Kak­sio: Kal­li­os­sa Hel­sin­gis­sä. 1926 ra­ken­net­tu 2 h + avo­keit­tiö, 52 m2.  

Asuk­kaat: Em­mi Kat­te­lus ja Han­nu Vai­nio sekä rans­kan­bul­l­do­gi Aa­tu.

Kaksion keittiö asettui hyvin uuteen paikkaansa entiseen makuualkoviin. Kaapistot ja taso ovat Ikeasta. Emmi pohti välitilaan myös mattapintaista laattaa, mutta kiiltävänvalkoinen toi enemmän valoa ikkunattomaan keittiönurkkaukseen. Hannu levitti laatoituksen taakse kosteussulun. Emmi maalasi vanhan jääkaapin ovet liitutaulumaalilla.

Arsi Ikäheimonen

Asun­to­näy­tös­sä yh­den huo­neen ja keit­ti­ön huo­neis­tos­sa oli 1960-lu­vul­ta pe­räi­sin ole­va tyy­li ja kirk­kaan­kel­tai­nen vä­ri­tys. Sil­ti Em­mi ja Han­nu oli­vat var­mo­ja, et­tä sii­tä saa­daan kiva koti. Vii­den­nen ker­rok­sen lä­pi­ta­lo­na­sun­to oli hy­vin va­loi­sa: sii­tä voi­si tul­la kau­nis ja ava­ran tun­tui­nen kak­sio.

Em­mi ja Han­nu oli­vat jo kun­nos­ta­neet täy­sin kak­si edel­lis­tä ko­ti­aan. Han­nu on am­ma­til­taan ra­ken­nus­mes­ta­ri ja toi­mii työn­joh­ta­ja­na, jo­ten hom­mat hoi­tui­vat var­sin sut­jak­kaas­ti.

Han­nu suun­nit­te­li työ­jär­jes­tyk­sen: pur­ku­työt, ta­soi­tus­työt, ka­ton ja sei­nien maa­laus, put­ki- ja vie­mä­röin­ti­työt, lat­ti­oi­den maa­laus, lis­toi­tus ja lo­puk­si kiin­te­ät ka­lus­teet.

Keittiön avohyllyssä äilyvät päivittäin käytettävät kuivaruoka-aineet. Seinäkello on ostettu Porvoosta. Kahvimylly on Emmin mummon peruja.

Arsi Ikäheimonen

Keit­tiö vaih­taa paik­kaa

Al­ku­pe­räi­nen, iso keit­tiö oli pi­han puo­lel­la. Ka­dun puo­lel­la oli huo­ne ja ma­kuu­al­ko­vi. Em­mi ja Han­nu nä­ki­vät, et­tä pi­han puo­len huo­nees­ta kan­nat­taa teh­dä kak­si­on ma­kuu­huo­ne ja siir­tää keit­tiö ma­kuu­al­ko­viin ka­dun puo­lel­le, olo­huo­neen yh­tey­teen. 

Kos­ka ker­ros­ta­lo oli niin van­ha ja huo­nei­den paik­ko­ja ha­lut­tiin vaih­taa, piti muu­tos­töil­le ha­kea Z-lau­sun­to Hel­sin­gin kau­pun­gin ra­ken­nus­val­von­ta­vi­ras­tos­ta.

Keit­ti­ön siir­to tar­koit­ti, et­tä ve­si­joh­dot ja vie­mä­ri pi­tää ve­tää kyl­py­huo­nees­ta sei­nän läpi olo­huo­neen al­ko­vin puo­lel­le. Kyl­py­huo­ne oli uu­deh­ko, jo­ten sitä ei tar­vin­nut re­mon­toi­da. Lä­pi­vien­nit ve­sie­ris­te­tys­tä ti­las­ta piti suun­ni­tel­la ja to­teut­taa eri­tyi­sen huo­lel­li­ses­ti ta­lo­yh­ti­ön val­von­nas­sa. 

Laa­toi­tuk­sen ja vä­li­sei­nän läpi teh­tiin rei­kä­sa­hal­la pyö­reä rei­kä, jon­ka ym­pä­ril­tä avat­tiin laa­toi­tus­ta muu­ta­man sen­tin ver­ran si­ten, et­tä saa­tiin eh­jää ve­sie­ris­tys­tä rei­än ym­pä­ril­le kau­luk­sek­si. Lä­pi­vien­nit tii­vis­tet­tiin ve­sie­ris­tys­mas­sal­la. Sit­ten rei­kä ta­soi­tet­tiin laat­ta­sau­ma­mas­sal­la ja pääl­le tuli pei­te­le­vy. 

Kaksion olohuone on nyt kadun puolen huoneessa, jossa on myös keittiöalkovi. Ylimmän kerroksen asunnossa on osittain taitettu katto.

