Kodin uusin huutokauppa-hankinta on keittiön seinän reliefi, joka on Richard Lindhin teos Birger Kaipiaisen keramiikkapalloista (2003). Pöytä on Artekin. Domus-tuolit ovat ystävän verhoilemat. Valkoinen valaisin on kirpputorilta, matto Linie Designin.

Ik­ku­nois­ta nä­kyy veh­reä Le­ni­nin­puis­to. Sen ta­ka­na kur­kis­taa Lin­nan­mä­en hu­vi­puis­to. Ke­sä­ai­kaan iloi­set ää­net ja lait­tei­den hyö­ri­nä kan­tau­tu­vat ik­ku­nois­ta.

Lau­ra löy­si unel­mien­sa re­mont­ti­koh­teen lä­hes kah­den­kym­me­nen asun­to­näy­tön jäl­keen Hel­sin­gin Alp­pi­las­ta. Haa­vei­den pik­ku­ko­dis­sa on kor­ke­at huo­neet, isot ik­ku­nat ja omaa rau­haa.

Kotona Laura tykkää tehdä ruokaa ja ommella. Seuraavaksi tavoitteena on kunnostaa kodin kiinteät kaapit, tehdä lisää kaappitilaa ja laittaa listat paikoilleen.

Helsingin alppilassa sijaitseva kivitalo on rakennettu vuonna 1927. Vehreä piha on ihana lisä asuinympäristöön.

Kai­puu ki­vi­ta­loon

Lau­ra asui yli vuo­si­kym­me­nen puu­ta­los­sa Orans­si ry:n asu­mi­syh­tei­sös­sä, kun­nes syn­tyi tar­ve
muu­tok­seen.

– Kum­pu­la tun­tui ole­van kau­ka­na kai­kes­ta. Kai­pa­sin kes­kus­taan, mut­ta myös omaa rau­haa.

Yh­tei­sös­sä asu­mi­nen oli iha­naa ai­kaa, jo­ten Lau­ran oli to­del­la vai­kea ker­toa muu­tos­taan lä­hei­sil­le naa­pu­reil­leen. Nyt hän naut­tii yk­sin asu­mi­ses­ta.

– Olen kas­va­nut ki­vi­ta­los­sa. Nyt tun­tuu, et­ten kos­kaan oi­ke­as­taan kun­nol­la so­peu­tu­nut­kaan puu­ta­lo­e­lä­mään, saa­ti omaan pi­haan, hän ker­too.

Keittiösaarekkeen sormipaneloinnin Laura teki itse. Epoq-keittiö on Gigantista. Violetti keraaminen astia on Kurt Ekholmin Arabialle suunnittelemaa Memories-sarjaa. Arabian tehtaalta löytyi umpeen muurattu huone, mistä löytyivät sarjan muotit, joita sitten kokeiltiin. Lauran versiossa ovat purkki ja kansi eri paria.

Keittiönpöydän pieni ryijypöytäliina on Mum’s Designin maton mallipala. Birger Kaipiaisen Paratiisi-lautaselta kelpaa syödä kakkua.

Haa­vei­den keit­tiö

Koti koki vuo­den ai­ka­na ison muo­don­muu­tok­sen. Keit­ti­ön ja olo­huo­neen vä­lis­sä oli sei­nä, joka pu­ret­tiin. Lat­tia uu­sit­tiin. Lau­ran isä ja setä oli­vat näis­sä suu­re­na apu­na. Li­säk­si Lau­ra ta­soit­ti ja maa­la­si sei­nät ja ka­ton.

Re­mon­tis­sa Lau­ra to­teut­ti haa­veen­sa tum­man­si­ni­ses­tä keit­ti­ös­tä mes­sin­ki­sil­lä ve­ti­mil­lä ja ha­nal­la. Juu­ri so­pi­va Epoq-keit­tiö löy­tyi Gi­gan­tis­ta.

– Ta­loon on tu­los­sa put­ki­re­mont­ti muu­ta­man vuo­den pääs­tä, jo­ten en viit­si­nyt sat­sa­ta keit­ti­öön suu­ria sum­mia. Asen­sin­kin keit­ti­ön it­se.

Sei­nän pois­ta­mi­nen yh­dis­ti huo­neet va­loi­sak­si ja ava­rak­si tu­pa­keit­ti­ök­si.

– Uu­ni on saa­rek­kees­sa pii­los­sa. Ha­lu­sin, et­tä uu­ni nä­kyy keit­ti­ön puo­lel­le, ei olo­huo­nee­seen.

Kaa­pis­tos­sa on pii­los­sa myös pyy­kin­pe­su­ko­ne, joka mah­dol­lis­taa am­meen kyl­py­huo­nees­sa. Tämä oli unel­ma­ko­din yk­si kri­tee­ri, jos­ta Lau­ra ei ol­lut val­mis luo­pu­maan.

