Kun Lot­ta oli pie­ni, hän haa­vei­li he­del­mä­o­sas­ton myy­jän am­ma­tis­ta. Toi­ve on raa­pus­tel­tu es­ka­ris­sa pa­pe­ril­le pe­rus­tei­den kera: ”Sai­sin teh­dä työ­tä iha­nien vä­rien kans­sa ja teh­dä laa­rei­hin ki­vo­ja ase­tel­mia”. Muis­to ker­too pal­jon ku­vit­ta­jan mie­len­mai­se­mas­ta ja hä­nen tyy­lis­tään vi­su­aa­li­se­na suun­nit­te­li­ja­na.

– Vä­rit ovat kum­mun­neet mi­nus­ta ai­na. Se nä­kyy kai­kil­la elä­mä­ni osa-alu­eil­la ai­na töis­tä pu­keu­tu­mi­seen. Va­lit­sen kaik­ki ko­tii­ni tu­le­vat asi­at saip­puo­i­ta myö­ten sö­pöim­män sä­vyn pe­rus­teel­la, Lot­ta sa­noo.

Lotta on suunnitellut näyttävän seinävaatteen yhteistyössä losangelesilaisen Slowdown Studion kanssa. Jacquard-kudottu tekstiili tuli tuotantoon vuonna 2017 ja on sittemmin myyty loppuun. Hakolan lokoisa sohva on yksi Lotan lempipaikoista. Sohvapöytä on ostettu käytettynä.

Pauliina Salonen

Lo­tan yk­si­ön si­jain­ti Hel­sin­gin Ul­lan­lin­nas­sa, Täh­ti­tor­nin­mä­en ku­pees­sa, on rau­hal­li­nen ja viih­tyi­sä. Yh­des­sä suun­nas­sa siin­tää meri, toi­ses­sa odot­taa ydin­kes­kus­tan vi­li­nä. Kä­ve­ly­mat­ka työ­pai­kal­le, huo­ne­ka­lu­lii­ke Ha­ko­lan toi­mis­toon, on ins­pi­roi­va eten­kin aa­mui­sin kes­kus­tan ka­tu­jen he­räil­les­sä eloon.

KEITTIÖSSÄ on japanilais­henkinen &Traditionin katto­valaisin. Maljakko ja pellavaliina ovat kirppislöytöjä. Iittalan vaaleansininen Nappula-kynttilän­jalka sopii tilan värimaailmaan, jota hallitsevat violetinsävyiset verhot. Lotta on suunnitellut Palsta-puuvillakankaan Marimekolle.

Pauliina Salonen

Par­vi keit­ti­ön ylä­puo­lel­le

Vii­me vuo­si­sa­dan lop­pu­puo­lel­la ra­ken­net­tu kel­tai­nen talo edus­taa kau­pun­gi­no­sal­le tyy­pil­lis­tä ju­gend­tyy­liä lin­na­mai­si­ne por­ras­käy­tä­vi­neen. Asun­non huo­ne­ja­ko ja tun­nel­ma ko­lah­ti­vat Lot­taan jo en­si­vi­sii­til­lä. Kos­ka huo­ne­kor­keus on yli nel­jä met­riä, nuk­ku­ma­par­ven sai mai­ni­os­ti mah­tu­maan keit­ti­ön ylä­puo­lel­le.

– En ai­em­min ole vä­lit­tä­nyt par­vis­ta, mut­ta täs­sä asun­nos­sa rat­kai­su toi­mii hy­vin. Par­vi on tar­peek­si ti­la­va ja lä­hes huo­maa­ma­ton, Lot­ta sa­noo.

Hän ker­too asu­neen­sa koko ai­kui­si­kän­sä pie­nis­sä asun­nois­sa, mut­ta ko­kee tä­män ko­din ne­liöi­tään suu­rem­mak­si. Sei­nä­ko­me­roi­den an­si­os­ta säi­ly­tys­ti­laa on pal­jon. Asun­toon on han­kit­tu vain yk­si li­sä­kaap­pi.

– Te­hok­kaa­na jär­jes­te­li­jä­nä osaan ot­taa te­hon ir­ti jo­kai­ses­ta kaa­pin­ko­los­ta. Olen on­nis­tu­nut löy­tä­mään kai­kil­le ta­va­roil­le ti­laa.

Ko­din si­sus­tus on ja­los­tu­nut vuo­sien saa­tos­sa asuk­kaan­sa nä­köi­sek­si.

– Kun muu­tin tän­ne, toin mu­ka­na­ni vain sän­gyn ja ruo­ka­pöy­dän tuo­lei­neen. Nyt koti on ihan eri­lai­nen. En­sim­mäis­tä ker­taa koen vah­vas­ti, et­tä tämä on oma paik­ka, Lot­ta poh­tii.

Valkoinen keittiö on kompakti mutta toimiva. Keittiö mahtuu parven alle, sillä huonekorkeutta asunnossa riittää. Hellalla on Pentikin teepannu.

