Talossa sijaitsi aikoinaan Elannon sekatavarakauppa numero 56. Kaupan sisäänkäynti ei ole enää käytössä, vaan asuntoihin mennään sisäpihan puolelta.

Kun vilk­kaas­ti lii­ken­nöi­dyl­tä Mä­ke­län­ka­dul­ta kä­ve­lee kort­te­lin ver­ran Län­si-Kä­py­lään, on vas­tas­sa puu­ta­loi­dyl­li vail­la ver­taa. Lu­mi­set pi­hat joh­dat­te­le­vat kau­niin, tai­vaan­si­ni­sen puu­ta­lon luok­se. Sa­ta­vuo­ti­aal­la ta­lo­van­huk­sel­la on mie­len­kiin­toi­nen his­to­ria – se toi­mi ai­koi­naan Elan­non se­ka­ta­va­ra­kaup­pa­na nu­me­ro 56. 1980-lu­vul­la talo muu­tet­tiin asuin­käyt­töön.

– Lu­mou­duim­me ta­lon hen­ges­tä. Sil­lä on ta­ka­naan sata vuot­ta elet­tyä elä­mää, ja sen nur­kat huo­kui­vat his­to­ri­aa. Ta­loa myi näyt­te­li­jä­kol­le­ga­ni Mar­ja-Lee­na Kou­ki, joka oli muut­ta­nut ta­loon heti sa­nee­rauk­sen val­mis­tut­tua. Me olem­me vas­ta toi­set asuk­kaat, sa­noo El­la Py­häl­tö.

Värit ovat muutaman vuoden tauon jälkeen hiipineet takaisin Ellan elämään. ”On kiva kun meillä on kaksi kerrosta ja olen voinut rakentaa kaksi erilaista maailmaa. Alakerrassa on väriä, yläkerta on rauhoittumisen paikka ja sävyiltään maanläheisempi.” Matto on tuliainen Marokon-matkalta. Hapsuvalaisin on House of Hackneyn, tyynyt sekä torkkupeitto Bombay Companyn. Apinalamppu löytyi Jean Vernet -liikkeestä ja pikkupöytä Marokosta. Sohva on Ellokselta.

Valo-bokseri on perheen silmäterä. Hän osallistuu mielellään Ellan sisustusprojekteihin. Cobellon astiakaappi oli ensimmäinen hankinta tähän kotiin. Se sopii hyvin entiseen kauppaan, koska se muistuttaa vanhaa kaupan lokerikkokaappia.

En­ti­nen ”psy­ko­si­sus­ta­ja”

Ala­ker­ras­sa on ti­la­va olo­huo­ne-keit­tiö sekä tv-huo­ne. Täys­kor­ke­as­sa ylä­ker­ras­sa on ma­kuu­huo­ne ja oles­ke­lu­ti­la, jos­sa on van­ha, to­den­nä­köi­ses­ti al­ku­pe­räi­nen kak­luu­ni. Asun­toon kuu­luu myös eril­li­nen vint­ti­huo­ne, joka on pal­vel­lut Mar­kuk­sen työ­huo­nee­na sekä Nii­lon oma­na sop­pe­na.

– On mu­ka­vaa, kun ko­dis­tam­me löy­tyy ti­lo­ja eri­lai­sil­le toi­min­noil­le. Näyt­te­li­jän työ­hön kuu­luu vuo­ro­sa­no­jen ja teks­tien opet­te­lua, ja on tär­ke­ää, et­tä voin har­joi­tel­la rau­has­sa häi­rit­se­mät­tä Mar­kus­ta ja Nii­loa.

Huo­nei­den ja ka­lus­tei­den jär­jes­tys on eh­ti­nyt vaih­tua täs­sä ko­dis­sa mo­nen mon­ta ker­taa. Kun fii­lis yl­lät­tää, saat­taa ruo­kai­lu­ryh­mä muut­taa huo­nees­ta toi­seen ja soh­va ala­ker­ras­ta ylä­ker­taan. Kun El­lan luo­na vie­rai­lee, ei kos­kaan tie­dä etu­kä­teen, mis­sä kah­vit juo­daan.

