Min­nan ja Sa­min uus­per­he oli jo löy­tä­nyt unel­mien­sa ko­din Hel­sin­gin Ara­bi­an­ran­nas­ta. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten me­ren­ran­taan nous­sees­sa ker­ros­ta­los­sa on uniik­ke­ja loft-asun­to­ja, ja pa­ris­kun­ta oli on­nis­tu­nut saa­maan niis­tä yh­den it­sel­leen.

Ta­lon kaik­ki asun­not oli myy­ty alun pe­rin raa­ka­ti­loi­na, jois­ta jo­kai­nen os­ta­ja oli saa­nut suun­ni­tel­la ja ra­ken­nut­taa omiin tar­pei­siin­sa so­pi­van ko­din. Pa­ris­kun­nan loft oli täy­del­li­nen, ja sin­ne mah­tui hy­vin asu­maan myös Sa­min esi­kois­ty­tär Pep­pi. Pie­nen See­la-tyt­tä­ren il­moi­tel­les­sa tu­los­taan li­sä­ne­li­öi­den tar­ve kävi kui­ten­kin il­mei­sek­si.

Pitkän pöydän ääressä syödään, seurustellaan ja tehdään töitä. Keittiön ilmettä päivitettiin graafisemmaksi maalaamalla takaseinä mustaksi.

– Tämä talo ja sen asuk­kaat oli­vat käy­neet meil­le vii­den asuin­vuo­den ai­ka­na rak­kaik­si, em­me­kä oli­si mil­lään ha­lun­neet luo­pua niis­tä, Min­na ker­too.

Per­he met­säs­ti ta­lo­yh­ti­ös­tä isom­paa asun­toa, mut­ta tu­lok­set­ta. Lo­pul­ta piti vain hy­väk­syä to­si­a­si­at: lait­taa oma asun­to myyn­tiin ja laa­jen­taa ha­kuk­ri­tee­re­jä ko­ti­kort­te­lia kau­em­mak­si.

– Kun olim­me saa­neet van­han asun­tom­me myy­tyä, eräs naa­pu­ri ky­se­li omaan asun­toon­sa vuok­ra­lai­sia. Pää­dyim­me lo­pul­ta te­ke­mään kau­pat vuok­ral­le tar­jo­tus­ta asun­nos­ta.

Yläkerran hallia koristava siro Mademoiselle-tuoli on Minna 30-vuotislahja hänen perheeltään. – En luovu siitä koskaan, Minna sanoo.

Pie­ni huo­ne, suu­ri re­mont­ti

Uu­si asun­to saa­tiin hal­tuun no­pe­as­ti. Vaik­ka loft oli tun­tu­vas­ti edel­lis­tä ti­la­vam­pi, ei se kui­ten­kaan so­vel­tu­nut sel­lai­se­naan. Ylä­ker­ran par­vea piti laa­jen­taa yh­del­lä ma­kuu­huo­neel­la. Ei kuu­los­ta suu­rel­ta re­mon­til­ta, mut­ta pa­ris­kun­ta sai huo­ma­ta, et­tei par­ven laa­jen­nus ol­lut­kaan ihan pik­ku jut­tu.

– Asun­nos­sa oli jäl­jel­lä ole­vaa ra­ken­nu­soi­keut­ta, jo­ten pys­tyim­me ra­ken­nut­ta­maan ylä­ker­taan uu­den ma­kuu­huo­neen. Lu­pap­ro­ses­si oli kui­ten­kin yl­lät­tä­vän haas­ta­va. Odo­tim­me, et­tä muu­tos­lu­pa-asi­at oli­si­vat men­neet läpi reip­paas­sa kuu­kau­des­sa, mut­ta kos­ka loft tun­tui ole­van ra­ken­nus­val­von­ta­vi­ras­tol­le uu­si jut­tu, lu­pien tulo kes­ti lo­pul­ta yli kol­me kuu­kaut­ta.

Jani Tolinin teoksen vieressä ovat sulassa sovussa Harri Koskisen suunnittelema rakas K-tuoli ja aikaisemmin ulkokäytössä ollut Hayn metallituoli.

Näl­kä kas­voi syö­des­sä

Re­mon­toi­des­sa kävi juu­ri niin kuin yleen­sä käy. Vas­taan tu­lee yl­lä­tyk­siä, ja näl­kä kas­vaa syö­des­sä. Re­mon­tin ede­tes­sä Min­na ja Sami al­koi­vat poh­tia, mik­si he ei­vät sa­mal­la vai­val­la ra­ken­tai­si kun­non vaa­te­säi­ly­tys­tä ja uu­si­si kyl­py­huo­net­ta­kin. Lo­pul­ta kaik­ki ylä­ker­ran vä­li­sei­nät pu­ret­tiin, par­veen ra­ken­net­tiin uu­si laa­jen­nu­so­sa sekä pys­ty­tet­tiin uu­det vä­li­sei­nät. Sa­mal­la ylä­ker­ran ko­neel­lis­ta il­man­vaih­toa laa­jen­net­tiin ja teh­tiin säh­kö­työt uu­del­leen.

