Olas­vuo­ren per­he on asu­nut ker­ros­ta­lo­ko­dis­saan kuu­den vuo­den ajan. Vä­hin­tään yh­tä mon­ta ker­taa on sei­nil­le le­vi­tet­ty liis­te­riä ja uu­sia ta­pet­te­ja sekä kai­kis­sa sa­teen­kaa­ren vä­reis­sä säih­ky­viä maa­li­ker­rok­sia.

Olohuoneen taideripustus vaihtelee fiiliksen ja elämänvaiheen mukaan. Nyt seinällä on Sonal Nathawanin, Sannin siskon Camillan, Heini Saarekkaan, Anniina Vainionpään, Olli Karhun ja Tuikku Tenhovuoren taidetta. Seinän väri on Cover Storyn Siri. Artekin Aalto-jakkarat pariskunta on ostanut uusina. Kirjahylly on Ikeasta. Naisfiguuriveistos on Sannin papan tekemä. Maljakot Marimekosta, senegalilainen kori CoCoCo-liikkeestä Porvoosta.

Tai­de nä­kyy jo­kai­ses­sa huo­nees­sa ja ri­pus­tuk­set vaih­tu­vat fii­lik­ses­tä, elä­män­ti­lan­tees­ta ja pääl­lä ole­vas­ta työp­ro­jek­tis­ta riip­pu­en. Muu­tos­ten myö­tä uu­siu­tuu usein myös si­sus­tus.

– Vä­lil­lä sei­nil­lä ole­vat te­ok­set muut­ta­vat uu­siin ko­tei­hin. Toi­saal­ta vaih­dan nii­tä myös esi­mer­kik­si sen­het­ki­sen si­sus­tuk­sen pu­nai­sen lan­gan tai haa­vei­dem­me mu­kaan. Jo­kai­nen maa­laus on oma ko­ko­nai­suu­ten­sa ja sil­lä on val­ta­va mer­ki­tys huo­neen tun­nel­maan. Uu­den te­ok­sen myö­tä koko huo­neen vä­ri­tys ja jär­jes­tys saat­ta­vat men­nä uu­sik­si, San­ni Olas­vuo­ri ker­too.

Lä­hem­mäs van­hem­pia Es­poo­seen

San­ni ja Ol­li ei­vät pää­ty­neet me­rel­li­seen Es­poo­seen sat­tu­mal­ta. San­nin äi­ti ja Ol­lin van­hem­mat asui­vat alu­eel­la ja per­he ha­lu­si pääs­tä lä­hem­mäs hei­tä.

Tä­män asun­non myyn­ti­ku­vat kiin­nit­ti­vät San­nin huo­mi­on. Hän ihas­tui ava­ruu­teen ja va­loon ja läh­ti kat­so­maan asun­toa sil­tä is­tu­mal­ta.

– Keit­ti­ön puo­lel­ta pil­kis­tä­vä au­rin­ko va­lai­si koko asun­non me­ren puo­lel­le as­ti. Kä­vim­me kat­so­mas­sa muu­ta­mia mui­ta­kin koh­tei­ta, mut­ta tämä asun­to py­syi mie­les­sä­ni. Fii­lis oli sama kuin sil­mä­la­sien kans­sa. Ko­kei­len ai­na sa­dat la­sit, mut­ta en­sim­mäi­set ovat ne, joi­hin lo­pul­ta pää­dyn, San­ni ker­too ja hy­myi­lee.

sohvan yläpuolella oleva teos Reaching for the light on Sannin omaa tuotantoa. Seinä on maalattu kolmesti ja nykyinen sävy on Cover Storyn Maya. Oikealla näkyvä työ kehyksissä on Emmie Loun Haute magie.

Tai­teen tes­ti­ri­pus­tus ko­to­na

San­nin omat maa­lauk­set vie­vät niin pal­jon sei­näalaa, et­tä nii­tä on kotona vain muu­ta­ma – päi­väs­tä ja vii­kos­ta riip­pu­en. San­ni kul­jet­taa te­ok­sen­sa työ­huo­neel­ta ko­tiin tes­tauk­seen, kos­ka ha­lu­aa näh­dä ne ai­na ai­dos­sa ym­pä­ris­tös­sä ja eri pai­kois­sa asun­non si­säl­lä.