Arsi Ikäheimonen

Put­ket ko­te­loon

Han­nu suun­nit­te­li joh­doil­le rei­tin, joka kul­ki kyl­py­huo­neen sei­nän­vier­tä. Put­ket piti asen­taa sel­lai­sel­le kor­keu­del­le, et­tä vie­mä­ri­ve­si va­luu keit­ti­ön pe­su­al­taas­ta kyl­py­huo­neen pe­su­al­taan vie­mä­ri­put­keen. Kor­keu­se­ro ei ol­lut suu­ri, mut­ta riit­tä­vä kaa­to saa­tiin ai­kai­sek­si. 

Seu­rauk­se­na oli, et­tä kyl­py­huo­neen sei­nää kier­si uu­si put­kis­to noin pol­ven kor­keu­del­la. Sil­le ra­ken­net­tiin pel­lis­tä ko­te­lo, joka peit­ti lä­pi­vien­nin ja put­ket ja näyt­ti pit­käl­tä sei­nä­hyl­lyl­tä. 

Myös säh­kö­joh­dot tuo­tiin van­han keit­ti­ön puo­lel­ta kyl­py­huo­neen läpi, mut­ta ne saa­tiin kul­ke­maan alas­las­ke­tun ka­ton ta­ka­na.  

Olo­huo­nee­seen avau­tu­va al­ko­vi oli kak­si­on pie­nel­le keit­ti­öl­le juu­ri so­pi­van ko­koi­nen.

– Suun­nit­te­lim­me eri­lai­sia keit­ti­ö­rat­kai­su­ja pal­jon ja pit­kään, Em­mi sa­noo. 

Kos­ka van­han ta­lon sei­nät ei­vät tun­ne­tus­ti ole täy­sin suo­rat, täy­tyi Ike­as­ta han­kit­tu­ja kaa­pis­to­ja sa­hail­la ti­laan so­pi­vik­si. Em­mi ja Han­nu asen­si­vat keit­ti­ön it­se ja Han­nu laa­toit­ti vä­li­ti­lan. Van­ha lie­si kel­pa­si vie­lä hy­vin, ja ruo­ka­pöy­tä teh­tiin ko­me­as­ta van­has­ta pei­li­o­ves­ta.

Eteisen ovet maalattiin kiiltäviksi. Jalkalistaksi vaihdettiin korkea- profiililista.

Arsi Ikäheimonen

Kyyk­kyt­ree­niä ker­rak­seen

Kaik­ki kak­si­on sei­nä­pin­nat ta­soi­tet­tiin ja maa­lat­tiin val­koi­sik­si. Van­hat läm­pö­pat­te­rit spra­y­maa­lat­tiin val­koi­sik­si pat­te­ri­maa­lil­la. 

Han­nu ja Em­mi pois­ti­vat van­hat kel­lu­vat par­ke­tit ja ryh­tyi­vät hi­o­maan lau­ta­lat­ti­aa nau­ha­hi­o­ma­ko­neel­la. Se oli työ­lääm­pää kuin isol­la lat­ti­a­ko­neel­la hi­o­mi­nen, mut­ta iso kone oli­si ta­soit­ta­nut van­hat lau­dat lii­an­kin si­leik­si.

– Mei­dän mie­les­täm­me van­han lau­ta­lat­ti­an pi­tää­kin näyt­tää van­hal­ta, sii­nä saa ol­la ku­lu­nei­ta muo­to­ja ja ra­ko­ja. 

 Pari etei­sen lau­taa oli niin huo­nos­sa kun­nos­sa, et­tä ne vaih­det­tiin uu­siin. Han­nu ei läh­te­nyt et­si­mään sa­haa, jol­la oli­si saa­nut täs­mäl­leen oi­ke­aa le­veyt­tä, vaan sa­ha­si it­se so­pi­vat lat­ti­a­lau­dat. Lo­puk­si lat­tia maa­lat­tiin val­koi­sek­si kiil­tä­väl­lä Be­to­lu­xil­la. 

– Lat­ti­an hi­o­mi­nen ja maa­laus oli­vat lo­pu­ton­ta kyyk­kää­mis­tä, ei tar­vin­nut käy­dä kun­to­sa­lil­la, Em­mi to­te­aa. 

Ta­lon va­ras­tos­ta löy­ty­neet al­ku­pe­räi­set pei­li­o­vet Han­nu ja Em­mi asen­si­vat ta­kai­sin pai­koil­leen. Kyl­py­huo­nee­seen oli joku vaih­ta­nut laa­ka­o­ven, sen ti­lal­le han­kit­tiin uu­si pei­li­o­vi. Kaik­ki jal­ka­lis­tat vaih­det­tiin kor­ke­am­paan pro­fii­li­lis­taan.

