Tervetuloa meille! Ulko-ovelta aukeaa valoisa näkymä läpi kodin lasikuistille saakka. Eteisen ja keittiön lattiat ovat laattaa. Oleskelutiloissa on tammilankkulattia. Kullanhohtoiset kattovalaisimet ovat By Rydensin. Nojatuoli on Jean Vernetin Fama-mallistosta.

Kos­ken ko­hi­nan kuu­lee ul­ko-ovel­le. Yrit­tä­jä Jaa­na Ehrn­rooth on läh­dös­sä aa­mui­sel­le met­sä­len­kil­leen per­heen lem­mik­ki­koi­ran To­ton kans­sa. Ki­vi­ai­dan vie­res­tä met­sään joh­taa pol­ku, joka jat­kuu pian ka­pe­al­le kä­ve­ly­sil­lal­le. Sil­lan al­la kuo­huu kos­ki.

– Kos­ki on syn­ty­nyt vas­ta 1950-lu­vul­la, kun ta­lom­me edes­sä ole­va pel­to muu­tet­tiin te­ko­jär­vek­si. Gum­bö­len­jo­ki las­kee lo­pul­ta Es­poon­lah­teen.

Jaa­nan ja And­re­ak­sen vii­si­hen­ki­nen per­he muut­ti maa­lais­mai­se­miin kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Oma­ko­ti­ta­lo nou­si And­re­ak­sen lap­suus­mai­se­miin kes­kel­le es­poo­lais­ta met­sä­mai­se­maa.

– Olen ul­koil­maih­mi­nen ja kas­va­nut maal­la. Mi­nul­le aja­tus muu­tos­ta tii­viil­tä oma­ko­ti­ta­lo­a­lu­eel­ta kes­kel­le luon­non rau­haa oli mie­lui­nen. Tei­ni-ikäi­set lap­set ei­vät ol­leet ide­as­ta yh­tä in­nois­saan, Jaa­na ker­too.

Rauhoittava maisema. Olohuoneeseen ikkunoista näkyy metsää ja järvi. Jaana ei ole kuosi-ihminen, mutta sohvatyynyjen kuviot ovat säännön vahvistava poikkeus.

Kodikkaasti olkkarissa. Kustavilaistyylinen lipasto sai pintaansa raikkaan punaisen. Värillinen lipasto toi olohuoneeseen uutta ryhtiä. Sohvan parina on kaksi tanskalaista Imola-nojatuolia. Helmiäiskruunu on hankinta Kodin Ykkösestä.

Oleskelutilan sydän on selkeän muotoinen avotakka. Takan tausta-seinä on kaakeloitu pienellä mosaiikkilaatalla. Talossa on maalämpö.

Yh­tei­nen toi­ve

Olo­huo­neen ik­ku­nois­ta nä­kyy met­sää ja jär­vi. Avo­ta­kas­sa pa­laa ko­dik­kaas­ti tuli.

– Ra­kas­tan tak­ka­tul­ta ja kynt­ti­län­va­loa. Tak­ka suun­ni­tel­tiin kes­kel­le ta­loa. Nyt sen nä­kee yh­tä hy­vin keit­ti­ös­tä kuin olo­huo­nees­ta.

En­nen oman ta­lon ra­ken­ta­mis­ta Jaa­na ja And­re­as kä­vi­vät kä­ve­ly­kier­rok­sil­la eri puo­lil­la Es­poo­ta kat­se­le­mas­sa ta­lo­ja ja miet­ti­mäs­sä, mil­lai­ses­sa ko­dis­sa he viih­tyi­si­vät par­hai­ten. Kä­ve­lyil­lä sel­vi­si no­pe­as­ti se, et­tä mo­lem­mat pi­tä­vät eri­tyi­ses­ti van­hois­ta puu­ta­lois­ta.

– Ha­lu­sim­me ra­ken­taa pe­rin­tei­sen pu­nai­nen tupa ja pe­ru­na­maa -idyl­lin, kos­ka se so­pii par­hai­ten kes­kel­le maa­lais­mai­se­maa.

