Olohuoneen sirot nahkasohvat ovat Antin Avartelle suunnittelemia Richter-sohvia. Punertava sohvatyyny on Klaus Haapaniemen ja vihreät samettityynyt Piritan itse tekemiä. Iskun sähkönsinisestä Big Hug -samettinojatuolista tuli hetkessä koko perheen lempipaikka. Mushroom-rottinkipalli on Eero Aarnion suunnittelema ja 60-luvulta.

Lap­si­per­heis­sä poh­di­taan usein asu­mis­jär­jes­te­lyi­tä. Pi­täi­si­kö muut­taa lä­hi­öön vai jää­dä­kö sit­ten­kin kes­kus­taan? Kau­em­paa sai­si yh­den las­ten­huo­neen li­sää, van­hem­mil­le työ­huo­neen, sau­nan ja pi­han. Toi­saal­ta ar­jen pyö­ri­tys kau­pun­gin kes­kus­tas­sa on su­ju­vaa, kos­ka etäi­syy­det ovat ly­hyi­tä ja tait­tu­vat usein kä­vel­len tai pyö­räil­len.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Ant­ti Olin ja Pi­ri­ta Pos­ti pun­ta­roi­vat eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja. Pää­tök­sen kyp­sy­mi­seen tar­vit­tiin lo­ma­mat­ka Tuk­hol­maan.

Hallissa sijaitseva ruokapöytä on kodin keskipiste. Sen ääreen kokoonnutaan iltaisin.

Etu­si­jal­le toi­mi­va ar­ki

Pi­ri­ta ja Ant­ti asu­vat las­ten­sa Kas­pe­rin ja Vuo­kon kans­sa Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gis­sa Töö­lös­sä.

Pu­na­tii­li­nen ko­ti­kort­te­li on kau­nein­ta 1930-lu­vul­la ra­ken­net­tua Hel­sin­kiä. Van­hat, myh­ky­rä­run­koi­set leh­ti­puut reu­nus­ta­vat ka­dun­var­sia ja ora­pih­la­ja-ai­dois­sa sir­kut­ta­vat var­pu­set. Me­ren­ran­nan lenk­ki­po­lut ja ui­ma­ran­ta ovat lä­hel­lä, mut­ta niin ovat myös kes­kus­tan kau­pat ja van­hem­pien työt.

Ant­ti työs­ken­te­lee muo­toi­lu­joh­ta­ja­na Is­kul­la Lah­des­sa, ja etä­päi­vi­nä Hel­sin­gis­sä työ­mat­ka su­juu kä­vel­len. Pi­ri­ta hu­raut­taa met­rol­la Aal­to-yli­o­pis­tol­le Es­poo­seen, mis­sä hän työs­ken­te­lee yri­tys­suh­de­a­si­an­tun­ti­ja­na. Kou­lu ja päi­vä­ko­ti si­jait­se­vat kä­ve­ly­mat­kan etäi­syy­del­lä.

– Kun Vuok­ko syn­tyi, mie­tim­me, et­tä on­ko nyt pak­ko läh­teä et­si­mään li­sä­huo­net­ta. Kier­sim­me koh­tei­ta Itä-Hel­sin­kiä ja Kau­ni­ai­sia myö­den ja löy­sim­me ihan mah­ta­via unel­ma­paik­ko­ja. Mut­ta pit­kät etäi­syy­det oli­si­vat vaa­ti­neet toi­sen au­ton hank­ki­mi­sen, ker­too Ant­ti.

– Kun muut­taa las­ten kans­sa, pi­tää ot­taa huo­mi­oon kou­lut, päi­vä­ko­dit, iso­van­hem­mat ja työ­mat­kat. Kyn­nys kas­voi lo­pul­ta niin suu­rek­si, et­tä em­me löy­tä­neet sel­lais­ta voit­ta­ja­yh­tä­löä, jon­ka tur­vin oli­sim­me pys­ty­neet muut­to­pää­tök­sen te­ke­mään, Pi­ri­ta jat­kaa.

Pari vuot­ta sit­ten per­he vuok­ra­si Tuk­hol­man lä­his­töl­tä ke­sä­mö­kin. Mök­kei­ly ei ol­lut kum­mal­le­kaan van­hem­mal­le tut­tua omas­ta lap­suu­des­ta, mut­ta loma oli niin on­nis­tu­nut, et­tä muut­to­suun­ni­tel­mat hau­dat­tiin. Kat­seet kään­tyi­vät koh­ti oman ke­sä­mö­kin ra­ken­ta­mis­ta ja van­han kau­pun­ki­ko­din re­mon­toi­mis­ta.

Tamminen ruokapöytä on prototyyppi ja Antin ystävän, muotoilija Samuli Naamangan suunnittelema. Akryyliputkista tehty näyttävä valaisin on peräisin 2000-luvun alussa Helsingissä toimineesta Via-ravintolasta, jonka tilojen suunnittelussa Antti oli mukana. Japanilaisvaikutteiset maatuskat ovat Companyn.

