Hely-valaisin on Katriina Nuutisen läpimurtotyö. Se esiteltiin Tukholman messuilla 2009, ja ruotsalainen Klong otti sen tuotantoon. Kotona Helyä ei ole, mutta se koristaa työhuoneen ikkunaa Woutilassa.

Kyl­lä vain! Jo­en­suu on lie­vä ih­me­tyk­sen ai­he muo­toi­li­ja­kol­le­goi­de­ni pii­ris­sä. Suu­rin osa on sitä miel­tä, et­tä pa­luu ko­ti­seu­dul­le on ol­lut roh­kea teko, sa­noo muo­toi­li­ja, la­si­tai­tei­li­ja Kat­rii­na Nuu­ti­nen ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä ko­dis­saan, joka si­jait­see Jo­en­suun ruu­tu­kaa­va-alu­eel­la, puo­len ki­lo­met­rin pääs­sä to­ril­ta.

Kat­rii­nal­le tämä koti on kol­mas vuon­na 2011 ta­pah­tu­neen pa­luu­muu­ton jäl­kei­nen. Vii­den hen­gen uus­per­he ha­lu­si asua ker­ros­ta­los­sa lä­hel­lä kes­kus­taa eko­lo­gi­sis­ta syis­tä.

– En­kä näe it­se­ä­ni muu­ten­kaan maal­la asu­ja­na, Kat­rii­na sa­noo.

Kat­rii­na ja per­he muut­ti­vat tä­hän ko­tiin kol­me vuot­ta sit­ten. Nel­jän huo­neen ja keit­ti­ön huo­neis­tos­sa on 87 ne­li­ö­tä, mut­ta se tun­tuu isom­mal­ta.

– Ne­li­öt ovat oi­keis­sa koh­dis­sa. Tämä koti on suun­ni­tel­tu ne­rok­kaas­ti. Saim­me kol­me ma­kuu­huo­net­ta ja rei­lun olo­huo­neen. Kyl­py­huo­ne on to­sin mi­ni­maa­li­nen, mut­ta hie­nos­ti olem­me pär­jän­neet.

Valaisin on Alvar Aallon A330S, Golden Bell Savoy. Vaaleanvihreä maljakko on Katriinan Vieno-sarjaa. Taideteos on Sanna Hellikin.

String-hyllyn Katriina osti käytettynä Jukan Antiikista Joensuusta. Perho-peili on Katriinan suunnittelema. Maalaus on Jukan Antiikista. Teemu Järven Sielulintu, kuukkeli, on Katriinalle tärkeä tarinansa vuoksi. Vieno-maljakko Katriinan omaa tuotantoa.

Kaik­ki toi­mi­va säi­ly­tet­tiin

Vuon­na 1960 ra­ken­ne­tus­sa ta­los­sa si­jait­se­vas­sa asun­nos­sa on be­to­ni­sei­nät, jot­ka eris­tä­vät hy­vin ään­tä. Ai­ka­kau­del­le tyy­pil­li­set isot ik­ku­nat ja laa­toi­te­tut ik­ku­na­lau­dat ovat tal­lel­la. Myös huo­ne­jär­jes­tys on al­ku­pe­räi­nen. Edel­li­set asuk­kaat uu­si­vat 1990-lu­vul­la keit­ti­ön, kat­to­pa­ne­loin­nit ja lat­ti­at. Kyl­py­huo­ne­kin on re­mon­toi­tu. Kat­rii­nan per­he on lä­hin­nä maa­lan­nut ja ta­pe­toi­nut.

Keit­tiö oli ko­hen­net­tu 1990-lu­vun tyy­liin, ja sen kans­sa muo­toi­li­ja jou­tui hie­man tais­te­le­maan.

– Ha­lu­sim­me säi­lyt­tää asi­at, jot­ka toi­mi­vat, vaik­ka ne ei­vät ol­leet ihan oman maun mu­kai­sia. Kuor­mit­taa ai­ka­moi­ses­ti ym­pä­ris­töä, jos kaik­ki hei­va­taan kaa­to­pai­kal­le ja lai­te­taan uu­sik­si.

Niin keit­ti­ön ala­kaa­pit maa­lau­tet­tiin tum­man­vih­reik­si, ja ovien ja laa­ti­koi­den ve­ti­met vaih­det­tiin. Boor­di­kaa­ke­loi­tuun vä­li­ti­laan lai­tet­tiin mik­ro­se­ment­ti. Uu­det työ­ta­sot ovat eko­lo­gis­ta la­mi­naat­tia, ja ne ti­lat­tiin pai­kal­li­sel­ta yrit­tä­jäl­tä.

