Koti: Va­paa-ajan koti Ii­tis­sä. 2 h + k + kuis­ti ja ran­ta­sau­na, noin 100 m2.

Asuk­kaat: Vaa­te­suun­nit­te­li­ja, si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Ilo­na Pel­li sekä po­jat Ju­lius ja Joo­nas per­hei­neen.

Ai­ka iro­nis­ta, et­tä mi­ni­ma­lis­ti­ses­ta vaa­te­suun­nit­te­lus­taan tun­net­tu Ilo­na Pel­li ra­kas­taa mo­der­nia ark­ki­teh­tuu­ria ja de­sig­nia, mut­ta on jou­tu­nut kah­den van­han ta­lon louk­kuun. Hel­sin­gin-koti si­jait­see his­to­ri­al­li­sis­sa Ruo­ho­lah­den vil­lois­sa ja va­paa-ajan asun­to yli sata vuot­ta van­has­sa, ja­ka­mat­to­mas­sa kuo­lin­pe­säs­sä Ii­tis­sä.

Kar­ke­a­lam­peen viet­tä­vä kol­men heh­taa­rin tont­ti oli ir­ro­tet­tu vuo­si­sa­dan alus­sa Iis­ko­lan ti­las­ta. Ilo­nan mu­kaan Iis­ko­lan emän­tä­nä oli tuol­loin ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri Bob­ri­ko­vin ty­tär.

Hir­si­tor­pan pi­ha­ra­ken­nuk­si­neen pys­tyt­ti vuon­na 1909 torp­pa­ri­pa­ris­kun­ta, joka kuo­li lap­set­to­ma­na 1940-lu­vul­la. Sen jäl­keen tila huu­to­kau­pat­tiin, kun­nes se pää­tyi Ilo­nan ser­kun per­heel­le.

Lue myös: Eng­lan­nis­ta Suo­meen pa­lan­neen per­heen puu­ta­los­sa on säi­ly­tet­ty van­han ta­lon hen­ki

Tu­lim­me pi­tä­mään huol­ta

Tila oli vuo­sia tyh­jil­lään. Ilo­na ja hä­nen tai­tei­li­ja­puo­li­son­sa Mark­ku Su­si­mä­ki tu­li­vat ti­lal­le vuon­na 1999, ja hei­dän per­hees­tään tuli tor­pan nel­jän­net asuk­kaat. Mark­ku eh­ti viet­tää ta­los­sa kym­me­nen vuot­ta, en­nen kuin hän kuo­li 2009.

– Tu­lim­me, kun ei ol­lut ke­tään muu­ta­kaan pi­tä­mäs­sä pai­kas­ta huol­ta. Oli su­rul­lis­ta näh­dä, et­tä kaik­ki elin­tar­vik­keet oli­vat vie­lä kaa­pis­sa ja ser­kun toh­ve­lit jää­neet kuis­til­le, Ilo­na muis­te­lee.

Talo oli täyn­nä pois sii­vot­ta­vaa ta­va­raa. Se oli val­miik­si ka­lus­tet­tu.

– Ei­kä ol­len­kaan mi­nun nä­köi­se­ni! En aio teh­dä ta­los­ta mu­se­o­ta, mut­ta van­han hir­si­tor­pan jul­ki­si­vun ja si­sus­tuk­sen pi­tää kui­ten­kin vas­ta­ta toi­si­aan, Ilo­na muis­tut­taa.

Kaik­ki on al­keel­lis­ta

Ta­los­sa on säh­köt, mut­ta ei mu­ka­vuuk­sia. Al­ku­pe­räi­sel­le keit­ti­öl­le ei ole teh­ty mi­tään, ei­kä Ilo­nan mu­kaan kan­na­ta­kaan, en­nen kuin kai­von pump­pu on saa­tu kor­ja­tuk­si. Tis­ki­ve­den Ilo­na läm­mit­tää sa­ta­vuo­ti­aan lei­vi­nuu­nin puu­lie­del­lä, jon­ka pan­kol­la ovat is­tu­neet kis­sat ja koi­rat.

– Kaik­ki on al­keel­lis­ta, kun on vain kyl­mä vesi. Mut­ta ei se mi­tään. Maal­la nyt on vaan vä­hän täm­möis­tä, Ilo­na sa­noo.

Lue myös: Van­has­ta puu­ta­lo­ko­dis­ta kuo­riu­tui re­mon­tis­sa viih­tyi­sä ja elä­mä­ni­loi­nen

Ran­ta­sau­nas­sa kyl­ve­tään kynt­ti­löi­den va­los­sa. Van­ha sa­vu­sau­na oli jos­sa­kin vai­hees­sa siir­ret­ty lam­peen viet­tä­väs­tä rin­tees­tä sen ran­nal­le. Sen kyl­keen on ra­ken­net­tu 1980-lu­vul­la jat­ku­va­läm­mit­tei­nen puu­sau­na, pesu- ja tak­ka­huo­ne sekä te­ras­si. Siel­lä Ilo­nan mie­les­tä van­ha ja mo­der­ni on yh­dis­tet­ty on­nis­tu­nees­ti.

Sau­nan ta­kas­sa on teh­ty ruo­kaa­kin. Ilo­nan po­jat ovat nos­ta­neet ka­lai­sas­ta lam­mes­ta kir­jo­loh­ta ah­ve­nien ja hau­kien li­säk­si.

