Pur­je­ve­neem­me liu­kuu koh­ti avo­mer­ta. En­sin ka­to­aa nä­ky­vis­tä Ciu­ta­del­lan pien­ve­ne­sa­ta­ma ka­las­tus­paat­tei­neen. Sit­ten jää­vät taak­se kal­li­o­rin­tees­sä ole­vat hu­vi­lat, te­ras­seil­la kaar­tu­vat purp­pu­rai­set ih­me­köyn­nök­set ja pi­hat, jois­ta joh­ta­vat por­taat au­rin­go­not­to­ta­san­teil­le ja me­reen.

Kun sa­ta­ma­lah­ti jää taa, al­kaa tuu­li. Pur­jeet pul­lis­tu­vat, vene kal­lis­tuu ar­ve­lut­ta­vas­ti ja aal­lot pärs­ki­vät lai­to­jen yli, mut­ta kap­tee­nim­me Nic­ho­las ei ole mok­sis­kaan. Me­nor­cal­la tuu­lee usein, ei­kä tämä ole vie­lä mi­tään.

Meri tyyn­tyy saa­ren ete­lä­ran­ni­kol­la. Piik­ki­pen­saat, män­nyt ja vil­li­o­lii­vi­puut täp­lit­tä­vät ro­soi­sia kal­li­oi­ta.

– Sa­man­ta­pais­ta mai­se­maa on kaik­ki­al­la saa­ren ym­pä­ril­lä, mut­ta poh­jois­puo­lel­la piir­teet ovat vie­lä ka­rum­pia, tuu­len tui­ver­ta­mia ja jyl­hiä, kip­pa­rim­me ker­too.

Vä­hän vä­liä ero­tan ki­vik­ko­rin­tei­den vä­lis­tä pie­niä pou­ka­mia hiek­ka­ran­toi­neen.

– Nii­tä on saa­rel­la pal­jon, enem­män kuin naa­pu­ri­saa­ril­la Mal­lor­cal­la ja Ibi­zal­la yh­teen­sä. Pit­käl­ti tois­ta sa­taa. Hie­noi­mat ovat täy­sin kos­ke­mat­to­mia ja nii­hin on kä­vel­tä­vä pit­kin pol­ku­ja. Par­hai­ta ovat ne, joi­hin pää­see vain ve­neel­lä, Nic­ho­las sa­noo.

Auringonlasku pääkaupungissa Maóssa. Suurin osa saaren taloista on vanhoja ja valkoisia.

Me­re­ne­lä­viä sa­ta­mas­sa

Pa­laam­me Ciu­ta­del­laan, saa­ren van­haan pää­kau­pun­kiin. Il­ta-au­rin­ko on kul­lan­nut ka­ted­raa­lin si­lu­e­tin ja sa­ta­man yl­lä ly­my­ä­vän van­han, ko­me­an kau­pun­gin­ta­lon. Ih­mi­set käys­ken­te­le­vät ja shop­pai­le­vat ran­ta­ka­dul­la ja van­han­kau­pun­gin kä­ve­ly­ku­jil­la.

Tu­ris­ti­rih­ka­man si­jaan kau­pan on vaa­te- ja si­sus­tus­ta­va­raa. Tar­jol­la on saa­ren tuot­tei­ta: ko­ru­ja, lauk­ku­ja ja ken­kiä sekä olii­vi­öl­jy­poh­jai­sia luon­non­saip­puo­i­ta, jot­ka on ni­met­ty ran­to­jen mu­kaan.

Pi­me­än tul­len suun­taan koh­ti sa­ta­ma­ra­vin­to­loi­ta. Nii­tä on pit­kä rivi, mut­ta par­haat ruo­ka­pai­kat löy­ty­vät sa­ta­man poh­ju­kas­ta, pe­rin­teis­ten pien­ve­nei­den vie­rel­tä, muis­tan Nic­ho­la­sin neu­vo­neen.

Café Ba­le­a­rin hou­ku­tuk­se­na ovat klas­si­set kala- ja äy­ri­äis­ruu­at, ku­ten lä­hi­ve­sil­tä pyy­de­tys­tä piik­ki­hum­me­ris­ta teh­ty mu­hen­nos, cal­de­re­ta de lla­gos­ta, saa­ren suu­rin gour­met­herk­ku. Plus­sa­na ovat kynt­ti­löi­den va­lai­se­mat, ai­van ve­den ää­reen le­vi­te­tyt te­ras­si­pöy­dät.