– Par­ven re­mon­tin li­säk­si teim­me täy­del­li­sen kyl­py­huo­ne­re­mon­tin. Mel­ko ah­taas­sa ti­las­sa oli en­nen sau­na, joka pu­ret­tiin. Näin saim­me li­sää säi­ly­tys­ti­laa ja kyl­py­huo­nees­ta tuli tar­pei­siim­me so­pi­vam­pi. Ta­lo­yh­ti­ön ylim­mäs­sä ker­rok­ses­sa ole­va yh­tei­nen sau­na riit­tää meil­le hy­vin.

Re­mont­ti kes­ti ra­ken­nus­lu­pien saa­mi­sen jäl­keen kol­mi­sen kuu­kaut­ta, ja per­he pää­si muut­ta­maan ko­tiin­sa pari vuot­ta sit­ten.

Avokeittiö on edellisten asukkaiden suunnittelema Kvik-keittiö. Minna ja Sami vierastivat aluksi koristeellista liesituuletinta, mutta se ajaa asiansa ja sai jäädä paikoilleen.

Me­ri­mai­se­ma on kuin maa­laus

Ava­ras­sa ko­dis­sa on help­po hen­git­tää. Suu­ret ik­ku­nat tuo­vat si­säl­le vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lun. Olo­huo­neen val­ta­vas­ta ik­ku­nas­ta au­ke­aa kau­nis ja ala­ti muut­tu­va me­ri­mai­se­ma, joka peit­to­aa par­haan­kin tai­de­te­ok­sen.

– Mi­nus­ta on iha­naa, kun sän­gys­tä voi kat­sel­la me­rel­le. Toi­saal­ta, kun il­lem­mal­la is­tah­dam­me soh­van­nurk­kaan, niin sii­tä avau­tuu nä­ky­mä läpi koko ala­ker­ran, Min­na sa­noo.

Ja tämä nä­ky­mä py­syy nau­tit­ta­va­na, kii­tos run­sai­den säi­ly­tys­ti­lo­jen ja pe­dan­tin avi­o­pa­rin. Min­nan mu­kaan käy­tän­nön elä­män kan­nal­ta on tär­ke­ää, et­tä asun­nos­sa on joka ta­va­ral­le oma paik­kan­sa. Tyy­li on help­po pi­tää pel­kis­tet­ty­nä, kun ei tar­vit­se kii­peil­lä roi­na­vuor­ten ylit­se.

– Olen to­del­la tyy­ty­väi­nen re­mon­tin yh­tey­des­sä ra­ken­net­tui­hin uu­siin säi­ly­tys­ti­loi­hin.

Vaik­ka kaap­pi­rat­kai­sut ovat on­nis­tu­nei­ta, ko­din kes­ki­pis­te löy­tyy säi­ly­tys­ti­lo­jen tuol­ta puo­len.

Tärkeä esine on olohuoneessa komeileva Jani Tolinin taulu. Minna ja Sami törmäsivät teokseen ensimmäisen kerran jo 2011, kun he olivat juuri muuttaneet yhdessä Arabianrantaan. Tolin myi teosta kaupunginosan katufestivaaleilla, mutta vasta vuosien päästä teos päätyi tähän kotiin.

Suuressa olohuoneessa mahtuu kestitsemään isompaakin vierasjoukkoa.

Pit­kä pöy­tä kut­suu luok­seen

Olo­huo­ne­ti­la roh­mu­aa lei­jo­na­no­san asuin-
ne­li­öis­tä. Siel­lä myös vie­te­tään val­ta­o­sa yh­tei­ses­tä ajas­ta. Pit­kän ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä syö­dään ja teh­dään töi­tä. Olo­huo­nees­sa lei­ki­tään, seu­rus­tel­laan ja kat­sel­laan te­le­vi­si­o­ta.

– Meil­le mah­tuu ny­ky­ään pal­jon vie­rai­ta ker­ral­la ky­läi­le­mään. Iso ruo­ka­pöy­tä oli toi­veis­sa jo pit­kään. Nyt ruo­ka­pöy­dän ää­reen on mu­ka­va ko­koon­tua isom­mal­la­kin jou­kol­la.

Kork­ki­pin­tai­nen pöy­tä voi äk­ki­sel­tään tun­tua hiu­kan ris­kaa­be­lil­ta va­lin­nal­ta pik­ku­lap­si­per­hee­seen. Asuk­kai­den mu­kaan se on kui­ten­kin yl­lät­tä­vän help­po pi­tää puh­taa­na, kun­han jäl­jet sii­vo­taan pois riit­tä­vän ri­pe­äs­ti.

Vanerinen sängynpääty teetettiin Helsingin Puupalvelussa.

