Kodin kaikki seinät maalattiin itse sekoitetulla sävyllä. Korkeat jalkalistat ja Renovan valaisinpainikkeet tekevät asunnosta arvokkaan oloisen. Taulukollaasin mustavalkoisissa valokuvissa poseeraavat Annukan ja Toivon sukulaiset.

Ei­hän täs­sä näin pi­tä­nyt käy­dä, al­kaa An­nu­kan ta­ri­na.

– Elä­mä on kui­ten­kin yl­lä­tyk­sel­li­nen, ja niin me pää­dyim­me Toi­von kans­sa asu­maan jou­lu­na 2017 tän­ne Vaa­ja­kos­ken SOK:n teh­das­työ­läis­ten van­haan ker­ros­ta­loon Jy­väs­ky­län ku­pee­seen.

Kak­si van­hem­paa las­ta ovat jo muut­ta­neet pois ko­toa. Taak­se jäi avi­oe­ron myö­tä hulp­pea 1940-lu­vun talo jo­en­ran­ta­ton­til­la.

– On­nek­si saim­me mu­kaam­me kaik­kein tär­keim­mät: on­nel­li­suu­den ja va­pau­den tun­teen.

Ra­jal­li­nen mää­rä eu­ro­ja

Uu­den elä­män ja uu­den ko­din pys­tyt­tä­mi­nen al­koi­vat pin­ta­re­mon­til­la. 58-ne­li­öi­nen asun­to oli jo ai­em­min yh­dis­tet­ty kah­des­ta yk­si­ös­tä ava­rak­si kak­si­ok­si. Van­han keit­ti­ön pai­kal­le oli ra­ken­net­tu kyl­py­huo­ne.

Lau­ta­lat­ti­oi­den lu­pail­tiin ole­van hy­väs­sä kun­nos­sa vi­nyy­li­lat­ti­an al­la. An­nu­kan suu­rek­si rie­muk­si myös van­hat, pui­set pei­li­vä­li­o­vet oli ym­mär­ret­ty säi­lyt­tää.

– Te­ke­mä­ni re­mont­ti oli lo­pul­ta ai­ka pie­ni, vaik­ka muu­tok­set asun­nos­sa oli­vat­kin ys­tä­vie­ni mie­les­tä sil­miin­pis­tä­vän suu­ria. Si­sus­ta­mi­sen am­mat­ti­lai­se­na tie­dän, mi­hin re­mon­tis­sa kan­nat­taa sat­sa­ta ja mis­tä pi­his­tää.

An­nuk­ka sa­noo, et­tei ole si­sus­tus­suun­nit­te­li­jan uran­sa ai­ka­na tör­män­nyt pro­jek­tiin, jos­sa oli­si ra­jat­to­mas­ti eu­ro­ja käy­tös­sä. Niin ei täs­sä­kään re­mon­tis­sa ol­lut.

– Hy­väl­lä suun­nit­te­lul­la ja tart­tu­mal­la it­se maa­li­te­laan ja va­sa­raan voi sääs­tää pal­jon ra­haa.

Rouhea tiiliseinä löytyi lastulevykomeron takaa. – Aavistin, että komeron takana voisi olla tiiliseinä. Kun näin tämän upean seinän, en miettinyt hetkeäkään, missä säilytämme vaatteet, vaan vuokrasin piikkauskoneen ja kaivoin kauniit punaiset tiilet esille.

Jyhkeitä kiviseiniä ei ole peitetty verhoilla. Mausteiset värit toistuvat tekstiileissä kautta kodin. Mätäsmäiset viherkasvit ja pehmeät samettityynyt luovat metsäisen tunnelman.