Pää­dyn kui­ten­kin mo­der­nim­paan S’Ama­ra­do­riin. Val­kea, vä­li­me­rel­lis-skan­di­naa­vi­nen si­sus­tus on kau­nis ja ruo­ka lois­ta­vaa. Mus­te­ka­lan mus­teel­la vär­jä­tyn ri­so­ton äy­ri­äi­set ovat tuo­rei­ta ja niis­sä on vah­va me­ren maku.

Maa­seu­dun pien­ho­tel­lit, ku­ten Ciu­ta­del­lan lä­het­ty­vil­lä si­jait­se­va Sant Ig­na­si, ovat myös vie­hät­tä­viä lou­nas- ja il­lal­lis­paik­ko­ja. Me­nor­can eri­koi­suus on piik­ki­hum­me­ris­ta teh­ty keit­to­mai­nen mu­hen­nos, cal­de­ra­ta de Ila­gos­ta. Se on ar­vos­tet­tua ja hin­ta­vaa herk­kua.

Pol­ku­ja pit­kin ran­nal­le

Aa­mi­ai­sas­ti­at ko­li­se­vat lii­dun­val­kois­ten ki­vi­ta­lo­jen te­ras­seil­la. Lap­set kah­lai­le­vat ma­ta­li­kos­sa ja ko­et­ta­vat saa­da ka­lo­ja haa­viin. Is­tun ran­ta­kah­vi­las­sa käp­py­räis­ten män­ty­jen suo­jas­sa ja tark­kai­len hi­taas­ti loit­to­ne­vaa puu­ve­net­tä. Sen kyy­dis­sä on pa­ris­kun­ta, koi­ra ja eväät.

Es Graus­sa on aa­mu­tui­maan iha­nan vii­pyi­le­vä tun­nel­ma. Vaik­ka kaik­ki saa­ren ran­ta­ky­lät ovat pie­niä ja verk­kai­sia, tämä on suo­sik­ki­ni.

Liki kym­me­nen ki­lo­met­riä saa­ren pää­kau­pun­gis­ta Maós­ta si­jait­se­vas­sa ky­läs­sä on vain pari kup­pi­laa ja ruo­ka­paik­kaa ei­kä ho­tel­lin ho­tel­lia. Mo­net ta­lois­ta ovat pai­kal­lis­ten ke­sä­ko­te­ja, pie­niä ja vaa­ti­mat­to­mia.

Tääl­tä on myös help­po läh­teä pa­ti­koi­maan heti ky­län ku­pees­ta al­ka­vaan S’Al­bu­fe­ra des Graun luon­non­puis­toon. Koko Me­nor­ca on Unes­con bi­os­fää­ri­a­lu­et­ta mo­ni­puo­li­sen luon­non­mai­se­man­sa ja poik­keuk­sel­li­sen la­ji­kir­jon vuok­si, ja Es Graun seu­tu on sen sy­dän­maa­ta.

Ly­hy­et po­lut vie­vät lin­tu­jen pe­sin­tä­pai­koil­le kos­teik­koon, mut­ta läh­den kul­ke­maan mer­ta seu­rai­le­vaa reit­tiä. Se on osa koko saa­ren kier­tä­väs­tä, hil­jat­tain kun­nos­te­tus­ta Camí dels Ca­val­ls -po­lus­ta, joka yh­dis­ti ai­koi­naan puo­lus­tus- ja tä­hys­tys­tor­nit toi­siin­sa.

Mai­se­mat ovat mah­ta­vat. Vä­lil­lä pol­ku ko­ho­aa ylös mäen rin­net­tä, vä­lil­lä las­kee sen tois­ta kyl­keä alas. Yl­hääl­tä avau­tu­vat nä­ky­mät pen­sas­tup­su­jen ja hei­nä­mät­täi­den ko­ris­ta­miin kuk­ku­loi­hin sekä lah­del­mien pirs­to­maan ran­ta­vii­vaan, jota ih­mis­kä­si ei ole pääs­syt pi­laa­maan. Vä­lil­lä maas­tos­ta kur­kis­taa vil­li­vuo­hen pää.

Puo­li­sen tun­tia myö­hem­min sei­sah­dun tyh­jäl­le hiek­ka­ran­nal­le ja pu­lah­dan me­reen.