– Per­hee­ni kut­sui mi­nua en­nen psy­ko­si­sus­ta­jak­si, mut­ta enää he ei­vät sano mi­tään. He me­ne­vät su­ve­ree­nis­ti is­tu­maan soh­val­le, vaik­ka se oli­si vaih­ta­nut paik­kaa. Tei­ni saat­taa kor­kein­taan pyö­rit­tää sil­mi­ään. Valo-koi­ra sen si­jaan on in­nok­kaa­na mu­ka­na si­sus­tusp­ro­jek­teis­sa­ni.

Idea pöydän yläpuolella olevaan upeaan kranssiin tuli ystävältä. Ella on asetellut kynttelikköön leikkoamarylliksiä, neilikoita, kärhöä, eukalyptuksen oksia ja havuja. Katja Tukiaisen maalaus on Ellan viimeisin taidehankinta. Ruokapöytä on Riviera Maisonin, Ella on maalannut sen kannen valkoiseksi. Tuolit ovat kirpputorilöytöjä. Jouluiseen Polkkakarkki Fizz -drinkkiin tulee karpalomehua, Schweppesiä sekä jäitä.

Ju­gen­dis­ta bo­hoon

Myös El­lan si­sus­tus­tyy­li on vaih­tu­nut vuo­sien saa­tos­sa mo­neen ker­taan. Edel­li­ses­sä ko­dis­sa, ju­gend­ta­los­sa Töö­lös­sä, oli vä­rik­käi­tä sei­niä ja fii­nim­piä ka­lus­tei­ta. Kun per­he muut­ti puu­ta­loon, sai ju­gend­tyy­li jää­dä ja ko­di­kas boho-tyy­li ot­ti val­lan.

Vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten si­sus­tuk­ses­sa oli lä­hin­nä maan­lä­hei­siä sä­vy­jä, mut­ta pik­ku­hil­jaa vä­rit ovat hii­pi­neet ta­kai­sin El­lan elä­mään.

– Vaih­te­lun­ha­lu­ni liit­tyy elä­mää­ni free­lan­ce­ri­na. Se on si­säi­nen pro­ses­si, joka kul­kee käsi kä­des­sä työp­ro­jek­tie­ni kans­sa. Kun mi­nul­la al­kaa uu­si pro­jek­ti, mi­nun täy­tyy jo­ten­kin muut­taa si­sus­tus­ta. Se voi al­kaa pie­nes­tä­kin, vaih­dan esi­mer­kik­si kynt­ti­län paik­kaa. Yh­täk­kiä olen­kin siir­tä­nyt hyl­lyn, pöy­dän ja soh­van.

Yläkerran sävymaailma on neutraalimpi kuin alakerran. Perheellä on tapana hankkia joka joulu yhteiseksi lahjaksi lautapeli. ”Työni on ilta- ja viikonloppupainotteista, joten joulu on se ainoa aika, jolloin voimme kokoontua iltaisin oleilemaan ja pelailemaan lautapelejä.” Vintagematto on MADesign-verkkokaupasta. Peili on Mokosta, lamput ja sohvapöytä Cafelatte Lifestylesta. Katosta roikkuva kranssi on Cobellosta, buddha Casuarinasta.

El­lan si­sus­tus­kirp­pis

El­lan ys­tä­vät ih­met­te­le­vät ja ihai­le­vat ys­tä­vän­sä vauh­di­kas­ta si­sus­ta­mis­ta. El­la jär­jes­tää joka vuo­si si­sus­tus­kirp­pik­sen, jota hä­nen ys­tä­vän­sä odot­ta­vat ai­na in­nol­la. Ta­va­rat vaih­ta­vat omis­ta­jaa ja van­hat esi­neet saa­vat uu­den elä­män uu­sis­sa ko­deis­sa. El­la myös suun­nit­te­lee ys­tä­vil­leen ja tut­ta­vil­leen ko­ko­nai­sia si­sus­tuk­sia.