Tu­li­ai­sia opis­ke­lu­ai­ko­jen Ja­pa­nis­ta

Vi­su­a­lis­tin tai­ta­va tapa käyt­tää vä­re­jä nä­kyy kaik­ki­al­la asun­n­nos­sa. Ha­ko­lan tum­man­vih­re­ään soh­vaan soin­tu­vat pas­tel­li­set sä­vyt ja vah­vat graa­fi­set kuo­sit. Si­sus­tus tun­tuu run­saal­ta, vaik­ka to­si­a­si­as­sa se on mel­ko mi­ni­ma­lis­ti­nen. Kaik­ki on tar­kas­ti ase­tel­tu oi­ke­aan paik­kaan, niin pie­net vaa­le­an­pu­nai­set pos­lii­ni­puu­de­lit kuin ka­ton ra­jas­sa roik­ku­vat jou­lu­kuu­sen­ko­ris­teet­kin.

– Olen saa­nut puu­de­lit pe­rin­nök­si, ja ne ovat van­him­mat ja rak­kaim­mat asi­at, mitä omis­tan.

Ko­dis­sa nä­kyy myös viit­tauk­sia ja­pa­ni­lai­seen kult­tuu­riin. Se juon­taa opis­ke­lu­ai­kaan, jol­loin jol­loin Lot­ta muut­ti puo­lek­si vuo­dek­si työ­har­joit­te­luun To­ki­oon pai­kal­li­seen per­hey­ri­tyk­seen. Tuon ajan hän asui lä­him­män esi­mie­hen­sä per­heen kans­sa, ja pää­si näin tu­tus­tu­maan kult­tuu­riin ta­val­li­sen ar­jen kaut­ta. Hän ker­too ihai­le­van­sa eten­kin ja­pa­ni­lais­ta graa­fi­sen suun­nit­te­lun es­te­tiik­kaa, jos­sa mi­ni­ma­lis­mi, ihas­tut­ta­vat vä­rit ja sö­pöys yh­dis­ty­vät.

– Ja­pa­nis­sa esi­mer­kik­si pak­kaus­suun­nit­te­lu on ää­rim­mäi­sen vii­meis­tel­tyä, leik­ki­sää ja ins­pi­roi­vaa. Kult­tuu­ris­ta löy­tyy pal­jon yh­ty­mä­koh­tia skan­di­naa­vi­seen es­te­tiik­kaan, esi­mer­kik­si mi­ni­ma­lis­min ja funk­ti­o­naa­li­suu­den ar­vos­ta­mi­nen, Lot­ta poh­tii.

Sininen kimono löytyi japanilaisen antiikkitorin kimonokojusta. Peilin päällä on Japanista tuotu viuhka ja meksikolainen värikäs koriste. Lotta on suunnitellut Marimekolle Herbaario Jyly -mekon kuosin sekä sohvatyynyn Apilainen-kankaan.

Jos ei saa nät­tiä, ol­laan il­man

Si­sus­ta­mi­ses­sa Lot­taa vie­hät­tä­vät ker­rok­sel­li­suus ja oi­val­ta­vat yk­si­tyis­koh­dat. Hän se­koit­taa uut­ta ja van­haa ja suo­sii suo­ma­lais­ta tuo­tan­toa. Ko­to­na on reis­suil­ta os­tet­tu­ja mat­ka­muis­to­ja ja käyt­tö­e­si­nei­tä.

– Si­sus­tus­fi­lo­so­fi­a­ni on hy­vin yk­sin­ker­tai­nen: en ha­lua omis­taa mi­tään ru­maa. Jopa kuo­ri­ma­veit­sen pi­tää mie­les­tä­ni toi­mia vi­su­aa­li­ses­ti, jot­ta kel­puu­tan sen. Saa­tan­kin ha­kea mie­leis­tä­ni tuo­tet­ta pit­kään. Olen esi­mer­kik­si jo vuo­sia et­si­nyt täy­del­lis­tä ve­den­kei­tin­tä. Vih­doin­kin Hay on tuo­nut mark­ki­noil­le var­tee­no­tet­ta­van eh­dok­kaan.

Lot­ta käyt­tää Pin­te­res­tiä ah­ke­ras­ti si­sus­tus­haa­vei­luun, mut­ta var­si­nai­nen to­teu­tus ta­pah­tuu yleen­sä vä­hi­tel­len ajan kans­sa. Täl­lä het­kel­lä hän unel­moi Re­for­min keit­ti­ös­tä, ­Mon­ta­nan vä­rik­käis­tä ken­kä­kaa­peis­ta, ­Com-pa-nyn he­del­mä­maa­tus­kas­ta sekä sei­nän ko­koi­ses­ta kir­ja­hyl­lys­tä, jo­hon saa kaik­ki tär­keim­mät esi­neet kau­niis­ti esil­le.

– Es­te­tii­kal­la on iso mer­ki­tys omaan hy­vin­voin­tiin ja jak­sa­mi­seen. Kun ym­pä­ril­lä on kau­nis­ta, syn­tyy ide­oi­ta ja ins­pi­raa­ti­o­ta.

japanilainen kokeshi-puunukke on muisto työharjoitteluajasta japanilaisessa perheyrityksessä.