Pi­hal­la on use­am­pi park­ki­paik­ka ja mon­ta ra­ken­nus­ta. Mis­sä­kö­hän tääl­lä asu­taan? En­sim­mäi­se­nä huo­mi­on kiin­nit­tää suu­ri pää­ra­ken­nus, mut­ta se tun­tuu val­ta­val­ta ol­lak­seen kah­den ih­mi­sen koti. Lä­hem­pi tut­kis­ke­lu kui­ten­kin pal­jas­taa ni­mi­kyl­tin oves­sa, pen­saan ta­ka­na. 

– Mei­dän täy­tyy pi­tää ovet lu­kos­sa ja pu­keu­tua heti aa­mus­ta, sil­lä tän­ne ek­syy vä­lil­lä si­säl­le as­ti mil­loin mi­tä­kin ih­met­te­li­jää ja ky­se­li­jää, ker­to­vat Päi­vi ja Mat­ti Val­li nau­ra­en.

Pi­ha­pii­ris­sä on ai­kai­sem­min toi­mi­nut al­ku­pe­räi­sen pap­pi­lan jäl­keen muun mu­as­sa ho­tel­li ja vir­kis­tys­kes­kus. Nyt siel­lä on Val­lien koti sekä Päi­vin hoi­va­ko­tiy­ri­tys.

Vä­rik­kääs­ti si­sus­te­tun la­si­kuis­tin jäl­keen avau­tu­vat ava­ra etei­nen ja va­loi­sa hal­li. Toi­mit­ta­jal­ta pää­see ihas­tuk­sen huo­kaus, sil­lä lä­hes koko ala­ker­ta on avoin­ta ti­laa, lu­kuun ot­ta­mat­ta toi­sen pää­dyn kol­mea ma­kuu­kam­ma­ria ja työ­huo­net­ta. Suu­rien huo­nei­den vuok­si tila ei tun­nu lii­an suu­rel­ta, vaik­ka ne­li­öi­tä asuin­ker­rok­ses­sa on lä­hes 300. 

– Käyn joka päi­vä kai­kis­sa huo­neis­sa. Ja tar­pee­seen ne tu­le­vat vii­meis­tään sil­loin kun lap­set ja lap­sen­lap­set tu­le­vat ky­lään, Päi­vi poh­dis­ke­lee.

Pappilan eteishallista aukeaa näkymä koko alakertaan. Vasemmalla ovat ruokatila sekä keittiö ja oikealla olohuone, jonka perällä on ruokasali.

Mari Lahti

Ta­lon vai­heik­kaat taus­tat

Paik­ka on ra­ken­net­tu pap­pi­lak­si ja vuo­sien var­rel­la sii­nä on toi­mi­nut myös ho­tel­li. Val­lit os­ti­vat pai­kan vuon­na 2011 ja re­mon­toi­vat sen ko­dik­seen. Ho­tel­lin jäl­jil­tä ala­ker­ran ti­lo­ja oli avat­tu ja ny­kyi­sen olo­huo­neen pai­kal­la oli ra­vin­to­la­sa­li.

– Pää­tim­me säi­lyt­tää ava­ruu­den ja nyt oles­ke­lu­ti­lat liit­ty­vät kaik­ki toi­siin­sa. Li­säk­si tääl­lä on va­loi­saa, kos­ka talo on kes­kel­tä au­ki mo­lem­piin suun­tiin. Ul­ko­puo­lel­ta talo on suo­jel­tu, Päi­vi ker­too.

Timo-vävy kunnosti etukuistin ja kaivoi esille upeat lattialankut muovimaton alta. Kuistilla on kaksi pirteää oranssia sohvaa, jotka ostettiin tuttavan navetan vintiltä.

Mari Lahti

Re­mon­toi­ta­vaa oli pal­jon. Val­lit tur­vau­tui­vat pai­kal­lis­ten am­mat­ti­tai­tois­ten re­mont­ti­mies­ten apuun. Lat­tia ja ala­poh­ja uu­sit­tiin ai­kai­sem­min ta­pah­tu­neen ve­si­va­hin­gon vuok­si ja esi­mer­kik­si etei­ses­tä pu­ret­tiin ho­tel­lin vas­taa­not­to­tis­ki.

– Mei­tä ei hait­taa lat­ti­an ku­lu­mi­nen ja elä­mi­sen jäl­jet. Puu­lat­ti­an voi ai­na hioa ja maa­la­ta uu­del­leen, Päi­vi sa­noo. 

Re­mont­ti on vie­lä kes­ken. Kyl­py­huo­neet ja ylä­ker­ta odot­ta­vat so­pi­vaa het­keä. Ylä­ker­taan joh­ta­vat por­taat ovat tyy­pil­li­set 80-lu­ku­lai­set, mut­ta val­koi­sek­si maa­lat­tu­na ne is­tu­vat hy­vin ta­lon tun­nel­maan. Tak­ka on 70-lu­vul­ta, mut­ta se­kään ei rii­te­le ta­lon muun tyy­lin kans­sa.

– Tääl­lä ei ole mi­tään, mis­tä en pi­täi­si. Olem­me asu­neet eri­lai­sis­sa van­hois­sa ta­lois­sa ai­kai­sem­min­kin ja tie­dän, et­tä näis­sä kaik­ki nyt on vä­hän sin­ne päin. Ai­noa asia, mitä kai­pai­len, on ai­koi­naan pu­re­tut al­ku­pe­räi­set uu­nit, Päi­vi sa­noo.

Valkoinen maalattu kaappi on kirpputorilta. Sen päällä on Timo Niskasen Himmee-merkin Filly-valaisin. Mustavalkoinen valokuva on ilmakuva Haukivuoresta. Päivi ostelee lasipulloja aina kun niitä sattuu eteen.