– Ra­kas ys­tä­vä­ni on sa­no­nut, et­tä hä­nel­le oli­si pai­na­jai­nen vaih­taa ta­va­roi­den paik­ko­ja. Ym­mär­rän sen­kin nä­ke­myk­sen, ja vä­lil­lä mie­tin, et­tä oli­sin­pa mi­nä­kin sel­lai­nen, et­tä löy­täi­sin jos­kus sen täy­del­li­sen rat­kai­sun. Moni var­mas­ti ajat­te­lee, et­tä on hul­luut­ta vaih­del­la jat­ku­vas­ti si­sus­tus­ta. En kui­ten­kaan iki­nä hank­ki­si sel­lais­ta ta­va­raa, jol­le seu­raa­va osoi­te oli­si kaa­to­paik­ka. Se tun­tui­si ai­van älyt­tö­mäl­tä.

Keittiö remontoitiin muutama vuosi sitten, se on Markuksen valtakuntaa. Keittiön välitilaa koristaa Colefax and Fowlerin Snow Tree -tapetti. Kaapit ovat Ikeasta, kaasuliesi Lofran. Apupöytä on Cafelatte Lifestyle -liikkeestä.

Joulua vietetään Ellan perheessä perinteisesti, jouluruokia lukuun ottamatta. Aattoaamuna syödään riisipuuroa, muutoin joulupöydän antimet vaihtelevat vuosittain. Markus suunnittelee ja loihtii joulun menun. Ella on kasvissyöjä, ja hänen herkkuaan ovat laatikot.

Jou­luo­lo jo ke­säl­lä

El­la aloit­taa jou­lun tun­nel­moin­nin hy­vis­sä ajoin. Hä­nen työs­sään näyt­te­li­jä­nä jou­lu on tär­keä se­son­ki. Jou­lu­e­lo­ku­vien dub­bauk­set saat­ta­vat al­kaa kes­kel­lä ke­sää ja jou­lu­näy­tel­miin val­mis­tau­tu­mi­nen syk­syl­lä.

– Mi­nul­le tu­lee usein jo ke­säl­lä jou­luo­lo. Mie­lee­ni saat­taa tul­la jo­kin jou­lu­lau­lu kes­ken ke­sä­lo­maa. Vii­meis­tään lo­ka­kuun alus­sa alan odot­taa, et­tä Stock­man­nin jou­luo­sas­to au­ke­aa ja pää­sen hy­pis­te­le­mään ko­ris­tei­ta.

Jou­lun ai­ka on El­lal­le kii­ret­tä täyn­nä. Suo­men Ko­me­di­a­te­at­te­rin Hal­ti­a­tar ja tai­ka­tont­tu­li -jou­lu­näy­tel­män esi­tyk­siä on ol­lut mar­ras­kuun alus­ta läh­tien.

– Jou­lui­lo on ai­doim­mil­laan lap­sis­sa. Omat lap­sem­me ovat jo iso­ja, ja on us­ko­ma­ton on­ni saa­da näh­dä kat­so­mon täy­del­tä sil­mät kirk­kai­na is­tu­via lap­sia ja ja­kaa hei­dän ilon­sa. Us­kon, et­tä il­man näi­tä jou­lu­näy­tel­miä ei jou­lun ai­ka tun­tui­si ihan niin tai­a­no­mai­sel­ta.

Ella rakastaa kukkia ja hankkii joulukukkia heti, kun niitä saa. Kranssi ikkunassa on Riviera Maisonin. ”Kuusen koristelen joka vuosi hieman eri tavalla. Osa koristeista minulla on ollut vuosikausia, ja on aina yhtä ilahduttavaa löytää laatikoista vanhoja rakkaita koristeita.”

Hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la

El­la myön­tää ole­van­sa jou­luih­mi­nen. Jou­lu­ku­kat il­mes­ty­vät­kin ko­tiin heti, kun ne saa­pu­vat kaup­poi­hin. Kau­si­va­lot El­la ri­pus­taa, kun il­lat ru­pe­a­vat pi­me­ne­mään. Kynt­ti­lät kuu­lu­vat El­lan jou­luun ja nii­tä pol­te­taan run­saas­ti.

