Ham­mas­ra­tas­ju­na ki­pu­aa hi­taas­ti ylös pit­kää, äk­ki­jyrk­kää rin­net­tä. Ik­ku­nan ta­ka­na rön­syi­le­vät sa­de­met­sän li­aa­nit, il­ma­juu­ret ja pui­den run­ko­ja peit­tä­vät pääl­lys­kas­vit. Reit­ti Rio de Ja­nei­ron ka­tol­le, Cor­co­va­don kuk­ku­lan la­el­le, kul­kee troop­pi­sen kan­sal­lis­puis­ton si­säl­lä.

Mää­rän­pääs­sä, hui­pul­la ly­my­ä­vän Kris­tus-mo­nu­men­tin juu­rel­la, 700 met­riä kes­kus­tan ylä­puo­lel­la, esit­täy­tyy Rio koko ko­meu­des­saan.

Lego-pa­li­koik­si ku­tis­tu­neet tor­ni­ta­lot ja rin­tei­den hök­ke­li­kau­pun­gi­no­sat vuo­rot­te­le­vat veh­rei­den vuor­ten ja kuk­ku­loi­den kans­sa. Hiek­ka­ran­to­jen ta­ka­na ko­hoi­le­vat At­lan­tin val­ta­mer­ta pil­kut­ta­vat saa­ret.

Lainelautailijat suosivat Ipaneman rantoja ja aaltoja. Ipaneman rantakaupunginosa on Rion trendikkäintä seutua.

Kau­pun­gin si­jain­ti on hui­kea. Ja vaik­ka sitä voi ihail­la lu­ke­mat­to­mil­ta muil­ta­kin kor­keil­ta pai­koil­ta, juu­ri tääl­tä au­ke­a­va pa­no­raa­ma on laa­jin ja van­git­se­vin.

Maa­gi­sin­ta on au­rin­gon­las­kun ai­kaan, kun mai­se­ma kie­tou­tuu us­vaan ja hä­vi­ää hil­jal­leen nä­ky­vis­tä. Lo­pul­ta erot­tu­vat vain ala­puo­lel­la tuik­ki­vat mil­joo­nat va­lot.

Corcovadon kukkulalta, Kristus-patsaan juurelta, avautuvat Rion anteliaimmat näköalat.

RAN­NAT OVAT OSA ELÄ­MÄN­TA­PAA

Co­pa­ca­ba­nal­la on vä­keä heti sun­nun­tai­aa­mun val­jet­tua. Hu­na­jan­kel­tai­sel­la hie­ti­kol­la ovat käyn­nis­sä en­sim­mäi­set pal­lo­pe­lit. Ran­ta­ka­dul­la vi­lah­te­le­vat ohit­se hölk­kää­jät tiu­kois­sa to­peis­saan ja rie­mun­kir­ja­vis­sa tri­kois­saan. Jot­kut reh­ki­vät per­so­nal trai­ne­rien tsemp­paa­mi­na.

Kun­toi­lu­väy­lää riit­tää yli nel­jä ki­lo­met­riä. Myös osa au­to­ties­tä on an­net­tu lenk­kei­li­jöil­le, pyö­räi­li­jöil­le ja rul­la­luis­te­li­joil­le – ai­van ku­ten muu­al­la­kin Rion ran­to­jen ku­pees­sa joka sun­nun­tai.

Arpoador-kallioniemeke Ipaneman hiekkarannan päässä on suosittu näköalapaikka.

Sport­ti­suus on olen­nai­nen osa muo­dik­kai­den pai­kal­lis­ten, syn­ty­pe­räis­ten ri­o­lais­ten, ca­ri­o­cien, elä­män­tyy­liä. Vie­lä tär­ke­äm­pää on se, et­tä saa ol­la ran­nal­la. Vii­kon­lop­pu­jen suo­sik­ki­puu­haa on is­tus­kel­la tun­nis­ta toi­seen jon­kin ran­ta­ki­os­kin nur­kil­la tai hie­kal­le tuo­duil­la kan­si­tuo­leil­la. Sa­mal­la ru­pa­tel­laan, syö­dään hy­vin ja juo­daan jo­tain rai­kas­ta­vaa, vaik­ka­pa jää­kyl­mää koo­kos­päh­ki­nän vet­tä.