Rannikkoa kaunistavat kymmenet kirkasvetiset poukamarannat.

La­sil­li­nen po­ma­daa au­rin­gon­las­kun ai­kaan

Pa­ras­ta il­ta­oh­jel­maa on oleil­la me­ren ää­rel­lä au­rin­gon­las­kun ai­kaan. Yh­te­nä il­ta­na tun­nel­moin ete­lä­ran­ni­kol­la, Cova de’n Xo­rois­sa. Me­nor­can kuu­lui­sin dis­ko on teh­ty suu­reen luon­non­luo­laan, upe­al­le pai­kal­le kes­kel­lä kor­ke­aa, pys­ty­suo­raa kal­li­o­sei­nä­mää. Al­kuil­las­ta se on rau­kea baa­ri, jon­ne pa­ris­kun­nat saa­pu­vat la­sil­li­sel­le ja tui­jot­te­le­maan orans­sik­si ja vaa­le­an­pu­ner­ta­vak­si muut­tu­vaa ho­ri­sont­tia. Mu­siik­kia höys­tä­vät jyr­kän­teen ala­puo­lel­la lois­ku­vat aal­lot.

Toi­se­na il­ta­na odo­tan pi­me­än tu­loa Cap d’Art­ru­xin ma­ja­kan juu­res­sa, ra­vin­to­la-kah­vi­lan te­ras­sil­la, saa­ren lou­nai­sim­mas­sa nu­pis­sa. Ym­pä­ril­lä le­vit­tyy tuu­lil­le al­tis, ka­run­kau­nis kal­li­o­nie­me­ke, mut­ta nyt on ai­van tyyn­tä.

Sie­mai­len saa­ren iki­o­maa juo­maa, gi­nis­tä ja sit­ruu­na­juo­mas­ta se­koi­tet­tua po­ma­daa ja kat­se­len ohit­se liu­ku­via ve­nei­tä. Ne mat­kaa­vat yök­si var­mas­ti jo­hon­kin syr­jäi­seen, idyl­li­seen au­ti­o­pou­ka­maan.

Cova de’n Xoroin luonnonluolassa on päivällä baari ja yöllä suosittu disko. Auringonlasku kannattaa kokea ainakin kerran Cova de’n Xoroin chill out -baarissa.

Läh­de ve­nei­le­mään

Mest­ral Me­nor­ca Rent a Boat vä­lit­tää ve­ne­ret­kiä ja eri­ko­koi­sia vuok­ra­ve­nei­tä, suu­rim­mis­sa voi myös yö­pyä.

Näe pala his­to­ri­aa

Maón sa­ta­man ko­mis­tus on 1800-lu­vul­la teh­ty, val­tai­sa La Mola -lin­na­ke pit­ki­ne tun­ne­li­ver­kos­toi­neen.

Maa­seu­dun nii­tyil­lä le­vit­ty­vät prons­si­kau­tis­ten ky­lien jään­teet ja ra­ken­nel­mat. Maón lä­het­ty­vil­lä si­jait­se­va Da­latí de Dalt on alu­eis­ta laa­jim­pia ja mie­len­kiin­toi­sim­pia.

Juh­laa koko ke­sän

Me­nor­can ke­sään kuu­lu­vat pe­rin­teik­käät, näyt­tä­vät fies­tat. Nii­tä vie­te­tään joka paik­ka­kun­nal­la vuo­ron pe­rään, muu­ta­man päi­vän ajan ker­ral­laan, ju­han­nuk­ses­ta syys­kuun puo­li­vä­liin. Juh­lia vie­te­tään suo­je­lus­py­hi­mys­ten muis­tok­si, mut­ta us­kon­nol­li­suut­ta ei hel­pos­ti huo­maa.

Hil­peis­sä ul­koil­ma­bi­leis­sä on viih­dy­ket­tä kai­ken ikäi­sil­le – jät­ti­läis­ten kul­ku­eis­ta kon­sert­tei­hin ja ilo­tu­li­tuk­siin. Pää­täh­tiä ovat mus­tan­pu­hu­vat me­nor­can­he­vo­set, jot­ka täyt­tä­vät rat­sas­ta­ji­neen kes­kus­ta­ka­dut ja au­ki­ot. He­pat on kou­lu­tet­tu tans­si­maan ta­ka­ja­loil­laan vä­ki­jou­kon kes­kel­lä, or­kes­te­rin pau­ha­tes­sa.

