Jokivarressa maisemaa hallitsee jyrkkä-kattoinen goottilainen tuomiokirkko, joka sai nykyisen muotonsa 1400-luvulla.

Millan kanssa asuvat Pätkis-koira ja vuoroviikoin lapset Ebba, Kevin ja Wilmer.

Kun Mil­la Ek as­tui Por­voos­sa mu­ku­la­ki­vi­ku­jal­ta van­haan pi­haan, jos­sa kas­voi man­si­koi­ta ja ra­par­pe­ria, hän tie­si löy­tä­neen­sä ko­tiin.

Mil­la et­si muut­tu­neen elä­män­ti­lan­teen ta­kia uut­ta ko­tia. Alus­ta al­ka­en oli sel­vää, et­tä uu­den ko­din piti si­jai­ta Por­voon van­has­sa kau­pun­gis­sa.

– Ha­lu­sin asua oma­ko­ti­ta­los­sa, ja tä­män 1800-lu­vul­la ra­ken­ne­tun ta­lon kal­tai­nen idyl­li teki ras­kaan muu­ton hel­pom­mak­si sekä mi­nul­le et­tä lap­sil­le. Vuok­ra­lai­seh­dok­kai­ta oli usei­ta kym­me­niä, jo­ten ti­lan­ne näyt­ti aluk­si ai­ka jän­nit­tä­väl­tä. On­nek­se­ni mi­nut va­lit­tiin, sa­noo Mil­la.

Vepsäläiseltä hankittu sohva muuntuu yöksi Millan sängyksi. Valaisin on paikallisesta Sasu’s Playhousesta, taulu BGA Nordic. Upea, alkuperäinen katto on kaunis ja kiinnostava katsella.

Ikean Stockholm-kaapin paikka on olohuoneessa. Sen päällä oleva lyhty on Hemtexistä. BEdesignin Fan Stool toimii sekä sohvapöytänä että jakkarana.

So­pi­vas­ti vink­sal­laan

Talo on toi­mi­nut ai­koi­naan Suo­men en­sim­mäi­se­nä kuu­ro­myk­kien kou­lu­na. Asun­to­ja oli alun pe­rin kak­si, mut­ta ne on sit­tem­min yh­dis­tet­ty yh­dek­si huo­neis­tok­si.

Pi­han li­säk­si Mil­lan hur­ma­si­vat ta­lon ai­tous ja per­soo­nal­li­suus. Kaik­ki pin­nat oli­vat vä­hän vi­nos­sa. Toi­saal­ta asun­toa oli re­mon­toi­tu pe­rin­tei­tä ja van­haa kun­ni­oit­ta­en.

– Esi­mer­kik­si huo­neet oli ta­pe­toi­tu iha­nil­la pel­la­va­ta­pe­teil­la. Ne ovat osa­syy sii­hen, et­tä mi­nul­la ei ole tv:tä. En ha­lua peit­tää kau­nii­ta pin­to­ja tek­no­lo­gi­al­la, vaan nau­tin mie­luum­min tak­ka­tu­les­ta ja kynt­ti­löis­tä.

Ko­dis­sa on kak­si tak­kaa, jot­ka ovat käy­tös­sä päi­vit­täin. Kah­den asun­non yh­dis­tä­mi­sen an­si­os­ta ta­los­sa on myös kak­si kyl­py­huo­net­ta, mikä on kol­men lap­sen per­hees­sä kä­te­vää.

Sävyjen harmoniaa. Hauska naulakko on kirpputorilta, hamam-pyyhkeet So Pretty, kukka Hemtexistä ja kori Citymarketista. Upea seinäpinta on saatu aikaan mikrosementillä.

Van­ha saa nä­kyä

Ko­din si­sus­tuk­ses­sa pu­nai­se­na lan­ka­na ovat ol­leet ta­lon hen­gen kun­ni­oit­ta­mi­nen ja eko­lo­gi­suus. Kor­kea ikä ja upe­at, al­ku­pe­räi­set pin­nat saa­vat nä­kyä. Esi­mer­kik­si mat­to­ja on ra­jal­li­ses­ti, kos­ka Mil­la ei ole ha­lun­nut peit­tää le­vei­tä lank­ku­lat­ti­oi­ta.

– Suo­sin luon­non­ma­te­ri­aa­le­ja. Si­sus­tus­ta hal­lit­se­vat pel­la­va, hamp­pu, vil­la ja bam­bu. Jos ha­lu­an os­taa ko­tiin jo­tain uut­ta, teen han­kin­nat mie­lui­ten pai­kal­li­sil­ta ja ko­ti­mai­sil­ta pie­ny­rit­tä­jil­tä. Kun sat­saa laa­tuun, ei tar­vit­se uu­sia huo­ne­ka­lu­ja vuo­den vä­lein, vaan ne säi­lyt­tä­vät kuo­sin­sa ja py­sy­vät muo­dis­sa vuo­des­ta toi­seen, sa­noo Mil­la.

Hän ha­lu­aa myös aja­tel­la si­sus­ta­mi­ses­sa ”raa­mien ul­ko­puo­lel­le”. Tuot­tei­ta voi ja tu­lee­kin käyt­tää mo­ni­puo­li­ses­ti. Ha­mam-pyy­he voi toi­mia myös vilt­ti­nä, shaa­li­na ja jopa pöy­tä­lii­na­na.

– Van­ha lei­pä­la­pio on tar­joi­lu­as­ti­a­na, van­hois­sa lää­ke­pul­lois­sa kas­va­te­taan pis­tok­kai­ta. Soh­va voi toi­mia myös sän­ky­nä ja sääs­tää näin ne­li­öi­tä.