Seu­ru­een koko kas­vaa päi­vän mit­taan, sil­lä ran­ta on pai­kal­li­sil­le etu­pääs­sä ren­tou­tu­mis­ta ja so­si­aa­lis­ta elä­mää, ei niin­kään ui­mis­ta tai au­rin­go­not­toa var­ten. Ke­sä­ai­kaan kes­kus­tan ran­noil­ta voi ol­la to­del­la vai­kea löy­tää ti­laa.

Rantakioskeissa myydään kylmiä juomia ja vuokrataan aurinkovarjoja ja tuoleja.

PU­TIIK­KE­JA JA ME­HU­BAA­RE­JA

Le­gen­daa­ri­nen Co­pa­ca­ba­na on Rion par­hai­ta paik­ko­ja tark­kail­la ih­mi­siä, kos­ka siel­lä on ai­na sä­pi­nää. Mut­ta alu­een gla­mour on vuo­sien mit­taan hii­pu­nut.

Nyt kaik­kien tren­di­tie­tois­ten huu­lil­la ovat naa­pu­ri­kau­pun­gi­no­sa Ipa­ne­ma ja sen kyl­jes­sä le­vit­täy­ty­vä Leb­lon.

Nii­den ran­ta­nä­ky­mät ovat vie­lä ku­vauk­sel­li­sem­mat ja meri on puh­taam­pi kuin Co­pa­ca­ba­nal­la. Il­ma­pii­ri­kin on hil­li­tym­pi, eten­kin, jos malt­taa as­tel­la pois ran­nal­ta, kau­pun­gi­no­sien yti­meen.

Vidigalin favela eli hökkeli-kaupunginosa levittyy aitiopaikalla meren äärellä.

Pui­den var­jos­ta­mil­la ka­duil­la, ho­tel­lien ja hin­ta­vien asun­to­jen lo­mas­sa, on mu­ka­va käys­ken­nel­lä, mikä ei ole ruuh­kai­ses­sa Ri­os­sa it­ses­tään sel­vää. Pu­tii­kit esit­te­le­vät pai­kal­lis­ta ran­ta- ja ka­tu­muo­tia: pik­ku-pik­ku­bi­ki­nei­tä, mi­ni­mek­ko­ja ja var­vas­tos­su­ja. Sa­man­lai­sia asu­yh­dis­tel­miä nä­kee ul­koil­ma­kah­vi­lois­sa is­tus­ke­le­vien ri­ot­ta­rien yl­lä.

Vä­hän vä­liä on ra­vin­to­loi­ta ja kan­san­kup­pi­loi­ta. Joka toi­sen ka­dun kul­mas­sa on mai­nio me­hu­baa­ri. Niis­tä saa iha­nia man­go-, gu­a­va- ja pas­si­on­he­del­mä­me­hu­ja, mut­ta vie­lä haus­kem­paa on tes­tail­la pi­tan­gaa, umb­úa, camu ca­mua ja mui­ta pai­kal­li­sia eri­koi­suuk­sia, jois­ta ei ole kos­kaan kuul­lut­kaan.

Kan­nat­taa ko­keil­la myös açai-mar­jois­ta teh­tyä jää­kyl­mää sur­vos­ta, joka tar­jo­taan mys­lin ja ba­naa­ni­vii­pa­lei­den kans­sa. Se on su­per­ter­veel­lis­tä ja hel­teel­lä herk­ku­jen herk­kua.

Santa Teresan kaupunginosassa on nuorekas ja rento tunnelma.

BO­HEE­MIS­TI KUK­KU­LAN RIN­TEES­SÄ

Por­tu­ga­lin­kie­li­nen bos­sa nova tul­vii kult­tuu­ri­kup­pi­las­ta ka­dul­le as­ti. Ohi kä­ve­le­vä pa­ris­kun­ta sei­sah­tuu, ot­taa tans­si­ot­teen ja al­kaa pyö­räh­del­lä jal­ka­käy­tä­väl­lä elä­vän mu­sii­kin tah­tiin. On lau­an­tai-il­ta­päi­vä San­ta Te­re­san sy­dä­mes­sä ja tun­nel­ma mitä let­kein ja hy­vän­tuu­li­sin.

Ylös kuk­ku­lan rin­tee­seen ra­ken­net­tu San­ta Te­re­sa on Rion oma­lei­mai­sim­pia ja kieh­to­vim­pia kau­pun­gi­no­sia. En­ti­nen ylä­luo­kan asuin­seu­tu tyh­je­ni sa­ta­kun­ta vuot­ta sit­ten ja rap­peu­tui, kun­nes sen löy­si­vät 1960- ja 70-lu­vuil­la tai­tei­li­jat, muu­si­kot ja muut oman tien­sä kul­ki­jat.

