Pia Er­lund näki mie­les­sään ku­van kor­ke­as­ta, sau­mat­to­mak­si kä­sin va­le­tus­ta hiek­ka­ki­ven vä­ri­ses­tä ti­las­ta, jos­sa kaik­ki mah­dol­li­nen oli­si in­teg­roi­tu ra­ken­tei­siin. Oli­si rou­he­aa puu­pin­taa ja lä­pi­kuul­ta­via val­koi­sia pel­la­va­ver­ho­ja, jot­ka pul­lis­te­li­si­vat ke­vy­es­ti läm­pi­mäs­sä tuu­les­sa ja joi­den läpi kirk­kain kes­ki­päi­vän au­rin­ko sii­vi­löi­tyi­si peh­me­äs­ti sei­nil­le. Jo­kin iha­na, elä­mää ko­ke­nut ki­vi­ka­sa ete­län läm­mös­sä, sel­lai­nen se oli­si.

Unel­ma eli mie­les­sä vuo­sia. Ar­ki piti kui­ten­kin kii­rei­sen Pian tii­viis­ti Suo­mes­sa, ja vaik­ka hän reis­sa­si lä­hes kuu­kau­sit­tain Ba­le­aa­reil­la tai Tos­ca­nas­sa, päi­vät il­toi­neen täyt­tyi­vät tiu­kas­ta työn­te­os­ta.

– Erään työ­päi­vän aa­mu­na py­säh­dyin mie­len­kiin­toi­sen il­moi­tuk­sen ää­reen Fa­ce­boo­kis­sa. Han­koon oli ra­ken­teil­la ai­van kes­kus­tan tun­tu­maan kak­si town­hou­se-tyyp­pis­tä kau­pun­ki­ta­loa, joi­den ark­ki­teh­tuu­ri oli ki­vaa ja rai­kas­ta. Hu­rah­din heti.

Meni het­ki, kun Pia so­vit­te­li ete­läi­set unel­man­sa Han­koon.

– Puo­len tun­nin pääs­tä il­moi­tuk­sen jul­kai­sus­ta olin va­ran­nut meil­le pää­ty­huo­neis­ton.

Vas­tuu omiin kä­siin

Edes­sä oli kui­ten­kin usei­ta asi­oi­ta, joi­ta Pia ei puo­len tun­nin si­säl­lä ol­lut eh­ti­nyt ot­taa huo­mi­oon: Er­lun­deil­la oli jo vuo­sia ol­lut Han­gon Bu­le­var­din siir­to­lais­pank­kien puu­ta­loi­dyl­lis­sä asun­to, joka oli Pian sil­mä­te­rä. Pa­ris­kun­ta päät­ti, et­tei luo­pui­si Han­gon en­si­rak­kau­des­taan, vaan vuok­rai­si sitä mat­kai­li­joil­le, ja vä­lil­lä siel­lä voi­si­vat ma­joit­tua myös omat ke­sä­vie­raat.

Oli sel­vi­tet­tä­vä myös, mi­ten Pian vi­sio to­teu­tet­tai­siin puu­run­koi­seen uu­dis­ra­ken­nuk­seen. Ra­ken­ta­ja oli va­lin­nut kaik­kiin mui­hin ta­lon asun­toi­hin laa­duk­kai­ta ja kau­nii­ta ma­te­ri­aa­le­ja, mut­ta ne ei­vät näyt­tä­neet mal­lor­ca­lai­sel­ta hiek­ka­ki­vi-idyl­lil­tä.

Niin­pä Er­lun­dit so­pi­vat uu­des­ta työn­ja­os­ta ra­ken­ta­jan kans­sa. Koh­de luo­vu­tet­tai­siin heil­le il­man kiin­tei­tä ka­lus­tei­ta ja val­mii­ta pin­to­ja. Sii­tä eteen­päin Pia ja John vas­tai­si­vat it­se työ­vai­heis­ta.

