MIKÄ: Kak­si­ker­rok­si­nen kan­nus­ta­lo Lato 189 m2 MIS­SÄ: Ylö­jär­ven Sii­vik­ka­las­sa TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Vä­hä­jyl­kän per­he, si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Eli­na, par­ket­ti­a­sen­ta­ja Lau­ri ja lap­set Frans, 10, Ralf, 9, Ru­dolf, 8, Clara, 6, Ol­ga, 5, ja Mag­da­le­na, 3

Olohuoneessa oli alkujaan tyylikalusto, mutta se vei liikaa tilaa ja oli raskaan näköinen. Sohvan virkaa toimittaa nyt Ikean kevyt penkki. Alakerran lattia on mikrosementtiä, jonka päällä on neljä kerrosta lakkaa. Joustava lakka tekee lattiasta kovaa kivilattiaa miellyttävämmän tuntuisen. Idea yläaulan metalliverkkokaiteeseen on napattu Koskipuiston terassilta. Ylöjärveläinen yritys toteutti kaiteen mittatilauksena.

Kes­ki­ver­to­per­heen ra­ken­ta­es­sa oma­ko­ti­ta­lon keit­ti­ö­re­mont­ti tu­lee ajan­koh­tai­sek­si eh­kä jos­kus seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä. Vä­hä­jyl­kän per­he on asu­nut Ylö­jär­ven Sii­vik­ka­laan ra­ken­ta­mas­saan kan­nus­ta­lo La­dos­sa kol­me vuot­ta, ja me­nos­sa on jo nel­jäs vä­li­ti­la­ko­kei­lu.

Jokaisella on oma kaappinsa. Superhyvä eteisidea on napattu päiväkodista ja kaapit Kyröskosken paperitehtaalta.

– En­sin piti saa­da avo­hyl­lyt. Ne oli­vat kak­si viik­koa ja läh­ti­vät pois. Sit­ten tu­li­vat val­koi­set um­pi­kaa­pit ja sit­ten pelk­kä tan­ko ja veit­si­mag­neet­ti. Sitä myö­tä kun minä ra­ken­nan, hä­nel­le tu­lee muu­tok­sia mie­leen, nau­res­ke­lee Lau­ri Vä­hä­jylk­kä.

– Saa­tan kah­dek­san ai­kaan aa­mul­la soit­taa La­tel­le Nor­jaan, et­tä tuli idea tai et­tä löy­sin ne­tis­tä täl­lai­sen, Eli­na Vä­hä­jylk­kä myön­tää.

– Sit­ten tie­dän, et­tä olen taas pian jos­sain toi­sel­la puo­lel­la Suo­mea pur­ka­mas­sa jo­tain uu­nia, Lau­ri jat­kaa.

Valoa siilaavat ikkunaluukut ovat osoittautuneet käteviksi, sillä aurinko paahtaa metsäiselle rinteelle kuumasti

Pa­rin ko­tip­ro­jek­tia kuun­nel­les­sa lais­kem­paa si­sus­ta­jaa hiu­kan hir­vit­tää, sem­min­kin kun per­hees­sä on kuu­si las­ta, ja Lau­ri on ai­na pari viik­koa ker­ral­la töis­sä Nor­jas­sa. Mut­ta Lau­rin kai­ken­kat­ta­vat ra­ken­nus­tai­dot ja Eli­nan vai­nu pur­ku­ta­lo­jen ja kirp­pu­to­rien suh­teen ovat sel­väs­ti match made in he­a­ven – Vä­hä­jylk­kien koti kun on ai­van oman­nä­köi­sen­sä iha­nuus.

Haa­ve­ta­lo, joka oli ole­mas­sa

Met­säi­nen tont­ti Sii­vik­ka­lan pe­ru­koil­ta oli jo ker­taal­leen myyn­nis­sä, mut­ta kos­ka Eli­na oli juu­ri aloit­ta­nut ti­la­so­mis­ta­jan kou­lu­tuk­sen, ai­ka ei ol­lut otol­li­nen ra­ken­nusp­ro­jek­til­le. On­nek­si kävi niin, et­tä tont­ti pää­tyi 2012 uu­del­leen myyn­tiin, ja vie­lä en­tis­tä suu­rem­pa­na.

Vähäjylkkien sisähuonekalut saattavat päätyä ulos ja ulkokalusteet sisään. Olgan keinu oli aiemmin pihalla. Piano on saatu tuttavalta koristeeksi ja toimii sisustuslehtihyllynä.

– Olin var­ma, et­tä sel­lais­ta val­mis­ta­loa ei löy­dy, jon­ka Eli­na ha­lu­aa, vaan pit­käs­tä ta­va­ras­ta teh­dään, Lau­ri vit­sai­lee.

