma­jaa ei teh­ty kok­kaa­mis­ta var­ten. Em­me har­ras­ta ruo­an­lait­toa, jo­ten ha­lu­sim­me teh­dä täs­tä nau­tis­ke­lu­sa­lon­gin. Tääl­lä voi tork­ku­jen li­säk­si lu­kea kir­jaa, seu­rus­tel­la ys­tä­vien kans­sa ja syö­dä herk­ku­ja. Lem­pi­ni­mi Kaa­ka­o­huo­ne on osu­va, ja kuu­los­taa meil­tä. Olem­me is­tu­neet tääl­lä myö­hään syk­syl­lä juo­den glö­giä tai kuu­maa kaa­ka­o­ta ja ihas­tel­len täh­ti­tai­vas­ta, ker­too Hei­di.

Lue li­sää ai­hees­ta ju­tuis­tam­me Ihas­tut­ta­va ke­sä­huo­ne – Sau­nan ku­pees­sa ja Ihas­tut­ta­va ke­sä­huo­ne – Paik­ka päi­vä­u­nil­le.