Ruokapöytä on kirpputorilta. Alvar Aallon tuolit Katriinan äiti löysi koulun huutokaupasta ja luovutti ne tyttärelleen. Katriina maalasi ne opiskeluaikoinaan. Charles ja Ray Eamesin vihreällä kangasistuimella varustettu Wire Chair DKR -tuoli on uusi. Ellokselta hankittu kelim-matto on kulkenut mukana kauan. Ruokapöydän yllä on Candeo Air -valaisin. Vihreä kannu on Erkki Sirolan, lasi Riihimäen Lasin, Pilke-lasit ja Lyyli-rasia ovat Katriinan omia tuotteita arkikäytössä. Vaalea senkki on osto- ja myyntiliikkeestä. Sininen maljakko on Katriinan Pilke. Oranssi lasirasia on Tukholmasta. Arja Valkonen-Goldplattin öljymaalaus Kuuletko puu putoaa on Joensuun Taidelainaamosta.

Keittiö on läpikulkukeittiö eteisestä ruokailutilaan. Kaapistot ovat edellisen asukkaan asentamat. Katriinan perhe maalasi alakaapit tummanvihreiksi, laittoi välitilan boordi-laattojen päälle mikro-sementtiä ja hankki selluloosasta valmistetun Ecolam-laminaattitason paikalliselta yrittäjältä.

Nai­sel­li­nen tyy­li

Joi­ta­kin mat­to­ja, sän­ky­jä ja tuo­le­ja Kat­rii­na on hank­ki­nut uu­si­na, mut­ta suu­rin osa si­sus­tuk­ses­ta on kier­rä­tet­tyä, joko käy­tet­ty­nä os­tet­tua tai pe­rit­tyä. Tär­kei­tä ovat ai­dot ma­te­ri­aa­lit, ku­ten puu, pel­la­va ja vil­la. Si­sus­tuk­ses­sa ja pin­nois­sa on pal­jon eri vä­re­jä, ei juu­ri­kaan val­kois­ta.

– Pi­dän vä­ri­har­mo­ni­ois­ta ja usei­den vä­rien muo­dos­ta­mas­ta eloi­suu­des­ta. Tyy­li­ni on hy­vin nai­sel­li­nen. Mi­nua miel­lyt­tä­vät peh­me­ät, epä­sym­met­ri­set muo­dot ja lem­pe­ät sä­vyt.

Ko­to­na on pal­jon eri­lai­sia va­lai­si­mia, mikä on luon­te­vaa­kin, kos­ka Kat­rii­na suun­nit­te­lee nii­tä.

– Va­lai­si­met ovat heik­kou­te­ni. Va­lon­läh­tei­tä pi­tää ol­la mon­ta, jot­ta nii­tä voi vaih­del­la tun­nel­man mu­kaan. Pi­dän hä­myi­ses­tä, peh­me­äs­tä va­los­ta.

Kat­rii­na on myös huo­man­nut, et­tä hä­nen ko­to­naan on pal­jon nais­suun­nit­te­li­joi­den töi­tä. Nii­den her­kät muo­dot pu­hut­te­le­vat.

Seinällä Katriinan Perho-peili, jota Klong valmistaa tällä hetkellä. Heinät heilimöivät Katriinan Vieno-pullossa.

Hely-va­lai­sin oli lä­pi­mur­to

Kat­rii­na Nuu­ti­nen teki lä­pi­mur­ton­sa suun­nit­te­li­ja­na Hely-va­lai­si­mel­la 2009. Se esi­tel­tiin Tuk­hol­man ka­lus­te­mes­suil­la, ja va­lai­sin sai ko­sol­ti kan­sain­vä­lis­tä me­di­a­huo­mi­o­ta. Kat­rii­na muis­te­lee, et­tä Hely-nimi oli help­po an­taa, sil­lä hän ha­lu­si va­lai­si­men ole­van ti­lan koru.

Hely on ruot­sa­lai­sen Klon­gin tuo­tan­nos­sa, ja sitä val­mis­te­taan 200 kap­pa­leen nu­me­roi­tu­na ja sig­nee­rat­tu­na sar­ja­na. Kau­pas­sa Hely mak­saa 2 865 eu­roa. Kat­rii­nan ko­to­na sitä ei ole, mut­ta se ko­ris­taa hä­nen työ­ti­lan­sa ik­ku­naa en­ti­ses­sä Vou­ti­lai­sen Va­lin­nas­sa, ny­kyi­ses­sä Wou­ti­las­sa.

Oman Stu­dio Kat­rii­na Nuu­ti­sen hän pe­rus­ti 2010. Hä­nel­lä on pien­sar­ja­tuo­tan­toa, hän lu­en­noi Hel­sin­ki De­sign Schoo­lis­sa ja tuot­taa suun­nit­te­lu­pal­ve­lui­ta muil­le yri­tyk­sil­le. Ke­vään ai­ka­na Kat­rii­na lan­see­raa ko­ko­nai­suu­den kork­ki­tuot­tei­ta Cork Eco Style
Col­lec­ti­o­nil­le.

