Valoisalla kuistilla on rottinkikeinutuoli ja -kukkapöytä. Vanha, värikäs räsymatto tuli talon mukana. Naulakko on löytö kirpputorilta.

Anna ja Mika ovat suunnitelleet sisustuksen yksissä tuumin. Ikean sohvalla on Marimekon tyynyjä. Sohvapöytä on Artekin, valaisin Innoluxin Taifuuni.

An­na Kok­ko­nen ja Mika Koi­vu­la et­si­vät pit­kään so­pi­vaa van­haa ja re­mon­toi­ta­vaa oma­ko­ti­ta­loa. Mo­lem­mat pi­tä­vät vin­ta­ges­ta ja ke­räi­le­vät van­ho­ja ta­va­roi­ta. He ei­vät ha­lun­neet ra­ken­nut­taa uut­ta ta­loa, sil­lä van­han ta­lon hen­ki oli heil­le tär­ke­ää.

Kak­si­ker­rok­si­nen puu­ta­lo löy­tyi lo­pul­ta pa­ris­kun­nan ko­ti­kau­pun­gis­ta Ko­ke­mä­el­tä.

Näkymä olohuoneesta ruokailutilaan. 1960-luvun tiikkilipasto löytyi kirpputorilta. String-hyllyn vieressä on Ikeasta ostettu sohva, matto on VM-Carpetin Valokki. Olohuoneessa kaikki muu on kirpputorilta. Huoneeseen tassuttelee Peetu-kissa.

Pit­kä­ai­kai­nen unel­ma

Mi­kan isä aut­toi re­mon­tis­sa, joka kes­ti vuo­den päi­vät. Ko­din­hoi­to­huo­ne, sau­na ja ala­ker­ran kyl­py­huo­ne ovat vie­lä kes­ken, mut­ta uu­teen ko­tiin pääs­tiin muut­ta­maan hei­nä­kuus­sa 2018.

Ta­lon ra­ken­nus­vuo­dek­si on mer­kit­ty 1951, mut­ta pii­rus­tuk­set on päi­vät­ty jo 1949. Talo oli hy­vin pi­det­ty, sil­lä se oli ol­lut koko ajan sa­mal­la omis­ta­jal­la. Kaup­paan kuu­lui­vat myös pi­ha­sau­na, va­ras­to, puu­huus­si ja lii­te­ri. Huus­si oli käy­tös­sä re­mon­tin ai­ka­na, kun ta­loon ei tul­lut vet­tä.

An­na työs­ken­te­lee päi­vä­ko­dis­sa las­ten­hoi­ta­ja­na, Mika kou­lus­sa eri­tyis­luo­ka­no­pet­ta­ja­na.

Kirp­pu­to­rit ovat ol­leet ai­na An­nan jut­tu.

– Mika on vä­hän pa­kos­ta jou­tu­nut mu­kaan. Täy­tyy ol­la luo­va, kun bud­jet­ti on ra­jal­li­nen. Mut­ta ha­lu­am­me pa­nos­taa hy­vään ja ai­kaa kes­tä­vään si­sus­tuk­seen, An­na sa­noo.

Keltaisiksi maalatut pariovet johtavat kodinhoitohuoneeseen ja saunatiloihin. Ruokapöydässä on Hayn Loop-jalat. Vanerinen pöytätaso on tarkoitus kaventaa tilaan sopivaksi. Pöytä jalkoineen on ostettu Tori.fistä. 1950-luvun kaappi on Punaisen Ristin Kontista. Askon pinnatuolit on kerätty kirpputoreilta. Ruokailuryhmän alla on Annon Jalpaikka-matto. Pöydän päässä on Artekin vintagejakkara, valoa antaa Yki Nummen Lokki.

Ruokailutilan kukkapöytä 1950-luvulta on Peetu-kissan mielipaikkoja, sillä sieltä on hyvä tähystää myös pihan tapahtumia. Pääsiäisnarsissit on istutettu vanhaan Fazerin karkkipurkkiin.

Van­haa kun­ni­oit­ta­en

Uu­den ko­din si­sus­ta­mi­ses­sa kaik­ki oli hy­vin sel­ke­ää.

– Mi­nul­la oli val­ta­van pal­jon ins­pi­raa­ti­o­ku­via Pin­te­res­tis­sä. Mie­tim­me vain, mi­ten to­teut­taa kaik­ki ide­at, An­na ker­too.

Ta­lon huo­ne­ja­ko ha­lut­tiin säi­lyt­tää en­ti­sel­lään.