Kah­den nai­sen voi­min

Vi­nyy­li­ma­ton al­ta löy­tyi kuin löy­tyi­kin hy­vä­kun­toi­nen lau­ta­lat­tia. Van­han vi­nyy­li­lat­ti­an pois­ta­mi­nen osoit­tau­tui kui­ten­kin re­mon­tin työ­läim­mäk­si vai­heek­si. Suo­raan lau­ta­lat­ti­an pääl­le lii­mat­tu vi­nyy­li ja sen kar­vai­nen poh­ja oli­si ha­lun­nut jää­dä lau­to­jen pin­taan ikui­sik­si ajoik­si. Kä­si­työ­nä, kar­va­tup­po ker­ral­laan, lat­tia kui­ten­kin put­sat­tiin ja hi­ot­tiin kah­den nai­sen voi­min.

An­nu­kan äi­ti aut­toi re­mon­tis­sa pal­jon. Käy­tän­nös­sä äi­ti asui ko­dis­sa pö­lyn ja maa­li­purk­kien kes­kel­lä pari viik­koa, kun An­nu­kan oli pak­ko hoi­taa myös työ­ku­vi­oi­ta elä­män­muu­tok­sen kes­kel­lä.

– Ai­na voi ju­tel­la tun­teis­taan vaik­ka kuk­ka­ruu­kul­le, mut­ta käy­tän­nön apu osoit­tau­tui re­mon­tin kes­kel­lä to­del­la ar­vok­kaak­si.

Annukka on sisustanut oman kotinsa intuitiolla. Asiakkaan kanssa sisustussuunnittelijan pitää toimia enemmän ammattilaisen otteella.

Van­han ta­lon kau­neus

Re­mon­tin toi­nen iso pon­nis­tus oli kyl­py­huo­neen uu­dis­ta­mi­nen. Kaik­ki pin­nat uu­si ul­ko­puo­li­nen re­mont­ti­fir­ma. Am­mat­ti­lais­ten kä­sis­sä pie­ni kyl­py­huo­ne kään­tyi uu­del­le ai­ka­kau­del­le.

– Re­mon­tin ai­ka­na oli oi­ke­as­taan iha­nan nos­tal­gis­ta hip­siä suih­kuun ala­ker­ran yh­tei­siin pe­su­ti­loi­hin. Ihai­lin va­ras­to­kop­pien ema­li­sia nu­me­ro­kylt­te­jä ja kul­je­tin kät­tä­ni ra­pat­tu­jen ki­vi­sei­nien ja si­lei­den puu­kai­tei­den pin­noil­la.

An­nuk­ka ar­vos­taa ko­ti­aan van­has­sa ki­vi­ta­los­sa.

– Mi­nul­la on kun­ni­oi­tus ja ym­mär­rys kaik­kea van­haa koh­taan. Mo­nes­ti van­haa kun­nos­ta­mal­la saa kau­niim­man ja ai­kaa kes­tä­väm­män tyy­lin kuin uut­ta ra­ken­ta­mal­la.

Kylpyhuoneen lattia laatoitettiin klassisilla kahdeksankulmioilla. Isosta ikkunasta kylpyhuoneeseen tulvii luonnonvaloa.

Täy­del­li­nen se­koi­tus sei­niin

Myös re­mon­tin yk­si­tyis­koh­dis­sa An­nuk­ka ha­lu­si ko­ros­taa ta­lon ikää ja ai­ka­kaut­ta. Teh­das­työ­läis­ten ko­deis­sa ei var­mas­ti alun pe­rin ol­lut kor­kei­ta, pro­fi­loi­tu­ja jal­ka­lis­to­ja, mut­ta täs­sä ko­dis­sa, tänä päi­vä­nä ne ovat enem­män kuin pai­kal­laan.

– Jal­ka­lis­tat, va­lo­kat­kai­si­jat ja pis­to­ra­si­at, jot­ka hen­ki­vät ta­lon tyy­liä, vii­meis­te­le­vät il­meen.

Sei­nät maa­lat­tiin ka­tos­ta lat­ti­aan, kaik­ki sa­mal­la vä­ril­lä. Oi­ke­an har­maan sä­vyn löy­ty­mi­nen vaa­ti ko­kei­lua myös am­mat­ti­lai­sel­ta.

