Ruokapöydän ääressä on Janikan lemipipaikka. Talo on valmistunut vuonna 1940 Käpylän Olympiakylään. Alueen talot rakennettiin ulkomaisten joukkueiden majoitustiloiksi olympialaisiiin, jotka toinen maailmansota siirsi vuoteen 1952, mutta silloin talot olivat jo asuinkäytössä.

Taiteilija Yayoi Kusaman näyttelyjulisteen vuodelta 1984 Janika tilasi vuosia sitten netistä. Liila kynttilänjalka on Hayn ja pieni vaaleanpunertava vaasi Marimekon. Ferm Livingin Vuelta-kaarivalaisimen Iiro antoi Janikalle lahjaksi.

Kol­mi­os­ta kak­si­ok­si muu­tet­tu 52-ne­li­öi­nen te­ho­pak­kaus on muo­toi­li­ja Ja­ni­ka Läh­dek­sen ja va­lo­ku­vaa­ja Ii­ro Rau­ti­ai­sen en­sim­mäi­nen yh­tei­nen koti. Ja­ni­ka oli muut­ta­nut Poh­jan­maal­ta Hel­sin­kiin jo vuo­sia sit­ten ja Ii­ro asui Hy­vin­kääl­lä, kun he ta­pa­si­vat vuon­na 2019. Ja­ni­kan Mok­ko-mäy­rä­koi­ra ja Ii­ron El­li-kis­sa ei­vät tul­leet ky­läil­les­sä lain­kaan toi­meen kes­ke­nään.

Seu­raa­va­na vuon­na Ja­ni­ka ja Ii­ro al­koi­vat et­siä yh­teis­tä vuok­ra­ko­tia sil­lä kri­tee­ril­lä, et­tä asun­nos­sa on ovi, jol­la huo­neet ja lem­mi­kit sai­si ero­tet­tua toi­sis­taan.

Ja­ni­kan yli-in­no­kas mäy­ris Mok­ko piti opet­taa an­ta­maan El­li-kis­sal­le rau­haa. Ja­ni­ka ei it­se­kään ol­lut oi­kein kis­saih­mi­siä.

– On­nek­si El­li vai­kut­ti kis­sak­si ai­ka koi­ra­mai­sel­ta ei­kä esi­mer­kik­si roik­ku­nut oven­kar­meis­ta, Ja­ni­ka muis­taa.

Ja­ni­ka tot­tui vä­hi­tel­len kis­sal­li­seen elä­mään, ja pa­rin kuu­kau­den pääs­tä muu­tos­ta kis­sa ja koi­ra al­koi­vat mah­tua sa­maan ti­laan. So­pui­sam­pi yh­tei­se­lo al­koi.

Kulmaikkuna ei kaipaa verhoja. Elli hengailee usein ikkunalaudalla ja katselee Käpylän menoa. Jalkalamppu on Iiron isoäidiltä. Geometrinen Solid Shapes -juliste on Nina Bruunin piirtämä ja Paper Collectiven valmistama. Musta ei ole tärkeä sisustusväri, mutta julisteen selkeys ja kiva jännite viehätti molempia. Aalto-maljakon Janika sai äidiltään lahjaksi. Festivo-kynttilänjalka on puolestaan Iiron perintöesine. Eläinten takia Iiro ja Janika ovat valinneet käytännölliset juuttimatot nukkamattojen sijaan.

Elli-kissa edustaa maailman suurinta kissarotua, maine coonia.

Mokko on mäyräkoira, ja kotiutunut lopulta Elli-kissan saman katon alle.

OMAT VÄ­RIT SEI­NIIN

Olym­pi­a­ky­län asun­non kul­maik­ku­nat ja ik­ku­na­lau­dat oli­vat alus­ta as­ti Ii­ron ja Ja­ni­kan mie­leen. Sei­nät saa­tiin vuok­ra­nan­ta­jan lu­val­la maa­la­ta jol­lain muul­la­kin kuin val­koi­sel­la vä­ril­lä. Olo­huo­nee­seen tuli lii­laan tait­ta­vaa har­maa­ta ja ma­kuu­huo­nee­seen hie­kan sä­vy­jä. Sen si­jaan esi­mer­kik­si keit­ti­ön tum­mil­le puu­ta­soil­le ei ol­lut mi­tään teh­tä­vis­sä, jo­ten nii­den kans­sa on ope­tel­tu elä­mään.