Mari Lahti

Ke­räi­lyä kirp­pu­to­reil­ta

Si­sus­tus on muo­dos­tu­nut ker­ros ker­rok­sel­ta. Päi­vi on ke­räi­li­jä, joka os­taa kirp­pu­to­reil­ta ja vaih­te­lee huo­ne­ka­lu­ja ys­tä­vien­sä kans­sa. Ai­no­at uu­te­na ta­loon os­te­tut huo­ne­ka­lut ovat no­ja­tuo­li, soh­va, sän­ky ja val­koi­nen kir­joi­tus­pöy­tä. 

– It­se en tar­vit­se enää mi­tään, mut­ta tyt­tä­ril­le ja ys­tä­vil­le on ki­vaa kat­sel­la jut­tu­ja kirp­pu­to­reil­ta, Päi­vi tuu­maa.

Pappilan pihamaalla on tilaa juosta ja leikkiä.

Mari Lahti

– Olen maa­lais­ta­los­ta ko­toi­sin ja tot­tu­nut te­ke­mään pal­jon it­se. Myös pyhä- ja ar­ki­ti­lo­jen erot­te­lu tu­lee siel­tä. Kam­ma­rit ovat yk­si­tyis­tä ti­laa ja oles­ke­lu­ti­lat näy­te­tään vie­rail­le­kin,  Päi­vi sa­noo.

Keittiönpuoleisessa eteisessä on liiteristä löytynyt vanha hylly. Päivi kantoi sen vävynsä Timon kanssa sisälle. Hylly pestiin ja alta paljastui hieno alkuperäinen maalipinta. Edessä on Päivin äidinäidin kutoma matto.

Mari Lahti

Edelliset asukkaat olivat remontoineet keittiön. Metoksen metallinen keittiökärry on hotellin peruja ja puinen lihatukki on pappilan ajoilta. Vanha astioidenkuljetuslaatikko löytyi liiteristä. Pitkät raidalliset matot teetettiin paikallisella eläkeläisrouvalla.

Mari Lahti

Nel­jän su­ku­pol­ven iloa

Lap­sen­lap­sia Val­leil­la on kuu­si. Etei­sen mat­to toi­mii pai­ni­ta­ta­mi­na ja avoin­ta ala­ker­taa ym­pä­ri ajel­laan au­toil­la.

– Meil­lä on kol­me ty­tär­tä, jot­ka vie­rai­le­vat tääl­lä per­hei­den­sä kans­sa. Jo­kai­ses­sa kam­ma­ris­sa on oma kyl­py­huo­ne ho­tel­li­toi­min­nan jäl­jil­tä, mikä on oi­kein kä­te­vää pien­ten las­ten van­hem­mil­le, Päi­vi sa­noo.

Isos­sa ta­los­sa on help­po jär­jes­tää suu­ri­a­kin juh­lia. Vii­me ke­sä­nä sa­lis­sa juh­lit­tiin yh­den tyt­tä­ren häi­tä ja tänä vuon­na sa­mas­sa ti­las­sa kas­tet­tiin su­vun uu­sin tu­lo­kas.

– Mi­nus­ta on ai­van iha­naa, et­tä koti voi ol­la mo­nes­sa mu­ka­na.

Päivin ja Matin makuu-huoneessa on hauska kyyhkysboordi muistuttamassa menneistä ajoista. Sänky on kulkenut mukana pitkään. Päiväpeitto on Tallinnasta ja pellavalakanat Viipurista. Pienen taulun on Päivin äiti saanut 15-vuotislahjaksi.

Mari Lahti

Yh­tei­söl­li­syy­des­tä ja per­heen tär­key­des­tä ker­too myös se, et­tä pap­pi­lan pi­ha­pii­rin Hu­vi­la -ni­mi­ses­sä ra­ken­nuk­ses­sa asu­vat sekä Päi­vin et­tä Ma­tin lä­hes yh­dek­sän­kym­men­tä­vuo­ti­aat äi­dit kah­den muun asuk­kaan kans­sa. Pi­ha­pii­riin kuu­luu myös 80-lu­vul­la ra­ken­net­tu suu­ri ra­ken­nus, jos­sa toi­mii Päi­vin Suo­men Iki­hy­vä -hoi­va­ko­tiy­ri­tyk­sen yk­si toi­mi­pis­te.

Yrit­tä­jäl­lä ei ole pal­jon va­paa-ai­kaa, mut­ta le­po­pai­kan ol­les­sa lä­hel­lä voi sil­loin täl­löin men­nä muu­ta­mak­si tun­nik­si is­tu­maan esi­mer­kik­si ai­van ve­den ra­jas­sa si­jait­se­val­le sau­na­mö­kin te­ras­sil­le ja rau­hoit­tua jär­vel­le kat­sel­len.

Sau­nal­la, ran­nas­sa ja pi­hal­la vie­te­tään pal­jon ai­kaa, eten­kin ke­säi­sin. Pa­ris­kun­ta lo­mai­lee mie­lel­lään elo–syys­kuus­sa, jol­loin il­lat jo pi­me­ne­vät ja on help­po py­säh­tyä. Syk­sy on myös kai­ken puu­has­te­lun, ku­ten säi­lö­mi­sen ai­kaa.

– Meil­lä on Ju­val­la mök­ki, mut­ta se on ny­ky­ään enem­män ty­tär­ten ja hei­dän per­hei­den­sä käy­tös­sä. Minä käyn siel­lä lä­hin­nä mar­jas­sa ja sie­nes­sä. Nau­tin sii­tä, et­tä meil­lä on koti, jos­ta ei tar­vit­se läh­teä mi­hin­kään.

Saunamökin terassilta aukeaa Päivin lempinäkymä Kyyvedelle.

Mari Lahti