MIKÄ: Asun­to ju­gend­ker­ros­ta­los­sa, joka on ra­ken­net­tu vuon­na 1908. MIS­SÄ: Hel­sin­gis­sä. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Muo­toi­li­ja Pet­te­ri Ma­sa­lin ja hä­nen poi­kan­sa Max, 8.

Lipasto on Adessin ensimmäinen prototyyppi. Petteri on tehnyt sen, mutta ei suunnitellut. Max sai lattialla olevan lampaantaljan, kun syntyi. Hirvenpää on lomamatkalta Chamonix’sta. Piilo-alumiinirasia ei ole enää tuotannossa. Petteri hankki sen alun perin kelloille. Lantern-lyhty uunin reunalla on Harri Koskisen suunnittelema. Yrjö Kukkapuron suunnittelemat tuolit palvelivat ennen Alkon odotustilassa. Petteri osti tuolit Artek 2nd Cyclestä. Fleimio-halkovaunu on valmistettu vanerista.

Talo on oi­ke­as­taan ai­ka has­su. Pie­ni vih­re­äk­si ra­pat­tu ju­gend­ta­lo sei­soo suu­rem­pien ja kor­ke­am­pien ra­ken­nus­ten ym­pä­röi­mä­nä omal­la veh­re­äl­lä ton­til­laan. Ark­ki­teh­dil­lä on sel­väs­ti ol­lut ro­mant­ti­nen kau­si  tätä ta­loa suun­ni­tel­les­saan – pyö­reä tor­ni on kuin suo­raan prin­ses­sa­sa­dus­ta tai Muu­mi­maa­il­mas­ta.

BoConceptin tikkailla on kätevää säilyttää vaatteita. Ne mahtuvat kapeaan tilaan ja ovat helppo säilytyspaikka suosikkiulkovaatteille. Tikkaiden alle mahtuu muotoilupalkintoja vuosien varrelta. Lipasto on ostettu Room21:stä. Sen päällä on Petterin maalaus opiskeluajoilta. Petteri on saanut isäpuoleltaan lahjaksi Wassily-tuolin.

Heti oves­ta si­sään tul­les­sa huo­maa, et­tä tämä on muo­toi­li­jan koti. De­sig­ne­rin ko­dis­ta tu­lee ajan mit­taan iloi­nen se­koi­tus uut­ta ja van­haa, de­signk­las­si­koi­ta tai muu­ta kiin­nos­ta­vaa muo­toi­lua sekä omia ko­kei­lu­ja ja pro­to­tyyp­pe­jä.

Ikkunalaudalla on Monica Forstin kultainen kukka-ruukku. Petteri on käyttänyt sitä myös viinicoolerina. Prätkä on samanlainen kuin Petterillä oikeasti. Ikkunan jugendkoriste on alkuperäinen. Valaisin ja matto on hankittu Ikeasta. Tyynyt ja torkkupeite ovat Gant Homen mallistosta.

PAIK­KA, JON­NE HA­LU­AN PA­LA­TA

– Ihas­tuin asun­non toi­mi­viin van­hoi­hin kaa­ke­liu­u­nei­hin ja ik­ku­noi­den kau­nii­siin ko­ris­te­maa­lauk­siin. Kun tu­lin oves­ta si­sään, tie­sin heti, et­tä ha­lu­an tä­män. Tämä on poik­keuk­sel­li­sen pie­ni ker­ros­ta­lo­yh­tei­sö. Ta­lo­yh­ti­öl­lä on oma piha, jos­sa pää­see kit­ke­mään sekä to­teut­ta­maan puu­tar­hu­rin tai­to­jaan. Olem­me asu­neet täs­sä pari vuot­ta. Työ­ni puo­les­ta on kä­te­vää asua kes­kus­tas­sa, Pet­te­ri Ma­sa­lin ker­too.