Ompelupöytänä toimii vanha kirjoituspöytä. Se on hankittu aikoinaan Malmin pelastusarmeijan kirpputorilta. Iina Vuorivirran peili ja hyllykön lasiaarteet muodostavat kauniin kokonaisuuden. Helmikuu-ryijy on ostettu Facebookista Kallio kierrättää -ryhmästä.

Sie­lua si­sus­tuk­seen

Koti on kuin tau­lu. Kun poh­ja on val­mis, voi al­kaa luo­vak­si. Huo­ne­ka­lu­jen ja esi­nei­den ei ole tar­koi­tus py­syä ai­na sa­moil­la pai­koil­laan.

– Koti ei ole kos­kaan val­mis. Uu­sia aar­tei­ta osuu eteen ja tar­peet muut­tu­vat. Re­mon­toi­mi­nen­kaan tu­lee tus­kin kos­kaan lop­pu­maan. Ai­na on hyvä ol­la jo­kin pro­jek­ti.

Lau­ra kai­paa si­sus­tuk­seen sie­lua ja sy­vyyt­tä. Mie­len­kiin­tois­ta si­sus­tus­ta ei voi os­taa kau­pas­ta.

– Vaik­ka työs­ken­te­len huo­ne­ka­lu­a­lal­la, uu­te­na os­tet­tu huo­ne­ka­lu on jo­ten­kin sie­lu­ton, en­kä osaa kiin­tyä sii­hen.

Musta pöytävalaisin on tärkeä, sillä se on kulkenut Lauran mukana hänen lapsuudenkodistaan saakka.

Olohuoneen katseenvangitsijana toimii Helanderin huutokaupasta hankittu suuri matto. Kauan mukana kulkenut Norppa-juliste on Lauran mummon puolison, Erik Bruunin teos.

Sohvalla lepää matkamuistoja maailmalta. Kaktusviltti on alkuperäiskansojen käsityötä Vancouverista, kuviollinen tyyny Istanbulista.

Olen kirp­pis­hauk­ka

Lau­ra pi­tää esi­neis­tä, joi­ta hän on koh­dan­nut sat­tu­mal­ta. Ne ovat löy­ty­neet käy­tet­tyi­nä tai nii­hin liit­tyy muu­ten jo­kin hie­no ta­ri­na.

Erääl­tä työ­pai­kal­taan Lau­ra on hank­ki­nut uu­te­na Ar­te­kin pyö­re­än pöy­dän ja String-hyl­lyn. Muu­ten lä­hes kaik­ki huo­ne­ka­lut ovat kier­rä­tet­ty­jä tai lap­suu­den­ko­dis­ta.

– Olen ai­ka­moi­nen kirp­pis­hauk­ka. Jos­kus tun­tuu, et­tä tar­vit­si­sin isom­man asun­non pel­käs­tään sik­si, et­tä voi­sin to­teut­taa kaik­ki va­lai­sin- ja tuo­li­haa­vee­ni, Lau­ra ker­too ja nau­raa.

Makuualkovi erottuu avoimesta tilasta omaan rauhaansa. Harmaa seinä luo rauhallisen tunnelman. Alkovin seinällä on Saanan ja Ollin teos.

Laura ompeli Marimekon kankaasta suojan sänkyyn. Kattovalaisin Normann Copenhagenin, juliste Mum’sin.

Mas­sii­vi­puu­ta ja so­ta­mat­to­ja

Eko­lo­gi­suus on tär­keä osa Lau­ran elä­män­ta­paa. Mas­sii­vi­pui­set van­hat huo­ne­ka­lut ovat käy­tän­nös­sä ikui­sia ja ai­na kun­nos­tet­ta­vis­sa. Ne voi myös lait­taa hel­pos­ti kier­toon, jos käyt­töä ei enää löy­dy.

– Mat­koil­ta väl­tän tuo­mas­ta tur­haa ta­va­raa, vaan käyt­tö­e­si­nei­tä tai teks­tii­le­jä. Kan­kais­ta om­pe­len ko­din­teks­tii­le­jä tai vaat­tei­ta.

Kirp­pu­to­rien ohel­la Lau­ra met­säs­tää aar­tei­ta huu­to­kau­pois­ta. Niis­tä hän on teh­nyt eri­koi­sia mat­to­löy­tö­jä. Use­am­pi af­ga­nis­ta­ni­lai­nen niin sa­not­tu so­ta­mat­to ko­ris­ti jo Lau­ran edel­li­sen ko­din lat­ti­oi­ta. Kun pe­rin­tei­sel­tä näyt­tä­vää af­gaa­ni­mat­toa tar­kas­te­lee lä­hem­min, huo­maa, et­tä reu­no­ja ko­ris­ta­vat­kin pie­net tan­kit. Näil­lä ma­toil­la on mo­nia ta­ri­noi­ta ta­ka­naan.

Kodin värimaailma on harmoninen, ja tilat soljuvat sulavasti yhteen. Oven yläpuolella on Birger Kaipiaisen keraaminen orvokki. Eteisessä näkyy afganistanilainen sotamatto.