Kun Eli­na ku­vai­li työ­ka­ve­ril­leen, mil­lai­sen ta­lon ha­lu­ai­si, tämä ky­syi, on­ko Eli­na tu­tus­tu­nut Kan­nus­ta­lon La­toon. La­dos­sa vie­hät­ti kes­kel­le si­joi­tet­tu ava­ra oles­ke­lu­ti­la, va­loi­suus ja pel­kis­tet­ty tyy­li. Sii­nä ei ol­lut mi­tään yli­mää­räis­tä, mut­ta sil­ti jo­tain eri­tyis­tä, ku­ten ik­ku­noi­den eteen liu­ku­vat luu­kut.

Vanhat esineet pelkistetyissä puitteissa tekevät kodista modernin. Sohvapöytä on Tampellan vanha kirstu, pönttöuuni markkeeraa joskus rakennettavan takan paikkaa, upeat pariovet ovat Vihdissä puretusta talosta ja toimivat asentamista odottaessaan katseenvangitsijoina.

– Tyk­kään van­hois­ta ta­lois­ta, mut­ta kun on pie­net lap­set, en us­kal­tai­si os­taa van­haa, jos siel­lä on vaik­ka jo­tain ho­me­jut­tu­ja. Ajat­te­lin siis, et­tä teh­dään uu­si, mut­ta sel­lai­nen, jos­sa on van­ha fii­lis.

Kevyt seinämä erottaa keittiön muusta oleskelutilasta. Seinä näyttää betonilta, mutta on Laurin levystä rakentama hyvä hämäys. Elinan kanssa kuvassa on perheen kuopus Magdalena.

Sei­nien pys­ty­tys­tä ja säh­kö­töi­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta Vä­hä­jyl­kät ra­ken­si­vat ko­tin­sa it­se. Lato on jo toi­nen talo, jon­ka Lau­ri ja Eli­na ovat ra­ken­ta­neet. En­sim­mäi­sen ta­lon pa­ris­kun­ta ra­ken­si myyn­tiin. Talo oli nät­ti mut­ta ei ko­vin roh­kea. Sik­si Eli­na ei oi­kein viih­ty­nyt­kään siel­lä. Toi­sel­la ker­taa hän on us­kal­ta­nut ol­la si­sus­ta­ja­na oma it­sen­sä. Ala­ker­ran lat­ti­as­sa on mik­ro­se­ment­tiä ja yl­hääl­lä van­haa lank­kua. Kai­de on me­tal­li­verk­koa, etei­sen kaa­pis­to rou­he­aa ra­ken­nus­le­vyä.

Kaapit saattavat vaihtua, mutta Smegin kaasuliedestä Elina ei luovu. Keittiön tämänhetkiset mustat kaapit ovat Kvikiltä.

Vii­ne­rit vaih­tui­vat pa­lat­sin lat­ti­aan

Sa­maan ai­kaan kun Vä­hä­jyl­kät ra­ken­si­vat, Eli­nan lap­se­na käy­mää Sii­vik­ka­lan kou­lua alet­tiin sa­nee­ra­ta. Per­he asui 90 ne­li­ön vuok­ra-asun­nos­sa, jon­ka yk­si huo­ne oli täyn­nä Eli­nan re­mont­ti­työ­maal­ta pe­las­ta­maa rom­pet­ta. Ra­ken­nus­mie­het­kin ih­met­te­li­vät, mitä Eli­na kai­kel­le ta­va­ral­le oi­kein te­kee. No, puu­työ­luo­kan työ­pöy­dän ää­res­sä syö­dään, pul­pet­ti on poi­kien huo­nees­sa ja ruo­ka­lan pöy­däl­lä as­kar­rel­laan ylä­ker­ras­sa.

Siivikkalan koulun puutyöluokan vanha pöytä sai uuden elämän ruokapöytänä. Raskas pöytä odottaa alleen liikuttelua helpottavia pyöriä. Tuoleista Hayn puujalkainen About A Chair ja Ikean PS 2012 ovat uusia, muut kirppiksiltä.

Eh­kä hui­kein uu­si­o­käyt­töön pää­ty­nyt pala his­to­ri­aa on kui­ten­kin ylä­ker­ran lau­ta­lat­tia, joka on pe­räi­sin Tam­pe­reen Nä­sin­kal­li­ol­la si­jait­se­vas­ta Mi­la­vi­da-pa­lat­sis­ta. Ra­ken­nus re­mon­toi­tiin juu­ri pe­rus­teel­li­ses­ti, ja Eli­nan työ­maa­mes­ta­ri­na toi­mi­nut tut­tu tie­si, ke­nel­le kan­nat­taa ku­lah­ta­nut­ta lat­ti­aa tar­jo­ta.

– Vein työ­mie­hil­le laa­ti­kos­sa 40 vii­ne­riä, kun he oli­vat näh­neet sen vai­van, et­tä oli­vat ir­rot­ta­neet lan­kut siis­tis­ti, Eli­na ker­too.

Makuuhuoneessa on käynyt jo useampi sänky. Toistaiseksi mukavin on kasattu kuormalavoista. Vihreä seinä on maalattu Tikkurilan vuoden värillä ”Vuono”. Elina osti makuuhuoneen peilin heti, kun talolle tuli rakennuslupa. Jännä liukuovi piilottaa vielä keskeneräisen kylpyhuoneen.