– Jou­lu­näy­tel­mien myö­tä olen siir­tä­nyt ko­din ko­ris­te­lua myö­hem­mäk­si, en­nen aloi­tin jou­lu­tuk­sen pal­jon ai­em­min. Vii­me vuon­na ra­ken­sim­me Ko­me­di­a­te­at­te­rin hal­ti­at­ta­ril­le jou­lu­maa­il­man, jon­ne raa­ha­sin lä­hes kaik­ki omat ko­ris­tee­ni. Sil­loin pys­tyin lait­ta­maan ko­din jou­lu­a­suun vas­ta esi­tys­ten jäl­keen, rei­lua viik­koa en­nen jou­lua.

Jou­lu on El­lal­le py­säh­ty­mi­sen ai­kaa. Hän te­kee jou­lun al­la seit­se­män­päi­väis­tä työ­viik­koa, ja työt pai­not­tu­vat il­toi­hin ja vii­kon­lop­pui­hin.

– Jou­luun liit­tyy tie­tyn­lai­nen jou­ti­lai­suus. Jou­lun­py­hi­nä ku­kaan ei kai­paa mi­nua ei­kä ota mi­nuun yh­teyt­tä. Se on mi­nul­le si­sään­päin kään­ty­mi­sen ai­kaa. En hir­ve­än mie­lel­lä­ni läh­de edes ky­läi­le­mään, vaan saan hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la ol­la vain ko­to­na, te­ke­mät­tä mi­tään.

Tär­keä jou­lut­ra­di­tio El­lan per­heel­le on osal­lis­tu­mi­nen jou­lu­lah­ja­ke­räyk­seen. He to­teut­ta­vat jou­lu­lah­ja­toi­vei­ta vä­hä­va­rais­ten per­hei­den lap­sil­le ja nuo­ril­le. El­lan lap­set ovat pie­nes­tä as­ti vie­neet pa­ket­te­ja myös esi­mer­kik­si Hel­sin­gin Eläin­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sel­le.

– Olem­me ha­lun­neet opet­taa lap­sil­le, et­tei tär­ke­ää ole se mitä voi saa­da, vaan se mitä voi toi­sel­le an­taa. Se on jou­lus­sa kaik­kein tär­kein asia.

Ella on rakentanut ihastuttavan katossängyn ripustamalla valkoisia harsokankaita kattoon. Penkki on Cafelatte Lifestylesta.

Uu­sien tra­di­ti­oi­den ai­ka

El­la per­hei­neen muut­taa usein. Per­he on rei­lun kym­me­nen vuo­den ai­ka­na asu­nut pa­ri­ta­los­sa Kä­py­läs­sä, oma­ko­ti­ta­los­sa Es­poos­sa, ju­gend­ta­los­sa Töö­lös­sä ja taas Kä­py­läs­sä.

Tänä vuon­na per­he viet­tää jo jou­lua uu­des­sa ko­dis­sa, vii­me vuo­si­sa­dan alun ki­vi­ta­los­sa Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa. Kä­py­läs­sä he viih­tyi­vät har­vi­nai­sen pit­kään, pe­rä­ti kuu­si jou­lua.

– Mi­nul­la on ai­na ol­lut sel­lai­nen olo, et­tä jot­kut ko­dit ovat jou­lu­ko­te­ja. Kä­py­län-koti oli juu­ri sel­lai­nen, siel­lä jou­lu näyt­ti par­haim­mal­ta. Mot­to­ni kui­ten­kin on: Ai­nut mikä on var­maa on muu­tos. Ja nyt oli muu­tok­sen ai­ka. On ai­ka luo­da uu­det jou­lun tra­di­ti­ot, sa­noo El­la.

Tv-huoneen vintagematto löytyi suomalaisesta MADesign-verkkokaupasta. Violetti lattiatyyny on Marokosta. Lamppu ByPiasilta, rottinkinen päivävuode Indiskasta. Taulut ovat Lasse Marttisen maalaamia.

Näe El­la näyt­tä­möl­lä

Suo­men Ko­me­di­a­te­at­te­ri:
Hal­ti­a­tar ja Tai­ka­tont­tu­li 17.12. saak­ka, suo­men­ko­me­di­a­te­at­te­ri.fi.

Te­at­te­ri Avoi­met Ovet:
Täl­tä koh­taa Ai­la 31.1.2025 saak­ka, avoi­me­to­vet.fi.