– Han­kin jät­ti­mäi­sen pur­kin van­haa tut­tua Tik­ku­ri­lan Pi­az­za-sä­vyä, mut­ta to­te­sin sen ole­van sit­ten­kin lii­an vaa­le­aa. Pää­dyin lo­raut­ta­maan
Pi­az­zan se­kaan tum­mem­paa maa­li­pas­taa.

Sei­nil­lä on nyt täy­del­li­nen, it­se se­koi­tet­tu peh­meä har­maan­bei­ge sävy.

Makuuhuoneessa on dramaattinen tunnelma. Kulta ja messinki toistuvat taulunkehyksissä, kattokruunussa, verhotangossa ja kynttilänjalassa. Katseenvangitsijana toimii koristetyyny, joka on Helsingin-tuliainen Destinystoresta.

Toivon huoneen musta seinä oli hänen valintansa. Kätevä ja ryhdikäs Bedit-sängynpeitto suljetaan vetoketjulla. Peitto kätkee sisäänsä kirjavat petivaatteet.

Lepakkotuolissa ja Ulla Aatisen teoksessa on prikulleen sama sinapinruskea sävy. Toivon huoneessa keskilattia on varattu leikkimiselle. Atrain-paperitapetti on yhtä aikaa retro ja moderni.

Ka­sa­ri­keit­ti­ös­tä Ita­li­an tun­nel­miin

Keit­ti­ö­kaa­pis­to­jen tyy­li ei ol­lut An­nu­kal­le kaik­kein mie­lui­sin, mut­ta ne kan­nat­ti sil­ti säi­lyt­tää. Muil­la va­lin­noil­la ka­lus­tei­den il­me saa­tiin kään­net­tyä ka­sa­ri­keit­ti­ös­tä koh­ti tos­ca­na­lais­ta tu­paa.

Iso ke­raa­mi­nen al­las ja pel­la­va­teks­tii­lit ovat nap­pi­va­lin­ta muut­ta­maan keit­ti­ön tun­nel­maa. Van­ha la­mi­naat­ti­ta­so vaih­det­tiin mas­sii­vi­tam­meen. Vä­li­ti­lan laa­tat la­dot­tiin tii­li­muo­dos­tel­maan. Vii­mei­sen si­lauk­sen keit­ti­ön pi­ka­re­mon­til­le an­toi­vat pai­kal­li­sel­la suu­ta­ril­la tee­te­tyt nah­kai­set ve­ti­met.

– En muut­tai­si ko­dis­tam­me mi­tään. Tämä on meil­le to­del­la hyvä juu­ri nyt. Voim­me elää ja to­teut­taa it­se­äm­me ku­ten ha­lu­am­me. Ra­kas­tan pol­tet­tua orans­sia, sy­viä ik­ku­na­lau­to­ja ja lau­ta­lat­ti­an sä­vyä.

Toi­vo ha­lu­si huo­nee­seen­sa mus­tan sei­nän.

– Jos tu­le­va­na ke­sä­nä tun­tuu, et­tä kai­paam­me ym­pä­ril­lem­me jo­tain muu­ta, niin sit­ten to­teu­tam­me sen. Tun­teil­le pi­tää jät­tää ti­laa ja nii­tä pi­tää osa­ta kuun­nel­la, An­nuk­ka sa­noo.

Keittiön kaapit jätettiin paikalleen. Valaisin ja ruokapöytä ovat Annukan ystävän käsialaa. Pöydän pinta on tehty vanhoista lankuista perinteisin tappiliitoksin. Valurautainen jalkaosa bongattiin autokorjaamon kahvihuoneesta.

Minja Revonkorven öljyvärimaalaus Untuvikot on ollut lähtökohta koko kodin värivalinnoille. – Taulu on ensimmäinen esine, jonka toin uuteen kotiin. Remontin keskellä varjelin ja suojelin sitä pölyltä ja osumilta. Taulu on kodissa kunniapaikalla ja näkyy heti, kun kotiin tullaan.