Pet­te­ri mat­kus­taa työk­seen pal­jon, ja työ­päi­vät ve­ny­vät usein pit­kik­si. Hä­nel­le on tär­ke­ää, et­tä on paik­ka, jon­ne pa­la­ta maa­il­mal­ta ja jos­sa voi ren­tou­tua ja viet­tää ai­kaa poi­kan­sa Ma­xin sekä ys­tä­vien seu­ras­sa. Ma­kuu­huo­neen sei­näl­lä on kart­ta, jo­hon Pet­te­ri on mer­kin­nyt pai­kat, jois­sa hän on käy­nyt.  Sen ää­rel­lä voi myös unel­moi­da tu­le­vis­ta mat­kois­ta.

Kartalle on merkitty paikat, joissa Petteri on käynyt. Kartta on ostettu Ikeasta.

– Työt tu­le­vat mu­kaan myös ko­tiin. Tämä on vä­hän täl­lai­nen tes­ti­la­bo­ra­to­rio. Suun­nit­te­li­ja­na on tär­ke­ää tes­ta­ta tuot­tei­ta myös käy­tän­nös­sä. Tes­ta­sin muun mu­as­sa Fis­kar­sin Kitc­hen­Gar­den-kas­vi­va­loa puo­li vuot­ta kyl­py­huo­nees­sa­ni, jon­ne ei tule luon­non­va­loa. Se toi­mi hy­vin, yr­tit kas­voi­vat kuin kas­vi­huo­nees­sa, Pet­te­ri my­häi­lee.

Si­vu­vai­ku­tuk­sil­ta­kaan ei voi ai­na vält­tyä. Bon­sai-puu sai yli­an­nos­tuk­sen va­loa, kun Pet­te­ri oli si­joit­ta­nut sen ai­van kas­vi­va­lon vie­reen ruo­kai­lu­ti­las­sa.

Le Corbusierin suunnitteleman divaanin Petteri on ostanut 15 vuotta sitten. Vakka-säilytin toimii myös apupöytänä. Hopeanvärisen pöytä-valaisimen Petteri on tehnyt opiskeluaikanaan. Kattovalaisin on nimeltään Helsinki Light House.Seinällä Kari Lohkon taulu ”Opettajaa, suurta kostuttajaa nöyryytetään”. Epers & Sankkeyn kukkaruukku on prototyyppi. Fiskarsin pienellä kirveellä voi pilkkoa sytykkeitä kaakeliuuniin.

KOK­KI JA KE­RÄI­LI­JÄ

Pet­te­ri te­kee pal­jon ruo­kaa ko­to­na. Hä­nen bra­vuu­rin­sa ovat kaa­ke­liu­u­nis­sa hau­du­te­tut pa­ta­ruu­at. En­sim­mäi­nen ky­sy­mys vuok­ra­e­män­näl­le oli­kin, et­tä toi­mi­vat­ko uu­nit. Ruo­an­lai­tos­sa Pet­te­rin in­to­hi­mo ovat tuo­reet yr­tit.

– Myös ke­räi­ly on in­to­hi­mo­ni ja am­mat­ti­tau­ti. Ha­lu­an ym­pä­ril­le­ni kau­nii­ta asi­oi­ta. Kun jou­dun joka päi­vä luo­maan uut­ta, ha­lu­an van­ho­ja esi­nei­tä ko­tii­ni. Niis­tä voi löy­tää hy­viä ide­oi­ta työ­hön, Pet­te­ri tun­nus­taa.

Maxin nimiäispaita on kehystettynä seinällä. MAX-kirjaimet on saatu mummilta. Suuri M-kirjain on Kodin Ykkösestä ja matto, hyllykkö sekä laatikot Ikeasta. Avaruusnallen Petteri osti Space-museosta Washingtonista kaksi kuukautta ennen Maxin syntymää. Lego-auto on joululahja, jonka Petteri kokosi, kun Max oli kipeä.

Pet­te­ri ke­rää muun mu­as­sa kel­lo­ja ja vii­ni­pul­lon kork­ke­ja, jot­ka ovat ka­to­a­vaa ta­va­ra­maa­il­maa. Hän on ke­rän­nyt kork­ke­ja vii­ti­sen vuot­ta ja jou­tui juu­ri os­ta­maan isom­man la­si­pur­kin nii­tä var­ten.