Vä­li­sei­nil­lä ne­li­öt te­ho­käyt­töön

Kun pää­tös oli teh­ty, niin Pi­ri­tal­le ja An­til­le oli sel­vää, mi­ten van­han ko­din ne­li­öis­tä saa­tai­siin kaik­ki ir­ti.

Töö­lö­läi­sa­sun­toi­hin kuu­luu pe­rin­tei­ses­ti pal­ve­li­jan­huo­ne. Se si­jait­see keit­ti­ön vie­res­sä, mut­ta mo­nis­sa asun­nois­sa sii­tä on vuo­sien saa­tos­sa luo­vut­tu. Näin oli teh­ty myös Pi­ri­tan ja An­tin luo­na. He päät­ti­vät pa­laut­taa al­ku­pe­räi­sen huo­ne­ja­on.

Keit­tiö ja­et­tiin pys­tyt­tä­mäl­lä sen kes­kel­le ke­vyt­ra­ken­tei­nen vä­li­sei­nä. Näin saa­tiin ra­ken­net­tua kak­si eril­lis­tä huo­net­ta: uu­si, ka­pea keit­tiö ja van­hem­mil­le ma­kuu­huo­ne.

Vaik­ka iso tu­pa­keit­tiö oli ai­koi­naan se, mi­hin Ant­ti asun­to­näy­tös­sä ihas­tui, niin myös uu­teen keit­ti­öön mah­tuu kaik­ki tar­vit­ta­va. En­ti­ses­tä muis­tut­taa enää edel­li­sel­tä asuk­kaal­ta pe­rit­ty ko­me­as­ti pa­ti­noi­tu­nut kaa­su­lie­si.

– Kaa­su­lie­si on eh­do­ton ei­kä pel­käs­tään sen no­peu­den ja sää­tä­mi­sen vuok­si. Liek­ki it­ses­sään te­kee kok­kai­lus­ta nau­tin­nol­li­sem­paa, ker­too ka­la­ruo­kia mie­lel­lään kok­kaa­va Ant­ti.

Re­mon­tin jäl­keen ko­din pai­no­pis­te muut­tui. Ruo­ka­pöy­däl­le löy­tyi uu­si, luon­te­va paik­ka olo­huo­neen ja las­ten­huo­neen vä­liin jää­väs­tä hal­lis­ta. Se ko­ko­aa per­heen päi­vän päät­teek­si yh­teen.

– Teem­me joka päi­vä ruo­kaa it­se ja syöm­me yh­des­sä. Pöy­dän ää­res­sä myös pe­la­taan, teh­dään läk­sy­jä ja töi­tä etä­päi­vi­nä, kes­ti­tään vie­rai­ta sekä as­kar­rel­laan ja piir­re­tään, Pi­ri­ta ker­too.

Keittiön perällä ikkuna valaisee kauniisti kapean tilan. Hulppean, lähes kolmimetrisen huonekorkeuden ansiosta säilytys-tilasta ei tarvinnut juuri tinkiä.

Keittiön välitilat laatoitettiin mittatilauksena yhdellä suurella keramiikkalaatalla ilman saumoja. Seinävalaisin on Artemiden Tolomeo-sarjasta. Tasolla Sarpanevan valurautapata.

Kauniisti patinoituneen kaasulieden takana tunnelmaa tuo myös tiiliseinä.

Mis­tä li­sää säi­ly­tys­ti­laa?

Van­hois­sa kau­pun­ki­a­sun­nois­sa suu­rin haas­te ovat usein ah­taat ja epä­käy­tän­nöl­li­set säi­ly­tys­ti­lat. Lap­si­per­heis­sä ta­va­raa ker­tyy, kun pie­nik­si jää­nei­tä vaat­tei­ta ja van­ho­ja le­lu­ja ei ai­na eh­di­tä heti kier­rät­tää. Pi­ri­ta ja Ant­ti kek­si­vät tä­hän­kin rat­kai­sun.

He ra­ken­si­vat etei­seen lä­hes koko pit­kän eteis­käy­tä­vän mit­tai­sen kaa­pin. Se osoit­tau­tui kan­nat­ta­vak­si in­ves­toin­nik­si, ja kät­kee si­sään­sä koko per­heen eri vuo­de­nai­koi­hin so­pi­vat ul­ko­vaat­teet ken­kiä myö­den. Myös lii­na­vaat­teet, sii­vous­tar­vik­keet ja Pi­ri­tan om­pe­lu­ko­ne löy­ty­vät sen uu­me­nis­ta.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten ta­lo­yh­ti­ös­sä teh­tiin put­ki­re­mont­ti. Sen yh­tey­des­sä ko­din mär­kä­ti­lat uu­dis­tet­tiin ko­ko­naan. Yh­teis­työ ura­koit­si­jan kans­sa su­jui hy­vin, ja kun asuk­kaat sai­vat it­se va­li­ta kyl­py­huo­ne­ka­lus­teet ja ma­te­ri­aa­lit, niin lop­pu­tu­lok­ses­ta tuli mie­lui­nen.

