Ee­va Nie­me­lä asui ai­em­min Jy­väs­ky­läs­sä, mut­ta oli työn vuok­si muut­ta­mas­sa Hel­sin­kiin. Tämä koti Hel­sin­gin Laut­ta­saa­res­sa, ta­lon toi­sek­si ylim­mäs­sä ker­rok­ses­sa, löy­tyi ne­tis­tä.

– Näin asun­non mah­dol­li­suu­det jo en­sim­mäi­sel­lä näy­töl­lä.

Tar­jous­kau­pan kaut­ta asun­nos­ta tuli Ee­van oma mar­ras­kuus­sa 2016. Re­mon­tis­sa kaa­det­tiin sei­niä, uu­sit­tiin lat­ti­at ja maa­lat­tiin pin­nat. Keit­tiö ja kyl­py­huo­ne uu­sit­tiin.

Eeva ihastui kodin suuriin ikkunoihin, joista toinen on olohuoneessa ja toinen keittiössä. Molemmille ikkunalaudoille Eeva kokoaa vaihtuvia asetelmia tärkeistä esineistä.

Yk­si­ön ti­laih­me

Yk­si­öön mah­tuu mon­ta ti­laa, kun poh­ja on suun­ni­tel­tu hy­vin. Asun­non huo­ne on va­loi­sa. Ee­va sai mah­tu­maan sin­ne ti­la­van ma­kuu­huo­neen ja pie­nen soh­van avul­la myös olo­huo­neen. Vaa­te­säi­ly­tyk­sen Ee­va rat­kai­si asen­ta­mal­la vuo­teen si­vul­le ko­ko­nai­sen sei­nän liu­kuo­vi­kaa­pis­to­ja. Tim­ber-
wi­sen leh­ti­kuu­si­par­ket­ti on vaa­lea ja avar­taa ti­laa en­ti­ses­tään.

– Ai­em­pi ko­ti­ni Jy­väs­ky­läs­sä oli pal­jon suu­rem­pi, yli 70 ne­li­ö­met­riä. Muu­ton myö­tä ta­va­raa oli kar­sit­ta­va ko­val­la kä­del­lä. Tän­ne mah­tuu vain tar­peel­li­sin, Ee­va ker­too.

Ruokapöytä on Artekin ja valaisimet sen päällä Normann Copenhagenin. Valaisimet Eeva hankki Vepsäläiseltä. Artekin tuolit ovat nettikirpputorilta. Seinällä Eevan pikkuserkun Laura Pohjosen grafiikkaa.

Kun­non ko­koi­nen keit­tiö

Ee­va oli haa­veil­lut suu­res­ta keit­ti­ös­tä. Vaik­ka ky­sees­sä on yk­siö, poh­ja­rat­kai­sun muu­tos an­toi tä­hän mah­dol­li­suu­den. Van­ha, ik­ku­na­ton pik­ku­keit­tiö yh­dis­tet­tiin sen vie­rei­seen pie­neen ruo­kai­lu­ti­laan. Huo­neen ja keit­ti­ön vä­li­set kiin­te­ät kaa­pis­tot pu­ret­tiin ja vä­li­sei­nä kaa­det­tiin.

Ee­va ide­oi keit­ti­ön, joka on al­haal­ta mus­ta ja yl­hääl­tä val­koi­nen. Puu­se­pän te­ke­mät va­ne­ri­hyl­lyt tuo­vat per­soo­nal­lis­ta il­met­tä ti­laan.

– Jy­väs­ky­lä­läi­nen puu­sep­pä Heik­ki Rah­ko­nen on teh­nyt meil­le ai­em­min­kin ti­laus­töi­tä. Hän ta­voit­ti aja­tuk­se­ni va­ne­ri­sis­ta avo­hyl­lyis­tä osa­na keit­ti­ö­tä, Ee­va sa­noo.

Hakolan Lazy-sohvasta tuli divaanimainen, kun Eeva tilasi sen vain yhdellä päädyllä. Pieni sohva on mitoitettu juuri tälle paikalle. Fritz Hansenin Drop-tuoli on Nomartista, Himlan vaaleanpunainen pellavahuopa Stockmannilta. Verho on pellavaa ja teetetty Vallilassa. Lattia on Timberwisen lehtikuusiparkettia.