Vanhan talon tyyliin talossa on tilava tupa. Keittiö ei ole suuren suuri, mutta sisältää kaiken tarpeellisen.

Ovet ja ikkunat falskaavat vanhassa talossa, joten takassa päivittäin palava tuli on paitsi tunnelmallinen, myös tapa säästää sähkölaskuissa. Mäkeen rakennetuissa taloissa huoneet ovat hauskasti eri korkeudella.

Vain tär­kein pää­si mu­kaan

Mil­la kar­si muu­tos­sa tur­haa pois reip­paal­la kä­del­lä. Kier­rä­tyk­seen läh­ti 20 jä­te­sä­kil­lis­tä vaat­tei­ta ja ta­va­roi­ta. Van­has­ta ko­dis­ta mu­kaan pää­si­vät vain pi­a­no ja mum­mo­las­ta pe­ri­tyt as­ti­at. Kau­nis­ta ja tar­vit­ta­vaa on löy­ty­nyt pää­o­sin Mil­lan en­si­si­jai­sis­ta han­kin­ta­pai­kois­ta kirp­pu­to­reil­ta ja kier­rä­tys­kes­kuk­sis­ta.

Huip­pu­löy­tö­jä ovat ol­leet ai­dot ma­tot sekä edul­li­set ja laa­duk­kaat vaat­teet it­sel­le ja lap­sil­le. Has­suin os­tos on ol­lut viuh­kan muo­toon tai­tel­tu kir­ja, jota lap­set kut­su­vat ”len­tä­väk­si kir­jak­si”. Ihan kai­kes­sa kun ei tar­vit­se ol­la jär­keä.

Mi­kään ta­va­ra­hams­te­ri Mil­la ei kui­ten­kaan ole. Si­sus­tus nou­dat­te­lee pel­kis­tet­tyä ja hil­lit­tyä lin­jaa, vä­ri­maa­il­ma on luon­non­lä­hei­nen ja rau­hal­li­nen.

– Ko­din on tär­ke­ää ol­la paik­ka, jos­sa val­lit­see zen. Tämä on mi­nul­le rau­han ja hy­vän olon tyys­si­ja, sa­noo Mil­la.

Milla karsi muutossa tavaraa kovalla kädellä ja piti vain kaikkein kauneimmat käyttötavaroistakin.

Mus­ti­koi­ta omas­ta pi­has­ta

Van­ha ja idyl­li­nen pi­ha­pii­ri on tuo­nut elä­mään oman maus­teen­sa. Las­ten kans­sa is­tu­te­taan yrt­te­jä ja kas­vik­sia, ja vaik­ka pe­ri­aat­tees­sa ol­laan kes­kel­lä kau­pun­kia, omas­ta pi­has­ta voi poi­mia mus­ti­koi­ta ja ome­noi­ta.

– Lii­kun li­säk­si pal­jon luon­nos­sa ja saan siel­tä ins­pi­raa­ti­o­ta niin työ­hö­ni kuin ko­ti­ni si­sus­ta­mi­seen. Esi­mer­kik­si met­sän kaar­nai­set puut saat­ta­vat an­taa ide­an uu­des­ta pin­ta­ma­te­ri­aa­lis­ta. Han­kim­me myös hil­jat­tain koi­ran, joka on tuo­nut elä­mään vie­lä li­sää iloa ja rai­tis­ta il­maa.

Lastenhuonessa on ruhtinaallisesti tilaa.

Kau­neut­ta työs­sä ja ko­to­na

Mil­lan in­to­hi­mo ym­pä­ris­tön kau­nis­ta­mi­seen täyt­tää ny­ky­ään myös hä­nen työ­ka­len­te­rin­sa. Kym­me­nen vuot­ta it-alal­la työs­ken­nel­lyt Mil­la opis­ke­li työn ohes­sa eko­lo­gi­seen ajat­te­luun eri­kois­tu­neek­si si­sus­tus­suun­nit­te­li­jak­si. Oma Fi­na­hem-yri­tys näki päi­vän­va­lon hel­mi­kuus­sa 2018.

– Yrit­tä­jän elä­mä on haas­teel­lis­ta, mut­ta se on tuo­nut mu­ka­naan myös pal­jon hy­vää. Pys­tyn vai­kut­ta­maan omaan ai­ka­tau­luu­ni ja an­ta­maan enem­män ai­kaa lap­sil­le­ni. Mie­lek­kään työn te­ke­mi­nen on li­säk­si aut­ta­nut sel­vi­ä­mään vai­ke­as­ta elä­män­ti­lan­tees­ta, jo­hon avi­oe­ron myö­tä jou­duin, ker­too Mil­la.

Elä­mä tun­tuu hy­väl­tä, mut­ta suun­ni­tel­mia ja toi­vei­ta­kin on.

– Ha­lu­an kas­vaa ole­maan ar­mol­li­sem­pi it­se­ä­ni koh­taan ja ym­mär­tää, et­tä on ok ol­la riit­tä­vän hyvä. La­gom, niin kuin ruot­sik­si sa­no­taan, sa­noo Mil­la.

Hän unel­moi myös maal­le muu­tos­ta.

– Haa­vei­len os­ta­va­ni jos­kus van­han ky­lä­kou­lun tai na­ve­tan ja re­mon­toi­va­ni sen täy­sin – luon­nol­li­ses­ti van­haa kun­ni­oit­ta­en. Olen maal­ta ko­toi­sin en­kä viih­dy be­to­ni­vii­da­kois­sa. Por­voon iha­na van­ha mil­jöö on­kin sit­ten ihan eri jut­tu.

Millan ja lasten koti on rakennettu vuonna 1845.