Torp­pa­rin te­ke­mät ul­ko­ra­ken­nuk­set – vie­ras­ma­ja, lii­te­ri ja maa­kel­la­ri – ovat edel­leen käy­tös­sä.

– Kel­la­riin voi vie­dä kaik­ki juu­rek­set, vi­han­nek­set ja me­hut, jot­ka ei­vät mah­du jää­kaap­piin.

Lem­pi­paik­ka­na va­loi­sa kuis­ti

Kak­si maa­il­man­so­taa kes­tä­nyt hir­si­ta­lo on tal­vi­a­sut­ta­va ja käy­tös­sä ym­pä­ri vuo­den. Kyl­mi­nä ai­koi­na Ilo­na lu­kee tu­van läm­mös­sä si­vus­ta­ve­det­tä­väs­sä soh­vas­sa tai kei­nu­tuo­lis­sa, jos­ta nä­kee ta­lon läpi ka­ma­riin as­ti. Se tuo hä­myi­seen torp­paan ti­lan tun­tua.

Lue myös: Voi­ko van­han puu­ta­lon re­mon­toi­da pie­nel­lä vai­val­la?

Per­he syö mie­luus­ti 1940-lu­vul­la ra­ken­ne­tul­la kuis­til­la, ke­väi­sin usein jo pää­si­äi­se­nä. Leu­toi­na tal­vi­na nuo­ri­so viih­tyy siel­lä vie­lä jou­lu­kuus­sa. Tu­van puu­lie­des­tä ja ir­to­pat­te­ris­ta hoh­kaa sin­ne läm­pöä.

Ke­säi­sin ruo­ka­pöy­tä ka­te­taan myös pi­han nur­mi­kol­le, jos­sa Ilo­na tar­jo­aa nyt­kin her­kul­lis­ta lips­tik­ka­keit­toa. Ko­ris­tei­na ovat pi­han syö­tä­vät ku­kat. Lips­tik­ka taas kas­vaa omas­sa yrt­ti­pen­kis­sä, ja Ilo­na pa­kas­taa sitä esi­mer­kik­si pää­si­äi­sen al­ku­ruo­ak­si.

– Ilo­na te­kee ai­na mis­tä ti­las­ta ta­han­sa yh­des­sä­o­lon ja ruo­kai­lu­het­ken ar­voi­sen. Sil­loin kaik­ki on tip top pöy­tä­lii­no­ja, kuk­kia ja tun­nel­maa myö­ten, ke­huu Ilo­nan Joo­nas-poi­ka.

Vil­liin­ty­nyt puu­tar­ha

Te­ras­sin li­säk­si pa­ras­ta ti­lal­la ovat Ilo­nan mie­les­tä ym­pä­röi­vä luon­to ja met­sä, jos­ta saa niin mar­jat kuin kaik­ki mah­dol­li­set sie­net kor­va­sie­nis­tä al­ka­en. Tal­vi­sin Ilo­na hiih­tää met­säs­sä ja lam­men jääl­lä.

Puu­tar­ha oli eh­ti­nyt jo pa­has­ti vil­liin­tyä. Esi­mer­kik­si ja­lo­an­ger­vo on pääs­syt le­vi­ä­mään niin, et­tä Ilo­na yrit­tää pi­tää sitä koko ajan ku­ris­sa. Sa­ni­ai­set taas ovat val­lan­neet en­ti­sen pe­ru­na­pel­lon. Jät­ti­läis­mäi­sek­si kas­va­nut kuu­si­ai­ta var­jos­taa pel­toa nyt niin, et­tei­vät siel­lä me­nes­ty enää pe­ru­nat­kaan. Iki­ai­kais­ten ome­na­pui­den vil­li­o­me­nois­ta Ilo­na te­kee so­set­ta.

Ke­säi­sin Ilo­na vaa­lii pi­han pe­ren­na­penk­kiä ja ruuk­ku­puu­tar­haa eri­lai­si­ne pe­lar­go­nei­neen.

Lue myös: Koti löy­tyi van­has­ta ky­lä­kou­lus­ta

Ky­läyh­tei­sö an­taa tur­vaa

Ilo­nan mu­kaan ai­ka ei käy tor­pal­la kos­kaan pit­käk­si. Päi­vät ku­lu­vat hu­jauk­ses­sa, kun pi­tää teh­dä ruo­kaa, läm­mit­tää sau­naa ja hoi­taa puu­tar­haa. Kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä on ky­lä­kaup­pa ja ke­säi­sin tori.

Naa­pu­reis­ta on tul­lut rak­kai­ta ys­tä­viä, joil­ta saa myös neu­vo­ja ja apua. Pot­ku­kel­kan­kin Ilo­na saa tal­vek­si lai­nak­si.

– Kun au­to suis­tui hiih­to­lo­mal­la ojaan, naa­pu­rit ve­ti­vät sen trak­to­ril­la ylös. Tääl­lä vie­lä ih­mi­set aut­ta­vat tois­taan.

Lue myös: 

Idyl­li­sen puu­ta­lon si­sus­tus on ko­di­kas yh­dis­tel­mä pe­rit­tyä ja kirp­pu­to­ri­löy­tö­jä

Kau­pun­ki­lais­per­he si­sus­ti roh­ke­as­ti unel­mien­sa kar­ta­non

It­se­ra­ken­net­tu hir­si­mök­ki me­ren ran­nal­la