Viihdymme Samin kanssa samanlaisessa ympäristössä, jossa on virikkeitä, paljon kirjoja, levyjä ja soittimia.

Lem­pi­paik­ka­ni on avan­nos­sa mö­kil­lä tai kau­pun­gis­sa ol­les­sa­ni Al­las Sea Poo­lis­sa. Avan­to on py­säyt­tä­jä, jos­sa vii­meis­tään ta­ju­aa ole­van­sa elos­sa. Vaik­ka ko­ke­mus on sho­kee­raa­va, sii­hen liit­tyy hen­gi­tyk­sen ta­saan­nut­ta­va me­di­ta­tii­vi­nen tun­ne. Jä­tän hyi­seen auk­koon ai­na jo­tain huo­noa.

Kun katson näitä tyynyjä, tulee tosi inspiroitunut olo. Ne huokuvat ihmisen luovuutta ja visioita. La Colombiana -teos on mieheni Samin tekemä.

En luo­pui­si omis­ta­mis­ta­ni kä­si­töis­tä. Olen yleen­sä ta­van­nut te­ki­jän; ys­tä­vän, su­ku­lai­sen tai koh­taa­ma­ni ih­mi­sen jos­sain päin maa­il­maa. Kä­den työ edus­taa mi­nul­le ta­ri­naa ja vie mi­nut tiet­tyyn muis­toon tai ih­mis­suh­tee­seen. Esi­neil­lä on mi­nul­le ai­na sym­bo­li­ar­vo. Pi­dän sii­tä, mi­ten ne läh­te­vät elä­mään tai si­to­vat het­keen, jol­loin ne on saa­tu. Esi­ne vie men­nee­seen. Sa­mal­la se al­kaa ny­kyi­syy­des­sä mer­ki­tä eri asi­oi­ta. Kä­si­työ on sitä, mi­hin ih­mi­nen pys­tyy luo­vim­mil­laan.

Ren­tou­dun mö­kil­lä ja luon­nos­sa mie­he­ni Sa­min ja koi­ram­me Pa­pun kans­sa. Luon­nos­sa ai­ka py­säh­tyy. En enää ajat­te­le, mis­sä pi­täi­si ol­la tai mitä pi­täi­si teh­dä. In­nos­tun yk­si­tyis­koh­dis­ta. Vä­lil­lä otan ka­me­ran­kin mu­kaan. Huo­maan, kuin­ka en­dor­fii­nis­tä on, kun kau­neu­del­le an­taa ai­kaa ja py­säh­tyy. Sil­loin jää vain ih­met­te­le­mään.

Saimme lahjaksi keramiikka-kurssin ja 1,5 vuoden harjoittelun jälkeen perustimme Samin kanssa Koutaffa Ceramics -nettikaupan, jossa myydään astiasarjoja ja taidekeramiikkaa. Jokainen Rinta-keramiikkateos on uniikki.

Mieheni Samin värikäs työ Zim-Birdie on vuodelta 2020. Viereisellä seinällä marokkolainen basso. Valaisin on vintagelöytö.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on leik­ki­sä. En ota si­sus­tuk­ses­sa mi­tään va­ka­vas­ti. Ko­dil­la­kin pi­tää ol­la pil­ket­tä sil­mä­kul­mas­sa. Mitä enem­män eläi­miä täs­sä ko­ti­sir­kuk­ses­sa on, sen pa­rem­pi. Mut­ta hyvä, et­tä kaik­ki ei­vät ole oi­kei­ta. Ker­rok­sel­li­suus on mi­nul­le tär­ke­ää. Tyk­kään, et­tä koti muis­tut­taa ele­tys­tä elä­mäs­tä. Meil­lä on puo­li­so­ni Sa­min kans­sa yh­tei­nen si­sus­tus­tyy­li, viih­dym­me ym­pä­ris­tös­sä, jos­sa on pal­jon kir­jo­ja ja pal­jon soit­ti­mia.

Rakkaimmat esineeni ovat vanhat filmikamerani. Tämä pönttökamera on Yashica Mat.

Rak­kain esi­nee­ni on van­ha fil­mi­ka­me­ra, jon­ka olen hank­ki­nut omil­la sääs­töil­lä­ni 15-vuo­ti­aa­na Val­li­lan kirp­pu­to­ril­ta. Koko va­lo­ku­vaa­mi­se­ni on pe­rus­tu­nut fil­mil­le ja pi­mi­ö­työs­ken­te­lyl­le. Fil­mil­le ku­vaa­mi­ses­sa on jo­tain to­del­la kau­nis­ta rau­haa. Pi­mi­ön maa­gi­suus, kuin­ka tal­len­ne­tut to­del­li­suu­det il­mes­ty­vät se­kun­ti se­kun­nil­ta etee­si. Sitä ei voi ver­ra­ta ku­vien kat­so­mi­seen näy­töl­tä.

Tuon eläinfiguureja matkoiltani. Muistan jokaisesta hahmosta, mikä projekti ja reissu. Tiukkailmeinen kivinen pöllö on työreissulta Minnesotasta.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat eläin­fi­guu­rit, joi­ta tuon mat­koil­ta. Mi­hin ta­han­sa maa­il­mas­sa me­net, eläi­met ovat ai­na tai­tees­sa läs­nä. Ani­mis­mi eli olen­to­jen sie­lul­li­suu­teen liit­ty­vät us­ko­muk­set ovat kiin­nos­ta­neet mi­nua lap­ses­ta saak­ka. Eri­tyi­ses­ti lin­nut ovat kuin hen­kiä. Liik­ku­vuus, joka ulot­tuu maa­il­man ym­pä­ri. Ko­tiin luo tiet­tyä dy­na­miik­kaa, kun fi­guu­rit kat­so­vat mi­nua ja minä hei­tä. Meil­lä on ai­na tiet­ty di­a­lo­gi ai­na me­neil­lään.

Kun isäni Seppo Koutaniemi jäi eläkkeelle, hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja ryhtyi kuvanveistäjäksi. Tämä teos on hänen ensimmäisestä näyttelystään ja symboloi minulle, ettei koskaan ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on Kuu­sa­mos­sa, mis­sä mi­nul­la on juu­ret. Mi­nun on täy­ty­nyt men­nä kau­as ym­mär­tääk­se­ni, et­tä ni­me­no­maan lap­suu­den met­sät, hil­jai­suus ja tiet­ty vuo­de­nai­ko­jen ka­ruus ovat maa­il­man kau­nein ja pa­ras paik­ka. Van­hem­mat asu­vat siel­lä vie­lä, meil­lä on iso per­he ja mök­ki. Ne yh­des­sä vie­te­tyt päi­vät mö­kil­lä, niis­sä
tii­vis­tyy, mikä on mer­ki­tyk­sel­lis­tä elä­mäs­sä.