Yläkertaan johtavien portaiden piti alkuperäisen vision mukaan olla umpiportaat ilman kaidetta, mutta tämä idea ei läpäissyt Suomen rakennusmääräyksiä. Keittiön sisustuspinnoitteella käsiteltyyn saarekkeeseen on upotettu keittotaso ja muutama avohylly kummallekin pitkälle sivulle. Jääkaapissa säilytetään lähinnä aamiaistarpeita ja hellejuomia. Palmunlehtivalaisimet ovat omasta liikkeestä.

Uniik­ke­ja rat­kai­su­ja

John pyö­rit­te­li vä­lil­lä sil­mi­ään kuun­nel­les­saan vai­mon­sa ide­oi­ta.

– Ha­lu­sin, et­tä ai­no­as­taan huo­ne­ja­ko säi­lyi­si ra­ken­nus­pii­rus­tus­ten mu­kai­se­na. Kai­ken muun pi­täi­si ol­la uniik­kia, Pia ker­too.

Pa­ris­kun­ta al­koi et­siä ma­te­ri­aa­le­ja, jot­ka Suo­mes­sa oli­vat mel­ko tun­te­mat­to­mia. Kun jo­ta­kin löy­tyi, vii­meis­tään kus­tan­nuk­set osoit­tau­tui­vat jär­jet­tö­mik­si.

Niin­pä Er­lun­dit huo­jen­tui­vat, kun kar­jaa­lai­sen Fran­co In­te­ri­ör & De­sig­nin edus­ta­ja Fran­ces­ka ot­ti Pi­aan yh­teyt­tä Ins­tag­ra­min kaut­ta ja ker­toi Ba­se­be­ton-si­sus­tus­pin­noit­tees­ta. Rat­kai­su oli löy­ty­nyt. Pia sai suo­ma­lai­sen maa­han­tuo­jan yh­teys­tie­dot ja he ym­mär­si­vät toi­si­aan heti. Fran­ces­ka tar­jou­tui te­ke­mään koh­tees­ta myös 3D-ku­vat, jois­ta oli pal­jon apua vi­si­oin­nin suh­teen.

– Ar­vos­tan yli kai­ken kä­si­työ­tä, ja kos­ka olin tör­män­nyt ma­te­ri­aa­liin, joka tai­pui mo­nen­lai­siin ide­oi­hin, ha­lu­sin teet­tää sii­tä kai­ken muun li­säk­si ylä­ker­ran unii­kin Bali-hen­ki­sen al­taan ja kä­sin teh­ty­jä huo­ne­ka­lu­ja.

Myös oi­ke­an­lais­ten ovien löy­ty­mi­nen osoit­tau­tui han­ka­lak­si. Ovia et­sit­tiin Ibi­zaa myö­den.

– En­sim­mäi­si­nä asuin­viik­koi­na meil­lä ei ol­lut ovia lain­kaan, vaan suih­kut ja ves­ki­käyn­nit hoi­det­tiin myös ys­tä­vien ky­läil­les­sä Han­gon ren­nol­la mei­nin­gil­lä, Pia ker­too ja nau­raa.

Lo­pul­ta myös kaik­ki kier­rä­te­tys­tä mas­sii­vi­puus­ta teh­dyt ovet ti­lat­tiin Ba­se­be­to­nin maa­han­tuo­jal­ta, kun avu­li­as yrit­tä­jä tar­jou­tui et­si­mään nii­hin­kin oi­ke­an ma­te­ri­aa­lin.

Kun astiat ja muu tarpeellinen sopivat sisustukseen, ne voivat huoletta olla esillä avokeittiössä. Muutama ovi teetettiin samasta massiivipuusta kuin huoneiston väliovet. Messinkiallas ja messinkihana ovat Tapwellin mallistoa.

Ei kii­tos kes­ke­ne­räi­syy­del­le

Kai­ken muun val­mis­tut­tua Pia ha­lu­si hoi­taa lo­put si­sus­tu­sa­si­at vauh­dil­la pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä. Oman brän­din va­lai­si­met ja teks­tii­lit oli­vat no­pe­as­ti pai­koil­laan. Mi­kään yli­mää­räi­nen ta­va­ra ei pääs­syt oves­ta si­sään.