Jär­jes­tys ol­la pi­tää

Keit­ti­ön kaa­pis­tot Ee­va va­lit­si Keit­ti­ö­maa­il­man mal­lis­tos­ta. Hän ha­lu­si säi­lyt­tää osan keit­ti­ös­tä suo­jai­sa­na. Nyt tis­ki­al­las ja kaik­ki ko­neet ovat­kin sei­nä­män suo­jas­sa.

Avo­keit­ti­öön mah­tuu myös ruo­ka­pöy­tä.

– Rak­kaus Ar­te­kin ka­lus­tei­siin on tul­lut jo lap­suu­den­ko­dis­ta­ni. Ruo­ka­pöy­dän han­kin ai­koi­naan jo en­sim­mäi­seen ko­tii­ni, Ee­va ker­too.

Keit­ti­ön mus­tal­le, kor­ke­al­le sei­nus­tal­le Ee­va li­sä­si Lun­di­an avo­hyl­lyn, jon­ka hän maa­la­si mus­tak­si. Hyl­lyl­lä on esil­lä Ee­van äi­din te­ke­mää ke­ra­miik­kaa.

– Pie­nen ko­din toi­mi­vuu­den sa­lai­suus on jär­jes­tel­mäl­li­syys. Kai­kel­le pi­tää ol­la oma paik­kan­sa.

Luonnonmateriaalit ja vaaleat sävyt ovat Eevan mieleen. Hiekansävyinen pellavapäiväpeite on Balmuirin, kuten myös kidmohairhuopa. Viherseinä vaatii hoitamista noin joka toinen kuukausi. Muuten pelkkä veden lisääminen riittää.

Vi­her­sei­nä tuli jää­däk­seen

Ee­van en­sim­mäi­nen oma koti oli Jy­väs­ky­läs­sä. Re­mon­tin jäl­keen voi­mak­kaat tuok­sut jäi­vät vai­vaa­maan, ja Ee­va päät­ti hank­kia vi­her­sei­nän. Vii­kos­sa tuok­sut neut­ra­li­soi­tui­vat, ja si­säil­man laa­tu pa­ra­ni. Sen jäl­keen Ee­va päät­ti, et­tä vi­her­sei­nä tu­lee ai­na ole­maan osa hä­nen ko­tin­sa si­sus­tus­ta.

Ee­va myös työs­ken­te­lee vi­her­sei­nien pa­ris­sa. Naa­va on suo­ma­lai­nen yri­tys, joka on ke­hit­tä­nyt Naa­va-vi­her­sei­nän.

– Pe­rus­ta­jat tu­li­vat aja­tel­leek­si, kuin­ka pal­jon ih­mi­nen yleen­sä käyt­tää ai­kaa päi­väs­tään toi­mis­tois­sa, ja nii­hin Naa­va-äly­vi­her­sei­niä eni­ten si­joi­te­taan­kin, Ee­va ker­too.

Eeva teetti vuoteen päädyn mittojen mukaan Uusiotuotteella, joka on jyväskyläläinen työttömien työpaja. Päädyn pinta on käsitelty valkokuultomaalilla. Puujakkara on Eevan isän tekemä. Vuoteen yllä oleva valaisin on Bloomingvillen.Vuoteen päätyyn löytyi Manuela Boscon maalaus. Eeva ihastui sen sävymaailmaan.

Rak­kaus klas­si­koi­hin

Ko­din si­sus­tus on aja­ton ja sees­tei­nen. Ee­va naut­tii vaa­leis­ta vä­reis­tä, ja vaa­le­at sei­nät an­ta­vat puh­taan taus­tan si­sus­ta­mi­sel­le.

Yk­si to­teu­tu­nut unel­ma on Har­ry Ber­toi­an Di­a­mond-tuo­li, jon­ka Ee­va sai äi­dil­tään val­mis­tu­jais­lah­jak­si. Toi­nen ko­din tuo­li-iha­nuus on Fritz Han­se­nin Drop, jon­ka Ee­va löy­si No­mar­tin muut­to­myyn­nis­tä ki­vaan hin­taan. Muu­ta­mat ka­lus­teis­ta, ku­ten Muu­ra­men Nep­pa­ri-kaa­pis­tot, ovat seu­ran­neet Ee­vaa lap­suu­den­ko­din ty­tön­huo­nees­ta saak­ka.

– Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni oli pal­jon klas­sis­ta muo­toi­lua. Rak­kaus skan­di­naa­vi­seen de­sig­niin on tart­tu­nut mi­nuun­kin, ja ke­rään muo­toi­lun klas­sik­ko­ja his­suk­seen.