Keit­tiö re­mon­toi­tiin ko­ko­naan it­se. Lat­ti­ois­ta re­vit­tiin pois le­vyt ja muo­vi­mat­to. Oli myön­tei­nen yl­lä­tys, kun nii­den al­ta löy­tyi­vät lau­ta­lat­ti­at.

Etei­nen pa­ne­loi­tiin 1950-lu­vun tyy­liin, ja kyl­mä kuis­ti maa­lat­tiin. Ylä­ker­ran kat­to pa­ne­loi­tiin, ja sin­ne teh­tiin uu­det lau­ta­lat­ti­at ja wc.

Talo oli tyh­jen­net­ty ir­tai­mes­ta en­nen myyn­tiä, jo­ten ai­no­at ta­lo­kau­pan mu­ka­na tul­leet käyt­töön jää­neet huo­ne­ka­lut oli­vat ma­kuu­huo­neen li­pas­to ja pik­ku­jak­ka­ra olo­huo­nees­sa.

Vanha puuhella, Kotiliesi 30, löytyi Harjavallasta. Keittiön työtasot ovat tammea. Tason päällä olevat pääsiäispuput ovat Aarikasta. Keltainen vintagekulho on Finelin valmistama.

Ruokasalin kaapin päällä on kaunis asetelma: Arabian kukkaruukku, Ariksen valaisin ja kirpputorilta löydetty maljakko.

Tupa läm­pi­ää puil­la

Ala­ker­ras­sa ta­lon al­ku­pe­räi­set pönt­tö­uu­nit maa­lat­tiin. Tal­vi­sin ne ovat päi­vit­täi­ses­sä käy­tös­sä.

– Em­me vält­tä­mät­tä tar­vit­se säh­köä läm­mit­tä­mi­seen, Mika to­te­aa.

Ruo­ka­sa­lin kel­tai­set ovet han­kit­tiin ka­ve­rin ra­ken­nus­työ­maal­ta kar­mei­neen. Nii­den pai­kal­la oli en­nen muo­vi­nen hai­ta­ri­o­vi. Ovien ta­ka­na on ko­din­hoi­to­huo­ne, joka re­mon­toi­daan, kun­han ai­ka an­taa myö­den.

Haa­vee­na on myös keit­ti­ö­puu­tar­ha, kun omaa pel­to­a­kin on. En­si ke­säl­le on suun­nit­teil­la pi­han lait­ta­mis­ta, sil­lä se on myl­ler­ret­ty sa­la­o­ja­put­kien asen­nuk­ses­sa.

Saarekkeen ympärille istuvat Artekin vintagebaarijakkarat. Liesituuletin on Savon mallistoa. Keltainen jääkaappi on Smegin. Se hankittiin keittiöön ihan ensimmäisenä.

Kel­tai­nen kuin au­rin­ko

Kel­tai­nen on ol­lut pit­kään An­nan lem­pi­vä­ri. Se tuli luon­te­vas­ti mu­kaan uu­den ko­din si­sus­tuk­seen. Pa­ris­kun­nan ai­em­pi koti oli mel­ko mus­ta­val­koi­nen, mut­ta van­ha talo vaa­tii peh­me­äm­pää vä­rien käyt­töä.

– Kel­tai­nen väri on au­rin­kom­me, An­na sa­noo.

Edel­li­set asuk­kaat oli­vat käyt­tä­neet pal­jon suu­ria maa­li­pin­to­ja. Kuis­ti oli orans­si. Etei­nen oli vih­reä, ja keit­ti­ös­tä löy­tyi si­na­pin­kel­tais­ta. Ylä­ker­ran ma­kuu­huo­neen sei­nä oli maa­lat­tu tum­man­si­ni­sek­si. Por­tais­ta löy­tyi pu­nais­ta.

– Ha­lu­sim­me rau­hoit­taa ti­laa ja saa­da li­sää va­loi­suut­ta. Sik­si koko ta­lon lat­ti­at ja sei­nät ha­lut­tiin neut­raa­lin vaa­leik­si.

Pääsiäisasetelma syntyi tussilla koristelluista kananmunista, harsokukista, keltaisista munakynttilöistä, Marimekon tarjottimesta ja lasinalusista sekä Aarikan vanhoista sirottimista.

Keit­tiö jää­kaa­pin ym­pä­ril­le

Keit­ti­ös­sä kaik­ki mah­dol­li­nen van­ha ha­lut­tiin säi­lyt­tää, ku­ten van­hat kiin­to­kaa­pit ja ruo­ka­ko­me­ro. Yk­si nurk­ka­kaap­pi piti pur­kaa, jot­ta saa­tiin säi­ly­tys­ti­laa.