Pia ha­lu­si lo­ma­ko­dis­ta val­miin ”ho­tel­lin”, jo­hon pää­si­si le­pää­mään ja jos­sa kaap­pien sii­vo­a­mi­ses­ta ei tar­vit­si­si kan­taa huo­noa omaa­tun­toa.

– En jak­sa kes­ke­ne­räis­tä en­kä lo­pu­ton­ta si­sus­tus­työ­maa­ta. Työk­se­ni saan jat­ku­vas­ti suun­ni­tel­la uu­sia myy­mä­löi­tä, vaih­taa ins­tal­laa­ti­oi­ta ja luo­da uut­ta. Lo­ma­ko­dil­ta kai­paan le­poa jat­ku­vas­ta muu­tok­ses­ta ja mie­tin­näs­tä, Pia sa­noo.

En­sim­mäis­tä il­taa val­miis­sa ke­sä­ko­dis­sa juh­lis­tet­tiin pi­ha­te­ras­sil­la au­rin­gon pais­tees­sa pie­nen ys­tä­vä­pii­rin ja samp­pan­jan kera.

Kesäkodin kahdella sivulla on suuri puinen terassi. Bambukalusteet ovat ByPiasin mallistosta. Taustalla näkyvä muhkea päivävuode on Cobellosta. Tänä kesänä Pia aikoo asentaa metallikehikon katoksi bambusta tehdyn säleikön, jotta terassilta löytyy tarvittaessa sopivaa varjoa myös Reksille ja Ransulle, jotka ovat australianterrierejä.

Han­gon flow

Han­gos­sa Pia ja John ha­lu­a­vat le­vä­tä. Uu­den ko­din si­jain­ti on ihan­teel­li­nen, sil­lä nyt he pää­se­vät ha­lu­tes­saan omaan rau­haan, pois kes­kus­tan ke­säi­ses­tä vilk­kau­des­ta.

Kii­reis­ten yrit­tä­jien har­vat lo­ma­päi­vät su­ju­vat­kin lep­poi­sas­ti. Pia naut­tii hi­taan aa­mu­kah­vin au­rin­koi­sel­la te­ras­sil­la koi­rien loi­koil­les­sa hä­nen ja­lois­saan. Useim­mi­ten päi­vää jat­ke­taan lou­naan mer­keis­sä Itä­sa­ta­mas­sa.

– Oi­ke­as­taan Han­gon-päi­vien suu­rin mie­tin­nän ai­he on, mitä syö­dään ja mis­sä, nau­rah­taa John.

Sil­loin täl­löin pa­ris­kun­ta hu­raut­taa muu­ta­man mi­nuu­tin mat­kan pyö­ril­lään kes­kus­taan ja tem­pau­tuu mu­kaan Han­gon flow’hun. Se on yk­si mo­nis­ta asi­ois­ta, joka hei­tä idyl­li­ses­sä me­ren­ran­ta­kau­pun­gis­sa vie­hät­tää. Asi­oi­ta ei suun­ni­tel­la, vaan mie­len­kiin­nol­la seu­ra­taan, mitä ki­vaa päi­vän mit­taan ta­pah­tuu­kaan.

– Nyt meil­lä on tun­nin mat­kan pääs­sä tal­vi­ko­dis­ta oma pie­ni Mal­lor­cam­me. Jos jos­kus tu­lee se ai­ka, et­tei mi­kään pidä mei­tä täy­si­päi­väi­ses­ti Suo­mes­sa, et­sin ai­van var­mas­ti sen hiek­ka­ki­vi­ka­san van­ho­jen pa­ti­noi­tu­nei­den kat­to­par­ru­jen kera jos­ta­kin Ba­le­aa­reil­ta, to­te­aa Pia tyy­ty­väi­se­nä.