Hän seu­raa ak­tii­vi­ses­ti Fa­ce­boo­kin pur­ku­ta­lo­ryh­mää ja eri­lai­sia net­ti­kirp­pik­siä. Hän ei yleen­sä et­si mi­tään eri­tyis­tä, mut­ta usein eteen sat­tuu kiin­nos­ta­va esi­ne, joka rat­kai­see jon­kin si­sus­tu­son­gel­man ta­val­la, jota ei oli­si it­se tul­lut aja­tel­leek­si­kaan.

– Sa­non ai­na, et­tei mi­nul­la ole mi­tään tyy­liä. Tyk­kään kai­ken­lai­ses­ta. Vä­lil­lä huo­maan, et­tä tääl­lä on lii­kaa van­haa, ja sit­ten luo­vun jos­tain, ku­ten olo­huo­neen tyy­li­ka­lus­tos­ta. Van­ha kai­paa rin­nal­leen free­sauk­sek­si mo­der­nia ja hy­vä­kun­tois­ta.

Poikien huoneen pulpetti on peräisin Siivikkilan koulusta. Lamppu, jakkarat, verhot ja suurin osa kodin uutena ostetuista tavaroista on hankittu Ikeasta, jossa Elina oli töissä ennen nykyisiä valokuvaajan opintojaan.

Van­han lat­ti­an asen­ta­mi­ses­sa ja muu­al­la­kin on vaa­dit­tu kek­se­li­äi­syyt­tä. Eli­na ke­huu Lau­ria, joka osaa rat­kais­ta sel­lai­set­kin on­gel­mat, jot­ka am­mat­ti­lais­ten mie­les­tä ei­vät ole rat­kais­ta­vis­sa – ku­ten jät­ti­laat­to­jen asen­ta­mi­sen kyl­py­huo­neen lat­ti­aan.

- Ta­lon kans­sa on pi­tä­nyt unoh­taa kaik­ki sään­nöt, joi­ta nor­maa­li kir­ves­mies nou­dat­taa, Lau­ri sa­noo.

Pöl­lö­jä lii­ken­tees­sä!

Vä­hä­jyl­kät muut­ti­vat ko­tiin­sa, kun ala­ker­ta oli osin val­mis ja ylä­ker­ta pres­suis­sa. Ko­tia ra­ken­ne­taan vä­hi­tel­len ja jos sil­tä tun­tuu, pi­de­tään tau­koa. Puut­tu­vis­ta lis­tois­ta tai ovis­ta ei stres­sa­ta, sil­lä hil­jaa hyvä tu­lee. Seu­raa­va iso pro­jek­ti on pi­ha­maa te­ras­sei­neen. Kun Vä­hä­jyl­kät os­ti­vat ton­tin, pai­kal­la oli pelk­kää lou­hik­koa. Lau­ri on jo aja­nut pi­hal­le 50 kuor­maa maa­ta.

Lastenhuoneen kalusteet ovat kirppikseltä.

Eh­kä jo­nain päi­vä­nä mai­se­maa hoi­ta­vat lam­paat. Ka­no­ja per­heel­lä jo het­ken ai­kaa oli, mut­ta kun Lau­ri vaih­toi maan­siir­tou­ra­koit­si­jan työt par­ket­ti­a­sen­ta­jan reis­su­hom­miin Nor­jas­sa, ka­nois­ta piti luo­pua. He­vo­nen­kin pi­haan so­pi­si, tuu­mii Lau­ri, jon­ka lap­suu­den­ko­dis­sa pi­det­tiin is­lan­nin­he­vo­sia.

Perhe asui ensin talon alakerrassa. Yläkerta saatiin käyttöön tänä vuonna. Portaat rakensi Lauri.

Kun per­he 2013 muut­ti ko­tiin­sa, po­jat ky­se­li­vät, mil­loin pi­haan tu­lee as­valt­ti. Nyt kaik­ki viih­ty­vät mai­ni­os­ti. Olo­huo­nees­sa voi piir­tää, kei­nua, lu­kea si­sus­tus­leh­tiä, pe­la­ta xbo­xil­la tai (yrit­tää) pe­la­ta lät­kää. Päi­vä­ko­ti ja kou­lu ovat lä­hel­lä ja poi­kien jää­kiek­kot­ree­nei­hin on koh­tuul­li­nen mat­ka. Lap­sil­la on naa­pu­reis­sa ka­ve­rei­ta ja luon­toon pää­see oven avaa­mal­la.

– Kun pik­ku­tie su­kel­taa met­sään. Tun­tuu, et­tä nyt saa ol­la omas­sa rau­has­sa. Täh­det nä­ky­vät ja lin­nut lau­la­vat. Yh­te­nä aa­mu­na mei­na­sin ajaa pöl­lön kans­sa ko­la­rin.