– Hää­lah­jak­si os­tim­me kyl­py­am­meen, Pi­ri­ta ker­too.

Erillinen kylpyhuone ja vessa on lapsiperheessä toimiva yhtälö. Amme kylpyhuoneessa on arkipäivän luksusta. Seinäkaappi on tanskalaisen Montanan kylpyhuonekalustemallistosta.

Pikkuvessan sisustuksen katseenvangitsijana toimii pyöreä peili. Pyöreä aihe toistuu myös pikkukuvien kehyksissä ja seinämosaiikissa. Värikäs pyyhe on Missonin.

Sym­paat­ti­suus tu­lee van­has­ta

An­tin ja Pi­ri­tan töö­lö­läis­ko­ti on jo lä­hes sata vuot­ta van­ha. Al­ku­pe­räi­nen tam­mi­par­ket­ti­lat­tia, le­ve­ät ik­ku­na­lau­dat ja nii­den al­le mah­tu­vat kau­niit ve­si­pat­te­rit sekä ka­ton­ra­jaa ko­ris­ta­vat kat­to­lis­tat te­ke­vät sen tun­nel­mas­ta ar­vok­kaan. Asun­non van­hat puit­teet ja eri­tyi­ses­ti ra­ken­tei­siin kau­niis­ti upo­te­tut al­ku­pe­räi­set liu­kuo­vet olo­huo­neen ja hal­lin vä­lil­lä miel­lyt­tä­vät Pi­ri­taa.

– An­nan van­hal­le ra­ken­nuk­sel­le an­teek­si epä­täy­del­li­syy­den, mut­ta uu­del­le en. Sym­paat­ti­suus tu­lee van­has­ta, Pi­ri­ta poh­tii.

An­tin muo­toi­li­jan työ nä­kyy ko­din mo­der­nis­sa si­sus­tuk­ses­sa. Lä­hes kaik­ki ka­lus­teet ovat joko An­tin tai hä­nen muo­toi­li­ja­ys­tä­vien­sä suun­nit­te­le­mia tai de­signk­las­si­koi­ta.

Vii­mei­sin han­kin­ta on säh­kön­si­ni­nen, sa­met­ti­nen Big Hug -no­ja­tuo­li. Se on Mika Tol­va­sen suun­nit­te­le­ma ja voit­ti Is­kun jär­jes­tä­män Suo­mi 100 -ka­lus­te­muo­toi­lu­kil­pai­lun. Ant­ti oli mu­ka­na tuo­ma­ris­tos­sa.

Vanhempien makuuhuoneen keittiötä vasten olevasta seinästä jätettiin näkyviin käsittelemätön vaneripinta.

Va­paal­la nok­ka koh­ti Kes­ki-Suo­mea

Ny­kyi­sin Pi­ri­tan ja An­tin per­heen elä­mä ja­kau­tuu kah­den toi­si­aan täy­den­tä­vän ko­din vä­lil­le. Kau­pun­gis­sa ele­tään kii­reis­tä, mut­ta su­ju­vaa lap­si­per­he­ar­kea, mut­ta vii­kon päät­teek­si per­he kään­tää no­kan koh­ti Kes­ki-Suo­mea. Puh­taan Kuu­si­jär­ven ran­nal­le nou­si kak­si vuot­ta sit­ten uu­si va­paa-aja­na­sun­to.

Ant­ti ker­too, et­tä mö­kil­lä käy­dään mel­kein joka vii­kon­lop­pu, myös tal­vel­la. Se on pi­hoi­neen ja sau­noi­neen vas­tan­nut nii­hin tar­pei­siin, mitä per­heel­lä täs­sä elä­män­vai­hees­sa on.

Pi­ri­ta poh­tii kui­ten­kin jo tu­le­vaa. Tois­tai­sek­si lap­set viih­ty­vät sa­mas­sa las­ten­huo­nees­sa, mut­ta tu­le­vai­suu­des­sa he kai­paa­vat enem­män omaa ti­laa. Van­ha töö­lö­läis­ko­ti mu­kau­tuu tä­hän­kin.

– Mi­nul­le on tär­ke­ää, et­tä näen koko ajan pari as­kel­ta pi­dem­mäl­le, Pi­ri­ta sa­noo.

Ava Roomin kerrossänky on isoveljen valtakuntaa. Yläsängyllä istuu pikkusisko Vuokko. Saksalainen Sirch on tehnyt modernin tulkinnan perinteisestä keinuhevosesta. Lastenhuoneen hauskat jakkarat ovat Companyn.