Lempipaikka kodissani on Aeroflexin Strips-nahkasohva. Sen on suunnitellut italialainen arkkitehti Cini Boeri vuonna 1972.

Lem­pi­paik­ka­ni on soh­val­la. Ai­em­min olo­huo­nees­sa­ni oli sa­me­til­la ver­hoil­tu an­tiik­ki­nen di­vaa­ni, mut­ta ys­tä­vä­ni va­lit­ti­vat, et­tä sii­nä on epä­mu­ka­va is­tua. Mi­nul­la on nuo­ruu­des­ta saa­tu nah­ka­soh­va-al­ler­gia. Näin kui­ten­kin Los An­ge­le­sis­sa käy­des­sä­ni upe­an nah­ka­soh­van ja ajat­te­lin, et­tä eh­kä sit­ten­kin voi­sin hank­kia vie­lä sel­lai­sen. Ita­li­a­lai­sen ark­ki­teh­din Cini Bo­e­rin vuon­na 1972 suun­nit­te­le­ma Strips-soh­va löy­tyi Ae­ros­ta. 310-sent­ti­ses­sä soh­vas­sa so­pii myös nuk­ku­maan. Teen pal­jon töi­tä soh­val­la ja kat­son sii­nä is­tu­es­sa­ni myös te­le­vi­si­o­ta kan­net­ta­val­ta tie­to­ko­neel­ta­ni.

En luopuisi uniikista kivisestä ruokapöydästäni, joka on Atelier Montollin valmistama.

En luo­pui­si ruo­ka­pöy­däs­tä­ni, se on ai­nut­laa­tui­nen. Asuin yh­te­nä ke­sä­nä kuu­kau­den Ita­li­as­sa Ve­ro­nas­sa ja sain vin­kin ki­ves­tä tai­det­ta te­ke­väs­tä Ate­lier Mon­tol­lis­ta. Ki­ves­tä teh­dyn pöy­dän jal­ka­o­san mal­li on löy­ty­nyt ve­net­si­a­lai­sen par­vek­keen kai­tees­ta. Pöy­tä pai­naa 400 ki­loa, jo­ten sitä ei voi siir­tää. Luo­pu­mi­nen pöy­däs­tä oli­si to­del­la han­ka­laa. Tar­vit­tiin nel­jä pa­lo­mies­tä kan­ta­maan
se ker­ros­ta­lo­a­sun­too­ni.

Rentoudun kylvyssä. Luen siellä sekä kirjoja että lehtiä.

Ren­tou­dun kyl­py­am­mees­sa. Tans­si täh­tien kans­sa -ku­vaus­ten ai­ka­na is­tuin kyl­vys­sä joka il­ta. Myös edel­li­ses­sä ko­dis­sa­ni oli am­me, ja ho­tel­lis­sa toi­von ai­na, et­tä huo­nees­sa on am­me. Läm­pi­mäs­sä kyl­vys­sä tu­lee hy­viä ide­oi­ta, ren­tou­tuu ja rau­hoit­tuu, ei­kä siel­lä voi seu­ra­ta so­mea. Luen kyl­vys­sä kir­jo­ja ja leh­tiä. Vii­mek­si luin Jor­ma Uo­ti­sen elä­mä­ker­ran.

Sisustustyylini on jonkinlainen yhdistelmä palatsien loistoa ja skandinaavista minimalismia. Kristallilasit tuovat ruokailuun juhlan tuntua.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on toi­vot­ta­vas­ti jon­kin­lai­nen ko­re­og­ra­fia ve­nä­läis­tä run­saut­ta, ita­li­a­lais­ta tyy­li­ta­jua, poh­jois­mais­ta yk­sin­ker­tai­suut­ta ja Eng­lan­nin ku­nin­gas­huo­neen pa­lat­sien ele­gans­sia. Olen si­sus­ta­ja­na ai­dos­ti vä­li­py­sä­kil­lä Hel­sin­gin ja Pie­ta­rin vä­lil­lä ja tai­tei­len hy­vän maun ja maut­to­muu­den ra­ja­pin­nas­sa. Ra­kas­tan van­ho­jen pa­lat­sien lois­toa, mut­ta en eh­kä kes­täi­si asua nii­den kul­la­tuis­sa ja mu­se­aa­li­sis­sa sa­leis­sa py­sy­väs­ti.

Yk­si rak­kais­ta esi­neis­tä­ni on Jaa­nis Ker­kik­sen ot­ta­ma va­lo­ku­va­ve­dos ys­tä­väs­tä­ni huip­pu­mal­li Pip­sa Hur­me­rin­nas­ta. Mi­nul­la on Pip­san kuva ko­ti­ni jo­kai­ses­sa huo­nees­sa. Täs­sä va­lo­ku­vas­sa Pip­sa is­tuu olo­huo­nee­ni en­ti­sel­lä di­vaa­nil­la ja kuva otet­tiin Hel­sin­gin Sa­no­mien Kuu­kau­si­liit­teen muo­ti­jut­tua var­ten. Myö­hem­min sen suu­ren­nos si­joi­tet­tiin di­vaa­nin vie­reen sei­näl­le. Sii­tä saak­ka Pip­sa on ol­lut ta­val­laan ai­na ky­läs­sä ko­dis­sa­ni. Oli maa­gis­ta näh­dä, kuin­ka ys­tä­vä­ni muut­tui het­kes­sä huip­pu­mal­lik­si, kun kam­paa­ja nos­ti hä­nen hiuk­sen­sa ylös ja kas­voil­le si­pais­tiin hiu­kan meik­kiä.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat vaat­tee­ni, joi­ta han­kin ai­na vain li­sää. Sik­si kai­paan säi­ly­tys­ti­laa. Mi­nul­la on pu­keu­tu­mis­huo­ne sekä koko etei­sen le­vyi­nen, si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Han­ni Ko­ro­man suun­nit­te­le­ma ja puu­se­pän val­mis­ta­ma unel­mien kaa­pis­to etei­ses­sä. Han­nin ide­o­lo­gi­an mu­kaan kaap­pia, joka on koko sei­nän le­vyi­nen, ei edes huo­maa. Ja se on tot­ta!

Kuningatar Elisabeth -munakupit hankin Hampton Court -palatsistsa Lontoon liepeiltä. Lontoo on lempikaupunkini, jossa olen vieraillut joka vuosi. Rakastan Englantia ja skonsseja!

Sie­lun­mai­se­ma­ni Suo­mes­sa on Sää­ty­ta­lon ja Suo­men pan­kin vä­li­nen au­kio sekä Se­naa­tin­to­ri, jota juh­lis­taa Tuo­mi­o­kirk­ko omal­la mah­ti­pon­ti­sel­la ole­muk­sel­laan. Ul­ko­mail­la sie­lun­mai­se­ma­ni ovat brit­ti­läi­nen es­te­tiik­ka sekä Lon­toon van­hat ja ro­mant­ti­set ra­ken­nuk­set. En to­sin ha­lu­ai­si asua niis­sä, sil­lä usein ne ovat ve­toi­sia.