Persoonalliset kahvilat löytyvät Santa Teresasta.

Vaik­ka jyr­kil­lä mu­ku­la­ki­vi­ku­jil­la on edel­leen pai­koin räh­jäis­tä, seu­dus­sa on rap­pi­o­ro­mant­tis­ta lu­moa ja pal­jon vä­riä: näyt­tä­viä graf­fi­te­ja, kai­ken sä­vyi­siä ta­lo­ja ja sei­niä peit­tä­viä por­tu­ga­li­lais­tyy­li­siä ke­ra­miik­ka­laat­to­ja. Juu­ri sik­si tääl­lä viih­ty­vät ny­ky­ään mo­net tren­di­tie­toi­set, sie­lul­taan vä­hän bo­hee­mit pai­kal­li­set ja tu­ris­tit.

Si­vu­ka­duil­la ei ole vält­tä­mät­tä hyvä har­hail­la yk­si­nään, mut­ta alu­een yti­mes­sä, Lar­go dos Gui­mar­ães -au­ki­on ym­pä­ris­tös­sä, on vii­kon­lop­pui­sin mu­ka­vaa. Ra­vin­to­lois­ta ja kah­vi­lois­ta kan­tau­tuu ko­di­kas pu­heen­so­ri­na. Puo­deis­sa myy­dään iloi­sen vä­ri­siä ko­ris­te-esi­nei­tä sekä mai­se­ma­maa­lauk­sia Ri­os­ta.

Suo­si­tuin ko­koon­tu­mis­paik­ka on van­ha­nai­kai­nen, muu­si­koi­den va­lo­ku­vil­la ko­ris­tel­tu Bar do Mi­nei­ro. Vilk­kaim­pi­na het­ki­nä kaik­ki ha­luk­kaat ei­vät suin­kaan mah­du si­säl­le. Lo­put hörp­pi­vät juo­mi­aan ja na­pos­te­le­vat suo­la­pa­laa tai­va­sal­la, ka­dun mo­lem­min puo­lin.

Näyttävät graffitit koristavat Santa Teresaa.

TRO­PII­KIN TUN­NEL­MAA

Rau­hal­li­suus, veh­reys ja men­neen maa­il­man tun­tu ovat osa San­ta Te­re­san kau­pun­gi­no­san vie­hä­tys­tä. Vii­meis­tään tääl­lä oi­val­taa, et­tä Ri­os­sa on pal­jon muu­ta­kin hou­kut­te­le­vaa kuin hiek­ka­ran­to­ja.

Mie­li­ku­va vah­vis­tuu Ho­tel San­ta Te­re­sas­sa. Mas­sii­vi­sen puu­por­tin ta­ka­na ovat pii­los­sa kut­su­va ui­ma-al­las ja pie­ni troop­pi­nen puu­tar­ha, jos­sa pari api­naa na­pos­te­lee pa­pai­jaa.

Kuu­ti­sen vuot­ta toi­mi­nut ro­mant­ti­nen yö­puu on Rion ihas­tut­ta­vin pu­tiik­ki­ho­tel­li – se­koi­tus siir­to­maa-ai­kaa, et­ni­syyt­tä ja bra­si­li­a­lais­ta ny­ky­de­sig­nia. Jy­ke­vien tum­ma­puis­ten huo­ne­ka­lu­jen rin­nal­le on koot­tu tai­det­ta ja esi­nei­tä ym­pä­ri maa­ta.

Kahvila-ravintola Cafecitosta saa espresson lisäksi drinkkejä, tapaksia ja gourmet-leipiä.

Kun nou­see ho­tel­lil­ta kuk­ku­lan rin­net­tä vie­lä vä­hän ylem­mäs, jyrk­kien ja ki­ha­rais­ten pik­ku­ka­tu­jen pää­hän, löy­tyy Ap­razí­vel, kau­pun­gin ken­ties mie­leen­pai­nu­vin ra­vin­to­la. Rus­tiik­ki, vih­reä mil­jöö luo vai­ku­tel­man tro­piik­kiin upo­te­tus­ta maa­seu­tu­hu­vi­las­ta. Leh­vä­kat­toi­sia te­ras­si­ta­san­tei­ta, pöy­tä­ryh­miä ja paa­lu­jen pääl­le ra­ken­net­tu­ja ma­jo­ja on eri ta­soil­la rin­tees­sä, pui­den kat­vees­sa.