Ja­ni­ka on ai­na pi­tä­nyt vä­reis­tä. Vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta pas­tel­li­sä­vyt ovat ol­leet lä­hel­lä sy­dän­tä, tei­ni­nä omia vä­re­jä oli­vat li­men­vih­reä ja pink­ki. Jo lap­se­na Ja­ni­kal­la oli vah­vat vi­si­ot tyy­lis­tään, ja omas­sa huo­nees­sa oli si­ni­set ta­pe­tit ja si­ni­siä ko­ris­te-esi­nei­tä.

Ta­soil­la ja hyl­lyil­lä on tääl­lä­kin pie­niä fi­guu­re­ja, esi­mer­kik­si pos­lii­ni­sia mäy­rä­koi­ria, joi­ta Ja­ni­kan on vai­kea vas­tus­taa.

– Mi­nul­la on heik­ko koh­ta pik­kuk­rää­säs­sä, ja yri­tän hil­li­tä os­ta­mis­ta. Sik­si pi­dän esi­nei­tä het­ken kaa­pis­sa ja löy­dän ne sit­ten uu­del­leen, Ja­ni­ka ker­too.

Yöpöytänä toimii kaksi päällekkäin pinottua Iittalan Vakka-laatikkoa. Menu-valaisin on hankittu Finnish Design Shopista ja taulu Kööpenhaminasta Stilleben-sisustusliikkeestä.

Ikean rottinkikaappi on ainoa Janikan aiemmasta kodista tullut kaluste, kaikki muu on yhteiseen kotiin hankittua. Se on makuuhuoneessa käsityökaappina, Janika ompelee toisinaan vaatteita. Ompelurasia tuli perintönä Iiron isoäidiltä ja lintu on kirppislöytö. Pieni taulu hankittiin Ornamon myyjäisistä. Myös makuuhuoneesta löytyy Janikan tekemä savimassatyö.

KAAP­PIEN PAI­KAT

Suun­nil­leen sa­maan ta­paan kuin kis­sa ja koi­ra so­vi­tet­tiin yh­teis­ta­lou­teen, so­vi­tet­tiin myös Ja­ni­kan ja Ii­ron si­sus­tus­maut.

Ja­ni­ka pi­tää skan­di­naa­vi­ses­ta sel­key­des­tä, mut­ta myös pie­nes­tä leik­ki­syy­des­tä ja her­kul­li­sis­ta vä­reis­tä. Ii­rol­la oli ai­kai­sem­mas­sa omas­sa ko­dis­saan an­tiik­ki­huo­ne­ka­lu­ja, ja Ja­ni­ka eh­ti jo miet­tiä, mitä yh­tei­ses­tä ko­dis­ta tu­lee.

– Sit­ten sel­vi­si, et­tei Ii­ron ai­kai­sem­pi an­tiik­ki­tyy­li ol­lut mi­ten­kään eri­tyi­sen har­ki­ten va­lit­tu, Ja­ni­ka sa­noo.

Ii­ro tyk­kä­si myös Ja­ni­kan ta­vas­ta si­sus­taa. Ide­at tu­le­vat pää­o­sin Ja­ni­kal­ta, ja Ii­ro on useim­mi­ten mie­lis­sään ja kan­nus­taa. Ja­ni­ka kat­soo huo­ne­ka­lu­ja en­sin käy­tet­tyi­nä, mut­ta jos et­sit­tyä jut­tua ei ala löy­tyä, se saat­taa tul­la ko­tiin uu­te­na­kin.

Nyt yh­tei­ses­sä ko­dis­sa on mu­ka­na vain yk­si Ii­ron edel­li­sen ko­din ka­lus­teis­ta: mus­ta kaap­pi, jon­ka kyl­keen teh­tiin rei­kä, jos­ta kis­sa pää­see kul­ke­maan hiek­ka­laa­ti­kol­leen kaa­pin si­sään.

Ja­ni­kan ai­kai­sem­mas­ta ko­dis­ta tän­ne pää­tyi niin ikään vain yk­si kaap­pi, rot­tin­ki­pu­nok­si­nen. Kaik­ki muut huo­ne­ka­lut on han­kit­tu yh­des­sä.

Janika pitää siitä, että pikkuesineitä on paljon, mutta kauniisti esille laitettuina. Toki tyhjääkin tilaa tarvitaan vastapainoksi. Patsas on löytynyt kirpputorilta.