Näyt­tää sil­tä, kuin kol­me pu­nais­ta pik­ku­mök­kiä oli­si­vat pu­don­neet sat­tu­man­va­rai­ses­ti tai­vaal­ta ja joku oli­si aset­tu­nut ta­lok­si. So­pi­vas­ti vil­liin­ty­nees­sä pi­ha­pii­ris­sä on help­po ren­tou­tua ja naut­tia ke­säi­ses­tä saa­ris­tos­ta. AN­NA KRIS­TE­RI • KU­VAT FA­BI­AN BJÖRK

Olo­huo­neen soh­va-pöy­däk­si yh­dis­tet­tiin kak­si pirt­ti­ka­lus­ton penk­kiä. Ka­lus­to on isän lap­suu­den ke­sä­mö­kil­tä ja se oli polt­to­kä­si­tel­ty tum­mak­si. Pen­kit ja pöy­tä hi­ot­tiin ja kä­si­tel­tiin vaa­le­ak­si Os­mo Co­lo­ril­la. Sei­näl­lä ole­va pei­li on teh­ty ajo­puis­ta. Soh­va tuo­tiin kau­pun­ki­a­sun­nos­ta.

Keit­tiö uu­sit­tiin vuo­si sit­ten ja sei­nät maa­lat­tiin la­ven­te­lin sä­vyi­sik­si. Kaik­ki ka­lus­teet ovat Ike­as­ta.

Pää­mö­kin tu­van pirt­ti­ka­lus­ton pöy­dän seu­ra­na ovat val­koi­set te­ras­si­tuo­lit. Ta­lon mu­ka­na tul­leen van­han li­pas­ton kaap­pi toi­mii sekä lii­na­vaa­te­kaap­pi­na et­tä per­heen van­hem­man koi­ran nuk­ku­ma­paik­ka­na. Toi­sen koi­ran paik­ka on ik­ku­nan edes­sä, van­han un­tu­va­ta­kin al­la. Hat­tu­ko­ko­el­ma on ker­ty­nyt vuo­sien var­rel­la van­hem­pien yri­tyk­sen edus­ta­mien vaa­te­merk­kien jou­kos­ta.

AN­NA KRIS­TE­RI • KU­VAT FA­BI­AN BJÖRK