Se on täy­del­li­nen paik­ka lo­man vii­mei­sel­le il­lal­li­sel­le.

Tar­jol­la on pai­kal­li­sia liha- ja ka­la­ruo­kia ta­val­lis­ta mo­der­nim­mal­la ot­teel­la. Troop­pi­sen ka­lan ka­ve­ri­na on koo­kok­sel­la höys­tet­tyä rii­siä ja paah­det­tua ba­naa­nia. Pa­ra­päh­ki­nä­jää­te­lö on kruu­nat­tu ca­pu­a­çu-hil­lol­la.

Tun­nel­mal­li­sin­ta on il­lan pi­me­tes­sä. Pöy­däs­tä nä­ky­vät ala­puo­lel­la le­vit­ty­vä sa­ta­ma­lah­ti ja met­ro­po­lin va­lo­me­ri. Sen heh­kus­sa hää­möt­tä­vät kym­me­net kuk­ku­lat, jot­ka ulot­tu­vat kau­as ho­ri­sont­tiin.

38-metrisestä Kristus-patsaasta on tullut Rion symboli. Se on kohonnut korkeimmalla kukkulalla jo yli 80 vuotta.

RA­VIN­TO­LOI­TA

Tyy­lik­kääs­tä ja ta­sok­kaas­ta all you can eat -li­ha­ra­vin­to­las­ta, Fogo de Cha­os­ta, on kau­nis me­ri­nä­kö­a­la. Gril­la­tut li­hat tar­joil­laan suu­ris­sa var­tais­sa suo­raan pöy­tiin. Hin­taan kuu­lu­vat myös li­säk­keet ja sa­laa­tit. fo­go­dec­hao.com

Ga­ro­ta de Ipa­ne­mas­ta saa tyy­pil­li­siä bra­si­li­a­lai­sia liha- ja ka­la­ruo­kia rii­sin, pa­pu­mu­hen­nok­sen ja paah­de­tun ma­ni­ok­ki­jau­hon, fa­ro­fan, kera. bar­ga­ro­ta­dei­pa­ne­ma.com

La­goon Gour­met’n jär­ven­ran­ta­te­ras­si hou­kut­te­lee au­rin­gon­las­kun ai­kaan ja il­lal­la. Sa­maan pöy­tään voi ti­la­ta an­nok­sia vii­des­tä eri ra­vin­to­las­ta. Nau­dan si­sä­fi­le gor­gon­zo­la-pää­ry­nä-man­te­li­ri­so­ton kera on her­kul­lis­ta. la­goon­gour­met.com.br

Ho­tel San­ta Te­re­san pal­kit­tu gour­met-ra­vin­to­la Térèze on hie­nos­tu­nut ja ro­mant­ti­nen. In­no­va­tii­nen keit­tiö yh­dis­te­lee Bra­si­li­an ja muun maa­il­man ma­ku­ja. san­ta-te­re­sa-ho­tel.com

Ap­razí­vel tar­jo­aa bra­si­li­a­lai­sen keit­ti­ön herk­ku­ja. Lois­ta­vat nä­ky­mät ja hyvä pal­ve­lu. ap­ra­zi­vel.com.br

PALA YÖ­E­LÄ­MÄÄ

San­ta Te­ra­san ala­puo­lel­la si­jait­se­va Lapa on Rion yö­e­lä­män napa mo­ni­ne mu­siik­ki­baa­rei­neen ja sam­bak­lu­bei­neen.

Suo­sit­tu, tren­di­käs Rio Sce­na­rium is­tuu myös ai­kui­sem­paan ma­kuun. Näyt­tä­vä yö­ker­ho si­jait­see ko­me­as­sa van­has­sa ra­ken­nuk­ses­sa, jos­sa on ra­vin­to­la, baa­re­ja ja dis­ko sekä est­ra­di, jos­sa bän­dit soit­ta­vat joka il­ta bos­sa no­vaa, jaz­zah­ta­vaa sam­baa ja muu­ta bra­si­li­a­lais­ta mu­siik­kia. So­mis­tuk­sel­taan paik­ka muis­tut­taa ke­räi­li­jän ko­ti­mu­se­o­ta van­hoi­ne esi­nei­neen, as­ti­oi­neen ja ta­va­roi­neen. ri­os­ce­na­rium.com.br