Par­hail­laan Kat­rii­nal­la on Suo­men Kult­tuu­ri­ra­has­ton kol­mi­vuo­ti­nen apu­ra­ha tai­dep­ro­jek­tia var­ten. Puu­ta, la­sia ja me­tal­lia yh­dis­tä­vä ko­ko­nai­suus kä­sit­te­lee ku­lut­ta­mi­seen ja mat­kus­ta­mi­seen liit­ty­viä asi­oi­ta. Se on tu­los­sa 2022 ke­sä­näyt­te­lyk­si KWUM-mu­se­oon Fis­kar­siin.

– Muo­toi­li­ja­na olen mo­ni­vuo­ti­sen ki­pui­lun kaut­ta tul­lut sii­hen joh­to­pää­tök­seen, et­tä laa­duk­kaat tuot­teet, jot­ka siir­ty­vät su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, ovat il­mas­to­vii­sai­ta. Se an­taa toi­voa ja mer­ki­tys­tä omaan te­ke­mi­see­ni.

Makuuhuoneen sinisävyinen tapetti on Boråstapeterin Nocturne. Pieni seinävalaisin on Taideteollisen korkeakoulun Kynä- ja paperiliikkeestä. Vaalea päiväpeitto on Pentikin, sininen kirpputorilta, siniset tyynyt Johanna Gullichsenin, samettityyny Linumin ja kirjava Fidasta. Kattovalaisin on Lisa Johansson-Papen Lisa.

Oranssi jakkara on Tori.fi:stä, sininen laatikko Lundian. Kaappi on ostettu Tattarisuolta Helsingistä. Sen päällä Katriinan Tatti-rasia, Inga Sempén suunnittelema w103-valaisin ja Heidi Aulikin pieni keramiikkarasia. Taulu on Katriinan maalaus, Alfred William Finchin teoksen toisinto.

Tur­val­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä

Oi­ke­as­taan Kat­rii­na on kak­sin­ker­tai­nen pa­luu­muut­ta­ja, sil­lä hän tuli en­si ker­taa Hel­sin­gis­tä Jo­en­suu­hun, kun van­hem­mat pa­la­si­vat juu­ril­leen Kon­ti­o­lah­del­le. Siel­lä ja Jo­en­suun Leh­mos­sa hän viet­ti lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa.

Kat­rii­na aloit­ti opis­ke­lut Tai­de­te­ol­li­ses­sa kor­ke­a­kou­lus­sa 2004. Ni­me­no­maan sin­ne hän oli ha­lun­nut. Hän opis­ke­li lasi- ja ke­ra­miik­ka­tai­det­ta. Puu tuli rin­nal­le luon­te­vas­ti.

– Puu on peh­meä ja elä­vä. Lasi kiil­tää ja hei­jas­taa. Ne heh­ku­vat kau­niis­ti tois­ten­sa rin­nal­la.

Kun Kat­rii­na oli juu­ri eh­ti­nyt esi­tel­lä lop­pu­työn­sä ja poi­ka syn­ty­nyt, pie­ni per­he pa­la­si Jo­en­suu­hun 2011.

– Ha­lu­sin tar­jo­ta On­nil­le sa­man­lai­sen tur­val­li­sen lä­hiym­pä­ris­tön, jos­sa olin it­se saa­nut kas­vaa. Ja vaik­ka olin vas­ta val­mis­tu­nut, koin, et­tä mi­nul­la oli ver­kos­toa ja työ­tä. Oli sa­man­te­ke­vää, mis­tä kä­sin työs­ken­te­len.

Kat­rii­na viih­tyy Jo­en­suus­sa: kau­pun­ki on so­pi­van ko­koi­nen, ei­kä mat­koi­hin kulu ai­kaa. Wou­ti­lan työ­huo­neel­ta tul­tu­aan Kat­rii­nan lem­pi­paik­ka löy­tyy olo­huo­neen mu­ka­vas­ta no­ja­tuo­lis­ta tai ruo­ka­pöy­dän ää­res­tä. Van­han pöy­dän ym­pä­ril­lä voi­daan naut­tia vaik­ka Kat­rii­nan te­ke­miä kar­ja­lan­pii­ra­koi­ta mu­na­voin kera.

– Teem­me kar­ja­lan­pii­ra­kat su­vun oh­jeil­la. Ha­lu­am­me yh­des­sä siir­tää pe­rin­tei­tä eteen­päin.

Lasitetulle parvekkeelle kuljetaan olohuoneesta. Penkki on rakennettu hylätyistä tavaroista. Korituoli on ostos kotikirpputorilta.