Juh­la­juo­mak­si on ai­na po­ma­daa. Ma­ke­a­na herk­ku­na syö­dään hil­lol­la tai suk­laal­la täy­tet­ty­jä en­sai­ma­da-pul­lia, joi­ta saa kon­di­to­ri­ois­ta ym­pä­ri vuo­den. He­vo­se­si­tyk­siä voi kat­sel­la myös Fer­re­rie­sis­sä.

Nii­tyil­lä ko­hoi­le­vat prons­si­kau­ti­set ra­ken­nel­mat ja mo­nu­men­tit. He­vo­set ovat pää­o­sas­sa ke­sän juh­lis­sa, joi­ta vie­te­tään vuo­ron pe­rään joka paik­ka­kun­nal­la.

Shop­paa pe­rin­tei­set Me­nor­can ken­gät

Me­nor­cal­la on teh­ty ken­kiä jo yli sata vuot­ta. Yk­sin­ker­tai­set, ku­mi­poh­jai­set nah­ka­san­daa­lit, avar­cat, ovat saa­ren suo­si­tuim­mat ke­sä­jal­ki­neet. Nii­tä saa kai­ken vä­ri­si­nä ja ko­koi­si­na. Tyy­lik­kääm­piä jal­ki­nei­ta te­ke­vät Pons Quin­ta­na, Pat­ri­cia sekä maa­il­man­kuu­lu Mas­caró, jol­la on kol­me brän­diä: Jai­me Mas­caró, Ur­su­la Mas­caró sekä Pret­ty Bal­le­ri­nas, jon­ka bal­le­ri­na­va­li­koi­ma on lyö­mä­tön.

Mo­ni­puo­li­sin ja isoin ken­kä­kaup­pa on Mas­carón teh­taan­myy­mä­lä Fer­re­rie­sin ky­läs­sä, van­han pää­tien var­rel­la. Uu­tuus­ken­kä­mal­lis­ton ohel­la on ai­na van­han se­son­gin tuot­tei­ta alen­nus­hin­taan sekä nah­ka­lauk­ku­ja ja vöi­tä.

Maa­seu­dun nii­tyil­lä le­vit­ty­vät prons­si­kau­tis­ten ky­lien jään­teet ja ra­ken­nel­mat. Maón lä­het­ty­vil­lä si­jait­se­va Da­latí de Dalt on alu­eis­ta laa­jim­pia ja mie­len­kiin­toi­sim­pia.

Me­nor­ca ly­hy­es­ti:

● Es­pan­jal­le kuu­lu­va Me­nor­ca on Ba­le­aa­rien saa­ri­ryh­män itäi­sin ja toi­sek­si suu­rin saa­ri.

● Asuk­kai­ta on Me­nor­cal­la 90 000, jos­ta puo­let asuu pää­kau­pun­gis­sa Maós­sa ja Ciu­ta­del­las­sa.

● Saa­ris­toon kuu­lu­vat myös Mal­lor­ca, Ibi­za ja For­men­te­ra.

● Me­nor­ca on 50 ki­lo­met­riä pit­kä ja 15–20 km le­veä. Bus­sil­la pää­see kau­pun­kei­hin ja ky­liin sekä ke­säl­lä tär­keim­mil­le ran­noil­le. Par­hai­ten saa­ren nä­kee vuok­raa­mal­la au­ton. Me­nor­can kier­tä­vää, lä­hes 200 ki­lo­me­tiä pit­kää Camí dels Ca­val­ls -pol­kua voi kul­kea sii­vun ker­ral­laan kä­vel­len, maas­to­pyö­räl­lä tai he­vo­sel­la.

● Pa­ras ai­ka mat­kus­taa Me­nor­cal­le on ke­vääl­lä tai syk­syl­lä on rau­hal­lis­ta ja sää otol­li­nen pa­ti­koin­tiin. Kes­ki­ke­säl­lä hou­kut­te­le­vat ran­nat ja juh­lat.

● Oma­toi­mi­sen kan­nat­taa len­tää Bar­ce­lo­nan kaut­ta. Bar­ce­lo­naan pää­see esi­mer­kik­si Fin­nai­ril­la ja siel­tä Me­nor­cal­le Vu­e­lin­gil­la.

Li­sää Me­nor­cas­ta ne­tis­sä