Kaksion makuuhuoneen pikkupöytä on pariskunnan työpöytä. Seinälle on aseteltu inspiroivia kuvia. Koira-aiheinen valokuvateos on hankittu Berliinistä.

Arsi Ikäheimonen

En­na­koin­ti sääs­tää har­meil­ta

Em­mi ja Han­nu te­ki­vät re­mont­tia töi­den­sä ohel­la ja Han­nu myös syys­lo­mal­laan. Pa­ris­kun­ta uu­ras­ti kah­des­taan. Ai­no­as­taan säh­kö-, put­ki- ja il­mas­toin­ti­työt tee­tet­tiin am­mat­ti­lai­sil­la. Ai­kaa meni yh­teen­sä kak­si kuu­kaut­ta. Kol­men re­mon­tin jäl­keen Han­nun ja Em­min neu­vo on, et­tä kun­nos­tus­työt kan­nat­taa suun­ni­tel­la pe­rus­teel­li­ses­ti. 

– Teem­me viik­ko­ai­ka­tau­lut, joi­hin on mer­kit­ty kaik­ki työ­vai­heet ja huo­mi­oon otet­ta­vat asi­at. Sit­ten jos jo­kin vai­he pit­kit­tyy tai on odo­tet­ta­va, ai­ka­tau­lus­ta nä­kee heti, mi­ten se vai­kut­taa seu­raa­viin työ­vai­hei­siin, Em­mi ker­too.

Han­nu ja Em­mi aloit­ta­vat kak­si­on­sa suun­nit­te­lun ja han­kin­to­jen val­mis­te­lun ajois­sa. Niin he tie­tä­vät, mis­tä ta­va­raa saa, mil­lä ai­ka­tau­lul­la ja mil­lai­sia mää­riä. Sil­loin he pys­ty­vät myös kes­kit­tä­mään os­to­ja ja ti­laa­maan esi­mer­kik­si ker­ral­la kaik­ki re­mont­ti­maa­lit. Sil­loin saa alen­nuk­sia. 

– Sel­lai­nen on hyvä pe­ri­aa­te, et­tä pie­nen­kin ko­din re­mon­tis­sa oli­si mu­ka­na ai­na­kin yk­si am­mat­ti­lai­nen koko re­mon­tin ajan. It­sel­le tu­lee ni­mit­täin hel­pos­ti aja­tus­kat­kok­sia, vä­sy­mys­tä ja li­ki­nä­köi­syyt­tä. Sil­loin tar­vi­taan joku, joka hal­lit­see työ­maan ko­ko­nai­suu­den, en­na­koi ja neu­voo. Se sääs­tää no­pe­as­ti it­sen­sä ta­kai­sin väl­tet­tyi­nä vir­hei­nä, Han­nu sa­noo. 

Kaksion makuuhuone on entisessä isossa keittiössä pihan puolella. Vaatetankona on kattoon ripustettu oksa. Vuodesta 1926 säilyneet lämpöpatterit maalattiin valkoisiksi patterimaalilla, ja sekin raikasti ilmettä paljon.

Arsi Ikäheimonen

Elä­mää kak­si­os­sa re­mon­tin kes­kel­lä

Re­a­lis­mia on myös se, et­tä jär­jes­tää edes yh­den huo­neen muut­to­val­miik­si, vaik­ka muut oli­si­vat kes­ken. Yleen­sä edel­li­ses­tä ko­dis­ta pi­tää kui­ten­kin ol­la ul­ko­na tiet­ty­nä päi­vä­nä, joka ei jous­ta. 

– Ei ole tie­ten­kään ihan­teel­lis­ta, et­tä asu­taan re­mon­tin kes­kel­lä, mut­ta voi ol­la hyvä va­rau­tua sii­hen­kin, Han­nu sa­noo. 

Em­mi ja Han­nu te­ki­vät re­mont­tia vie­lä noin kuu­kau­den ver­ran muu­tet­tu­aan si­sään. Sii­tä ei jää­nyt trau­mo­ja, mut­ta yh­den työ­vai­heen he an­tai­si­vat seu­raa­val­la ker­ral­la mie­lel­lään alan asi­an­tun­ti­jal­le – ni­mit­täin lat­ti­at.

– Lat­ti­an hi­o­mi­nen ja maa­laa­mi­nen on ama­töö­ril­le niin hi­das­ta ja työ­läs­tä, et­tä sii­nä ei pal­jon sääs­tä. Am­mat­ti­mies te­kee työn no­pe­am­min, ja sil­lä ai­kaa voi it­se kes­kit­tyä muu­hun täh­del­li­seen ja seu­raa­van re­mont­ti­vai­heen val­mis­te­luun, Han­nu sa­noo.