Pa­ris­kun­ta ha­lu­si ava­ran keit­ti­ön, jo­ten siel­lä ei ole ylä­kaap­pe­ja. Ti­lal­la asen­net­tiin ka­pe­at ja ke­ve­ät String-hyl­lyt, jot­ka so­pi­vat hy­vin 1950-
lu­vun hen­keen. Jot­ta tis­ki­ko­ne saa­tiin mah­tu­maan, keit­ti­öön piti teh­dä saa­re­ke. Mas­sii­vi­pui­set tam­mi­ta­sot ja jää­kaap­pi oli­vat iso osa bud­je­tis­ta.

Kun Sme­gin 1950-lu­vun tyy­li­nen jää­kaap­pi löy­tyi kel­tai­se­na, pa­ris­kun­ta ei har­kin­nut mui­ta. Jää­kaa­pin pai­kan va­lit­se­mi­ses­sa An­nal­la ja Mi­kal­la oli oma nik­sin­sä. Mika sei­soi nur­kas­sa kel­tai­nen pai­ta pääl­lä ja An­na ot­ti kän­nyk­kä­ku­van.

– Ku­vas­ta kat­soim­me, et­tä täl­tä jää­kaap­pi sit­ten näyt­täi­si.

Jää­kaap­pi odot­ti puo­li vuot­ta kau­pan va­ras­tos­sa re­mon­tin val­mis­tu­mis­ta.

– Os­tim­me jää­kaa­pin heti re­mon­tin alus­sa, jot­ta ra­hat var­mas­ti riit­ti­vät sii­hen, An­na pal­jas­taa.

Keit­tiö saa­tiin val­miik­si vas­ta, kun pit­kän et­sin­nän jäl­keen löy­tyi oi­ke­an­lai­nen van­ha puu­hel­la. Sen si­sään kan­ta­mi­nen oli iso ope­raa­tio, kun kaik­ki muu oli val­mis­ta.

1960-luvun sohva on Mikan bändikämpältä. Matto on Prisman poistomyynnistä. Tyynynpäälliset ovat Marimekosta, raidallinen Ikeasta. Olle Eksellin juliste on Ögon Cacao.

Makuuhuoneen Pallovalaisin on retrohenkinen. Komea maatiaiskissa Peetu on parivuotias.

Ava­ra ja rau­hal­li­nen ylä­ker­ta

Ylä­ker­ras­sa si­jait­se­vat pa­ris­kun­nan ma­kuu­huo­ne, wc, työ- ja mu­siik­ki­ti­la sekä au­la. Au­lan al­ku­pe­räi­set sei­nän­vie­rus­ko­me­rot pu­ret­tiin, jot­ta tila avar­tui. Sa­mal­la saa­tiin li­sä­ti­laa wc:lle ja kis­san kor­keu­del­la ole­va ik­ku­na ulos, jos­ta tu­lee luon­non­va­loa ti­laan.

Mu­siik­ki­huo­ne on tär­keä tila ki­ta­raa soit­ta­val­le Mi­kal­le. Säh­kö­tau­lus­sa­kin lu­kee mu­sa­huo­ne. Soh­va oli Mi­kan bän­di­käm­päl­lä, mut­ta se tuo­tiin ko­tiin, kun re­mont­ti val­mis­tui.

Ti­la­va ma­kuu­huo­ne on ka­lus­tet­tu har­ki­ten. Näyt­tä­vä yk­si­tyis­koh­ta on An­nan kirp­pu­to­ril­ta bon­gaa­ma Ma­ri­me­kon pa­ri­vuo­teen kuk­ka­pus­si­la­ka­na. Se toi­mii myös päi­vä­peit­to­na.

– Em­me ha­lua ym­pä­ril­lem­me tur­haa roi­naa. On iha­naa he­rä­tä aa­mul­la kau­niis­sa, va­loi­sas­sa ti­las­sa ja ais­tia ta­lon hyvä hen­ki.

Peikonlehti kasvaa talon alkuperäisen sisustukseen kuuluneen lipaston päällä. Marimekon pussilakana on kirpputorilta. Yöpöytänä toimii Kartellin pyöreä Componibili-säilytyskaluste. Katossa Ateljee on Lyktanin Bumling-valaisin. Ruutumatto on Prisman poistomyynnistä.