Talo sijaitsee mäntyjen ja koivujen katveessa. Talon edustalle rakennettu portti orapihlaja-aitaan oli lapsiperheen yksi ensimmäisistä rakennustöistä.

Johanna ja tyttäret Juudit (vas.) ja Josefiina nauttivat pihamaasta.

Ruuh­ka­vuo­sien kes­kel­lä ta­lo­re­mont­ti ja pi­han­hoi­to ei­vät tun­tu­neet hou­kut­te­le­vil­ta. Tu­tul­ta alu­eel­ta oli et­sit­ty jo pit­kään tar­peek­si ti­la­vaa ker­ros­ta­lo­ko­tia, mut­ta sel­lais­ta ei tul­lut vas­taan.

Kun asun­to­si­vus­ton ha­ku­vah­ti tar­jo­si puis­ton lai­dal­la pit­kään myyn­nis­sä ol­lut­ta oma­ko­ti­ta­loa, Jo­han­na ja Jere päät­ti­vät pii­pah­taa kat­so­mas­sa sitä. Sil­le tiel­le jää­tiin.

Ben af Schultenin Safari 411 -tuolit ja Johannan sukulaisiltaan 25-vuotislahjaksi saama Alvar Aallon matala sohvapöytä ovat kulkeneet pariskunnan mukana vuosia. Olohuoneen kaunis salmiakkikuvioinen matto on löytö H&M Home -sisustuskaupasta. Valkoinen lipasto on Jeren äidin lapsuuden-kodista. Sen yläpuolella pariskunnan 40-vuotislahjaksi ystäviltä saama valokuva-taulu. Etualalla Thonet-keinutuoli, joka on Johannan Tuuli-mummin vanha.

Ys­tä­vien ja naa­pu­rei­den yh­tei­sö

Jo­han­na ja Jere oli­vat kou­lu­ka­ve­rei­ta jo ala-as­teen kol­man­nel­ta luo­kal­ta läh­tien Itä­kes­kuk­sen kie­li­kou­lus­ta. Lu­ki­on van­ho­jen tans­seis­sa he oli­vat pari, ja sii­tä saak­ka on kul­jet­tu yh­des­sä.

Yh­tei­sil­tä kou­lu­vuo­sil­ta on jää­nyt myös yh­te­näi­nen ja yh­tei­nen ys­tä­vä­po­ruk­ka. Tä­män ta­lon ovet ovat ai­na au­ki ys­tä­vil­le ja hei­dän per­heil­leen.

Veh­re­äl­lä ja ko­dik­kaal­la alu­eel­la asuu pal­jon lap­si­per­hei­tä.

– Tä­män ko­din myö­tä on tu­tus­tut­tu myös naa­pu­rus­toon, jon­ka kans­sa vie­te­tään yh­tei­siä juh­lia. Lap­set juok­se­vat tram­po­lii­nil­ta ja pi­hal­ta toi­sel­le, oli sit­ten ar­ki tai juh­la.

Kuistilla syödään kevätaamiaisia ja istutaan syysiltoja ystävien kanssa. Kuisti oli ennen avokuisti eli vilpola. Kun uusi oviseinä rakennettiin, saatiin yksi huone lisää. Keväisin ja syksyisin kuisti lämmitetään patterilla. Kuistin naulakko on Johannan äidin lapsuudenkodista. Rottinkisohva ja räsymatto ovat ystävän löytämät. Ne sopivat kuistille passelisti. Tuolit ovat Johannan mummolasta. Ostoskärryn Johannan isä on tuonut Nizzasta.

Sininen kukkopilli, maljakot ja Mauno Oittisen kipsipatsas ovat kaikki jo edesmenneiltä läheisiltä. Oittinen oli suomalainen kuvanveistäjä, joka on tehnyt muun muassa Elias Lönnrotin muistomerkin.

Piha kor­vaa mö­kin

– Usein kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä tie­sim­me heti, et­tä tämä on mei­dän ko­tim­me. Näin ei ol­lut tä­män ko­din koh­dal­la, Jo­han­na sa­noo.

Pit­kään myyn­nis­sä ol­lees­sa ta­los­sa oli re­mon­toi­ta­vaa. Re­mont­ti­a­lal­la työs­ken­te­le­vä ys­tä­vä ja Je­ren isä pu­hui­vat kui­ten­kin ta­lon puo­les­ta. Koh­tuul­li­sen pie­nel­lä re­mon­til­la sel­vit­täi­siin, sil­lä ta­los­ta oli pi­det­ty hy­vää huol­ta.