– Mi­nul­la on pal­jon luo­via ta­po­ja tes­ti­ri­pus­tuk­sia var­ten. Käy­tän kak­si­puo­lis­ta teip­piä, jos teos on esil­lä vain pari päi­vää tai vaik­ka vii­kon. Ri­pus­ta­mi­ses­sa ko­kei­lu on tär­ke­ää, ei­kä sen ai­na tar­vit­se men­nä ker­ral­la koh­dal­leen. Ih­mi­set ovat it­sel­leen lii­an ar­mot­to­mia. Toi­voi­sin li­sää ar­mol­li­suut­ta ri­pus­ta­mi­seen, tai­de kyl­lä löy­tää paik­kan­sa, San­ni miet­tii.

Aavan huoneessa on William Morrisin Leicester-tapetti, joka on lapsen itse valitsema. Mattona on vanha ryijy, löytö antiikki­liikkeestä Savonlinnasta. Makrameen on perheelle solminut Sannin ystävä, amerikkalainen tekstiilitaiteilija Rachel Gheorghies. Ranskalaisen käsin­maalatun lipasto tytär valitsi itse antiikkiliikkeestä.

Lap­sil­la on val­taa si­sus­tuk­seen

San­nin mie­les­tä si­sus­tus on kuin pa­la­pe­li. Se muo­dos­tuu asi­ois­ta ja esi­neis­tä, jot­ka ovat muut­ta­neet hä­nen mu­ka­naan ko­dis­ta toi­seen, myös omas­ta lap­suu­den­ko­dis­ta.

Olas­vuo­ril­le on tär­ke­ää, et­tä jo­kai­sel­la ta­va­ral­la on jo­kin mer­ki­tys tai muis­to taus­tal­laan. Sama on tai­teen kans­sa – te­ok­set edus­ta­vat San­nil­le tiet­ty­jä asi­oi­ta ja elä­män­vai­hei­ta, joi­ta hän ha­lu­aa eri­tyi­ses­ti muis­taa.

– Toi­saal­ta jos jot­kut asi­at ei­vät toi­mi, mi­nul­le ei ole on­gel­ma luo­pua niis­tä. El­lei­vät ne ole tosi rak­kai­ta, ku­ten vaik­ka in­to­hi­moi­sen ku­van­veis­tä­jä­isoi­sä­ni te­ke­mät pat­saat.

Olas­vuorten lap­sil­la on val­ta omiin huo­nei­siin­sa, ja esi­mer­kik­si ty­tär on va­lin­nut huo­neen­sa ta­pe­tin, maa­lit ja maa­lan­nut sin­ne te­ok­sen oman mie­len­sä mu­kaan.

– Ko­tim­me on juu­ri mei­dän nä­köi­sem­me, kos­ka kaik­ki per­heen­jä­se­net ovat ol­leet päät­tä­mäs­sä mil­tä siel­lä näyt­tää ja tun­tuu, San­ni ku­vai­lee.

Koti on tur­va­paik­ka

Per­heel­lä on tii­viit ja lä­hei­set vä­lit niin su­ku­lais­ten kuin ys­tä­vien­kin kans­sa. Las­ten ys­tä­vät is­tu­vat ruo­ka­pöy­däs­sä joka viik­ko, ja Ol­lin van­hem­mat käy­vät usein ovel­la tuo­mas­sa it­se ke­rät­ty­jä sie­niä ja mar­jo­ja. Vie­rai­lu­jen ei San­nin mie­les­tä tar­vit­se ai­na ol­la suun­ni­tel­tu­ja, vaan ar­ki­set pii­pah­duk­set ovat iha­nia pi­ris­tyk­siä.

– Koti mer­kit­see meil­le tur­va­paik­kaa, jos­sa saa koh­da­ta lä­hei­siä niin ilois­sa kuin su­ruis­sa­kin. On kau­nis­ta, et­tä ih­mi­set kut­su­vat toi­si­aan omaan tur­val­li­seen ja py­hään ti­laan­sa. Mie­les­tä­ni on sy­vin in­tii­miy­den osoi­tus kut­sua lä­hei­siä omaan ko­tiin­sa luo­maan yh­tei­siä muis­to­ja.

Äitiyslomalla ollessaan Sanni teki usein töitä kotona, mutta ratkaisu ei ollut hänen käyttämänsä öljymaalaustekniikan kannalta ideaali. Nyt hänellä on erillinen työhuone Espoon Aurorakeskuksessa.