Huo­ne­ka­lu­ja pää­si par­vek­keel­ta pa­raa­ti­pai­kal­le

Min­nan ja Sa­min ko­dis­ta hen­kii iha­na ren­tous. Min­na pi­tää si­sus­tus­leh­tien lu­ke­mi­ses­ta ja tren­dien seu­raa­mi­ses­ta, mut­ta hän ei tun­nus­ta si­sus­ta­neen­sa omaa ko­ti­aan ko­vin har­ki­tus­ti.

– Kun ta­va­rat ovat ker­ran löy­tä­neet paik­kan­sa, en ala siir­rel­lä nii­tä ko­vin hel­pos­ti.

En­ti­ses­sä asun­nos­sa par­vek­keel­la si­jain­neet Hayn tuo­lit ja Mas­sp­ro­duc­ti­on­sin pöy­tä löy­si­vät uu­des­sa ko­dis­sa paik­kan­sa si­säl­tä.

– Pi­dän pal­jon luon­non­ma­te­ri­aa­leis­ta, mut­ta jos­tain syys­tä meil­le on ker­ty­nyt me­tal­li­sia ja muo­vi­si­a­kin ka­lus­tei­ta. Mei­dän si­sus­tus tai­taa ol­la jon­kin­lai­nen ma­te­ri­aa­lien se­ka­mels­ka, Min­na nau­raa.

Talo ja sen asukkaat olivat käyneet niin rakkaiksi, että Minna ja Sami halusivat pysyä taloyhtiössä.

Si­sus­tus ei saa ol­la lii­an har­kit­tu

Täs­sä ko­dis­sa suo­si­taan skan­di­naa­vis­ta ja mel­ko mo­der­nia si­sus­tus­tyy­liä. Min­na ihai­lee eri­tyi­ses­ti Pat­ri­cia Ur­qui­o­lan tyy­liä ja Klaus Haa­pa­nie­men hui­kei­ta kuo­se­ja. Vii­mei­sin ihas­tus ovat Ra­ga­mu­fin haus­kat tuo­lin­pääl­li­set ja Lig­ne Ro­se­tin soh­va.

– Pi­dän pel­kis­te­tys­tä mus­ta­val­koi­suu­des­ta, mut­ta toi­saal­ta myös kirk­kais­ta ja roh­keis­ta vä­reis­tä sekä vil­leis­tä­kin kuo­seis­ta. Mus­ta­val­koi­suus saat­taa hel­pos­ti vai­kut­taa lii­an klii­ni­sel­tä. Sitä py­rin vält­tä­mään omas­sa ko­dis­sa­ni.

Tär­kein­tä si­sus­tuk­ses­sa on Min­nan mu­kaan se, et­tei se saa ol­la lii­an har­kit­tu tai hal­lit­tu. Sii­nä pi­tää ol­la vir­hei­tä, jot­ta se vai­kut­taa kiin­nos­ta­val­ta.

– Ko­din pi­tää myös ol­la asuk­kai­den­sa nä­köi­nen.

Uusin makuuhuone on nyt Seelan valtakuntaa. Hauskat seinätarrat on helppo napata irti, jos makuuhuoneiden järjestystä halutaan jossain vaiheessa muuttaa. Stokken sänky kasvaa lapsen mukana. Matto on Annon mallistosta, maja Granitista.

Val­mis­ta ei tule kos­kaan

Vaik­ka Min­nas­ta ja Sa­mis­ta tun­tuu sil­tä, et­tä he ovat nyt löy­tä­neet ko­din, jos­ta ei tar­vit­se läh­teä mi­hin­kään, si­sus­tus­haa­vei­ta tar­mok­kaal­la pa­ris­kun­nal­la sil­ti pii­saa. Vaik­ka mit­ta­vas­sa re­mon­tis­sa saa­tiin pal­jon ai­kaan, keit­tiö on edel­lis­ten asuk­kai­den pe­rua. Vaa­lea avo­keit­tiö on toi­mi­va, mut­ta ei ihan Min­nan ja Sa­min nä­köi­nen.

Min­na myön­tää haa­vei­le­van­sa keit­ti­ö­re­mon­tis­ta. Mut­ta en­nen sitä on ala­ker­ran lat­ti­oi­den vuo­ro.

– Kun­han mei­dän pie­ni tyt­töm­me ei enää hak­kaa le­goil­la lat­ti­oi­hin ko­lo­ja, toi­von, et­tä sai­sim­me uu­sit­tua ala­ker­ran­kin par­ke­tin, joka ai­no­as­taan va­hat­tiin uu­del­leen re­mon­tin ai­ka­na.

Nyt pa­ris­kun­ta kui­ten­kin naut­tii edel­li­sen re­mont­tin­sa tu­lok­sis­ta – ja an­taa tyt­tä­ren­sä jat­kaa le­gos­how’taan. Nämä naar­mut ovat nii­tä kaik­kein rak­kaim­pia.