Si­jain­ti on alu­eel­la mai­nio ja las­ten kou­lu­mat­kat ly­hy­et. Ker­ros­ta­lo­a­su­jia miel­lyt­ti oma sau­na ja piha, jol­la voi­si viet­tää ke­sän juh­lia. Oma­ko­ti­ta­los­sa lap­suu­ten­sa viet­tä­neel­le Je­rel­le oli sel­vää, et­tä talo ja piha teet­täi­si­vät töi­tä. Lo­pul­ta hän­kin läm­pe­ni aja­tuk­sel­le oma­ko­ta­lon os­tos­ta.

Kos­ka per­hees­sä har­ras­te­taan ak­tii­vi­ses­ti eri ur­hei­lu­la­je­ja ja vii­kon­lop­pui­sin­kin on usein tur­nauk­sia ja pe­le­jä, oma­ko­ti­ta­los­sa asu­mi­sel­la on va­paa-ai­ka­na eri­tyi­nen mer­ki­tys.

– Vä­hän kuin oli­sim­me ai­na mö­kil­lä, Jo­han­na to­te­aa.

HT Collectionin Nordic 3 -sohva on ulkomaan komennukselle lähteneiden ystävien. Terrakotan ja himmeän persikan väriset silkki-ja puuvillatyynyt ovat Mokosta. Vallila Interiorsin kankaasta tehty tyyny on ommeltu itse. Jojo-koira sai nimen perhepalaverin äänestyksessä. Lasten ehdotus voitti.

Talo täyn­nä his­to­ri­aa

Ta­lon his­to­ria on mie­len­kiin­toi­nen, kos­ka se on pui­nen ele­ment­ti­ta­lo, jol­lai­sia vie­tiin so­ta­kor-
vauk­si­na Suo­mes­ta Neu­vos­to­liit­toon. Kun so­ta­kor­vaus­kiin­tiö tuli täy­teen, lo­put ta­lot huu­to­kau­pat­tiin. Näin talo pys­ty­tet­tiin Itä-Hel­sin­kiin alu­eel­le, jos­sa on myös rin­ta­ma­mie­hil­le ra­ken­net­tu­ja ker­ros­ta­lo­a­sun­to­ja.

Kun per­he os­ti ta­lon kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten, suu­rin re­mont­ti teh­tiin pi­hal­la. Tuu­he­an ora­pih­la­ja-ai­dan vie­reen ra­ken­net­tiin port­ti, sil­lä ty­töt oli­vat vie­lä pie­niä.

Jo­han­nan äi­din lap­suu­den­ko­din pi­hal­ta saa­tiin ta­lon ra­ken­ta­mis­kau­den kas­ve­ja, ku­ten pe­ren­no­ja ja Jo­han­nan lem­pi­kuk­kia pi­o­ne­ja, ii­rik­siä ja ke­vät-
esi­koi­ta. Pi­ha­suun­nit­te­lua teki in­nol­la edel­li­nen su­ku­pol­vi. Os­tet­tiin kas­vi­huo­ne, yrt­ti­laa­ti­kot ja leik­ki­mök­ki lap­sil­le.

Keittiön mustat klassikkotuolit löytyivät metroaseman pop up -kesäkahvilan huonekalumyynnistä. Ruokapöytä on jatkettava klaffipöytä, jota pidetään aina pisimmässä versiossa. Varastohenkiset valaisimet ovat uusin hankinta. Sisustajaystävä suositteli niitä ja ajoi eräänä iltana pihaan valaisimet mukanaan. Ikkunan alla oleva 50-luvun puusohva on Jeren mummun peruja. Sillä on paljon tunnearvoa. Siinä on istuttu tällä samalla seudulla neljäkymmentä vuotta sitten.

Suurin remontti tehtiin keittiössä. Hyväkuntoinen täyspuinen keittiökaapisto oli järkevää säilyttää, joten siihen uusittiin vain kaapinovet. Ne löytyivät Ikeasta. Alakaapisto koottiin Ikean Lack-hyllyköistä, jotta saatiin lisää säilytystilaa ja kivat tummat tasot. Teenjuojaperheessä teepurnukoita on kaapit pullollaan, esillä on vain pieni osa. 50-luvun seinäkello on Johannan Martta-mummon vanha. Keittiöstä on kätevä kantaa aamupala kuistille.