– Kyl­lä­hän tämä joh­tuu myös työ­ni luon­tees­ta. Mel­kein kai­kil­la ta­va­roil­la ko­to­na­ni on jon­kin­lai­nen ta­ri­na. Olen al­ka­nut käyt­tää vä­re­jä, en­nen ko­dis­sa­ni oli kaik­ki mus­ta­val­kois­ta, Pet­te­ri nau­raa.

Petteri ja Max piirtelevät ja suunnittelevat yhdessä omilla tableteillaan. Olohuoneen valoisa nurkkaus on molempien suosikkipaikka.

TA­VAL­LIS­TA PER­HE­AR­KEA

Max oli Pet­te­rin mu­ka­na suun­nit­te­le­mas­sa las­ten My First Fis­kars -työ­ka­lu­set­tiä. Tu­le­va de­sig­ne­ri kul­kee isän­sä ja­lan­jäl­jis­sä.  Niin isä kuin poi­ka­kin pi­tää ra­dio-oh­jat­ta­vis­ta au­tois­ta, len­to­ko­neis­ta ja he­li­kop­te­reis­ta. Max ra­ken­taa mie­lel­lään Le­go­ja.

– Teem­me Ma­xin kans­sa yh­des­sä ruo­kaa ja muu­ten­kin olei­lem­me pal­jon keit­ti­ös­sä. Kun olen ko­to­na, eläm­me ihan nor­maa­lia per­he­ar­kea. Ke­säl­lä, kun Hel­sin­ki on par­haim­mil­laan, käyn Ma­xin kans­sa pal­jon kah­vi­lois­sa. On mie­len­kiin­tois­ta kat­sel­la tu­ris­te­ja ja mui­ta ohi­kul­ki­joi­ta. Jos­kus is­tum­me ran­nal­la heit­te­le­mäs­sä ki­viä ve­teen, Pet­te­ri ker­too.

Pakettiauton Petteri on tuonut Pariisista. Tintin raketti on saatu lahjaksi.

VALO TE­KEE TUN­NEL­MAN

– Olen kiin­nos­tu­nut va­lai­si­mis­ta ja va­lais­tuk­ses­ta. Va­lol­la voi niin hel­pos­ti luo­da eri­lai­sia tun­nel­mia. Kai­kis­sa ko­ti­ni va­lai­si­mis­sa on Phi­lip­sin Hue-polt­ti­mot. Kau­ko­sää­ti­men avul­la va­lon väri vaih­tuu. Näin voin vaih­taa huo­nei­den vä­riä ja tun­nel­maa ti­lan­tei­den mu­kaan, Pet­te­ri ker­too.

Myös kas­vit ovat Pet­te­ril­le tär­keä si­sus­tu­se­le­ment­ti. Kaa­mo­sai­ka tuo haas­tei­ta nii­den viih­ty­vyy­del­le ja kas­va­tuk­sel­le. Sik­si Pet­te­ri oli­kin eri­tyi­sen in­nos­tu­nut Fis­kar­sin Kitc­hen­Gar­de­nin-tuo­te­ke­hi­tyk­ses­tä.

Ruokailutilan seinällä on Cheweryn taulu vuodelta 1968. KitchenGarden-kasvivalot saavat yrtit viihtymään. Mustat nahkatuolit on ostettu Askosta. Petterin opiskeluaikanaan valmistamalla pöydällä on Iittalan Allas-kynttilänjalka. Tom Dixonin kattovalaisin on nimeltään Beat Stout Black.

Käy­tös­tä pois­tet­tu orans­si olut­ko­ri toi­mit­taa olo­huo­nees­sa leh­ti­te­li­neen vir­kaa.

– Kori on kul­ke­nut mu­ka­na­ni opis­ke­lu­a­joil­ta läh­tien. Se on löy­tö, kos­ka se on hy­vää de­sig­nia. On haus­kaa kek­siä asi­oil­le uu­sia käyt­tö­tar­koi­tuk­sia. Esi­mer­kik­si näyt­tä­vä kul­tai­nen suo­ja­ruuk­ku toi­mii juh­lis­sa vii­ni­coo­le­ri­na, ja ti­ka­pui­ta voi käyt­tää vaa­te­säi­ly­tyk­seen. Ei pidä kan­gis­tua kaa­voi­hin, Pet­te­ri miet­tii. □