Pa­tio ja te­ras­si tal­koil­la

Pi­ha­juh­lia var­ten ra­ken­net­tiin tal­koo­työl­lä pa­tio, jol­la on is­tut­tu mo­nia mu­ka­via ke­vät- ja ke­säil­to­ja. Sekä ta­lon re­mon­tis­sa et­tä pi­han muu­tos­töis­sä oli mu­ka­na pal­jon su­ku­lai­sia ja ys­tä­viä.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten keit­ti­ös­sä teh­tiin re­mont­ti. Muu­tos­työt teki per­heen ys­tä­vä, alu­een am­mat­ti­ra­ken­ta­ja Mik­ko Mel­vas.

– Tois­sa ke­sä­nä ap­piuk­ko to­teut­ti vi­si­o­ni ja ra­ken­si pi­han il­ta-au­rin­gon puo­lel­le pie­nen te­ras­sin. Se on ol­lut ah­ke­ras­sa käy­tös­sä al­ka­en ke­vään en­sim­mäi­sis­tä läm­pi­mis­tä il­lois­ta jat­ku­en elo–syys­kuul­le saak­ka. Jere sai ano­pil­ta 40-vuo­tis­lah­jak­si kau­niit, koot­ta­vat tuo­lit te­ras­sil­le.

Johannan mieleen ovat erilaiset mustavalkokuvioiset ja mustat, kohokuvioiset esineet. Lundian lipaston päällä pidetään purnukoita ja rasioita sekä ruukkuja, jotka sointuvat yhteen. Etualalla Johannan mummon perintönä saatu pikkumaljakko. Taulun pariskunta on saanut lahjaksi.

Ruoanlaitosta pitävä Johanna istuttaa mielellään ruokakasveja. Ystävän kreikkalaisesta oliiviöljystä hän tekee yrttiöljypulloja naapurustoonkin vietäväksi. Tänä vuonna 9-vuotias Juudit istutti mamman kanssa perunoita. Kuvassa isosisko Josefiina kasteluhommissa.

Aar­tei­ta ja klas­si­koi­ta

Ko­din si­sus­tus koos­tuu edel­lis­ten su­ku­pol­vien aar­teis­ta ja yh­des­sä han­ki­tuis­ta klas­si­kois­ta, ku­ten Al­var Aal­lon ja muis­ta Ar­te­kin sekä Lun­di­an ka­lus­teis­ta. Huo­ne­ka­lut ovat suu­rel­ta osin 50-lu­vun hen­ki­siä tai sii­hen so­pi­via. Uu­sia han­kin­to­ja ei juu­ri teh­ty. Vain kak­si vit­rii­ni­kaap­pia os­tet­tiin, ja vin­til­lä odot­ta­nut Lun­dia-hyl­ly maa­lat­tiin olo­huo­neen kir­ja­hyl­lyk­si.

Koti on aset­tu­nut oman­lai­sek­seen.

– Vii­teen vuo­teen em­me ole juu­ri teh­teet muu­tok­sia. Si­sus­tuk­sen il­met­tä muo­kaam­me lä­hin­nä tau­lu­ja ja ku­va­kol­laa­se­ja vaih­ta­mal­la.

Vä­ri­maa­il­mas­sa nä­kyy Jo­han­nan miel­ty­mys mus­taan ja mus­ta­val­koi­siin print­tei­hin.

Siskosten huone on jaettu hyllyllä. Josefiinan vaaterekissä on muun muassa äidin nuoruudenvaatteita. Mansikkamaidon värinen seinä ja Ikean vohvelipeitto soinnutettiin yhteen. Brodeeratut pallotyynyt ovat Daystä. Istumatyynyn mamma ompeli räsymatosta. Korituolissa on mukava lukea ennen nukkumaanmenoa.

Ys­tä­vien ja tyt­tä­rien tai­det­ta

Su­vun tau­lu­jen li­säk­si ko­tiin on han­kit­tu ys­tä­vien te­ok­sia, ku­ten Pip­sa Pen­tin maa­lauk­sia sekä pai­kal­li­sen ruo­ka­ra­vin­to­la Pik­ku Hu­kan näyt­te­lys­tä suo­ma­lai­sen va­lo­ku­vaa­jan te­ok­set Ha­vis Aman­da ja So­fi­an­ka­tu.

Sei­niä ko­ris­ta­vat myös tyt­tä­rien ku­va­tai­de­kou­lus­sa te­ke­mät maa­lauk­set sekä lo­mil­ta löy­ty­neet kor­tit ja va­lo­ku­vap­rin­tit.

Vaik­ka oma­ko­ti­ta­lo­a­su­mi­nen ei ol­lut­kaan pa­ris­kun­nan haa­veis­sa, voi kym­me­nen vuo­den jäl­keen to­de­ta ha­ku­vah­din va­lin­nan osu­neen oi­ke­aan. Täs­sä ko­dis­sa viih­dy­tään.