Ton­til­la ai­kai­sem­min si­jain­nut 1970-lu­vun tii­li­ta­lo oli tul­lut käyt­töi­kän­sä pää­hän.

Talon paras paikka. Lasikuistilta on hienot näkymät kolmeen suuntaan. Tiikkinen ruokapöytä on puutarhakaluste. Tuolit ympärillä ovat Jean Vernetin Fama-mallistosta. Tuoleissa on huippumukava istua. Kuistille oli alun perin suunniteltu lasiovet, mutta ne jätettiin turhina pois.

Simpukkaselkäisillä nojatuoleilla on mukava seurustella vielä ruokapöydässä istuvien kanssa. Suomalainen talonpoikaiskaappi on kauniisti patinoitunut.

Kuis­ti jär­vel­le päin

Talo suun­ni­tel­tiin per­heen toi­vei­den mu­kai­ses­ti. Suun­nit­te­lua oh­ja­si kau­nis jär­vi­mai­se­ma ja sen tuo­mi­nen si­sä­ti­loi­hin.

– Yk­kös­toi­vee­nam­me oli saa­da iso la­si­kuis­ti jär­vel­le. Kuis­tis­ta ha­lu­sim­me niin suu­ren, et­tä sin­ne mah­tui­si rei­lun ko­koi­nen ruo­ka­pöy­tä, Jaa­na ker­too.

Val­miis­sa ta­los­sa koko jär­ven­puo­lei­nen si­vus­ta on yh­te­näis­tä ti­laa. Olo­huo­neen ra­jaa keit­ti­ön saa­re­ke, jon­ka ää­res­sä on miel­lyt­tä­vää työs­ken­nel­lä.

Keittiön alakaapisto kääntyy työtasoksi ilman pykällystä. Valkoiset yläkaapit keventävät kokonaisuuden. Janan äiti on kunnostanut 100-vuotiaan jugendsohvan.

– Lem­pi­paik­ka­ni keit­ti­ös­sä on ik­ku­nan edes­sä ole­va työ­ta­so, jon­ka ää­res­tä voi kat­sel­la pi­hal­le ja jär­vel­le.

La­si­kuis­tin va­loi­suu­des­ta voi naut­tia myös olo­huo­nees­sa iso­jen ruu­tuik­ku­noi­den kaut­ta.

– Ha­lu­sim­me ta­loon pal­jon va­loa ja pal­jon ik­ku­noi­ta. Käy­tän­nös­sä meil­lä ei ole sei­nil­lä paik­ko­ja tau­luil­le.

Suun­nit­te­lua ei ha­lut­tu ra­joit­taa lii­kaa etu­kä­teen teh­dyil­lä ra­jauk­sil­la. Ne­li­öi­tä ta­loon käy­tet­tiin tar­peen mu­kaan.

– En ha­lun­nut tiu­kas­ti mi­toi­tet­tu­ja ma­kuu­huo­nei­ta, jois­sa myö­hem­min päh­käil­täi­siin, et­tä mah­tuu­ko tän­ne nyt 35- vai 40-sent­ti­nen yö­pöy­tä. So­pi­va väl­jyys te­kee ole­mi­ses­ta ja elä­mi­ses­tä hel­pom­paa.

Ai­van kaik­keen pe­rin­tei­nen puo­li­tois­ta­ker­rok­si­nen puu­ta­lo ei tai­pu­nut.

– Oli­sim­me ha­lun­neet jär­vi­mai­se­man myös sau­nas­ta, mut­ta se jäi haa­veek­si.

Pukuhuoneen erottaa pesuhuoneesta pieni seinänpätkä. Katto on kuusipaneelia, jonka Jaana on kuultokäsitellyt. Lasiovesta on apukeittiön kautta käynti vilvoitteluterassille.

Ylä­ker­ta las­ten val­ta­kun­taa

Ta­lon ylä­ker­ta suun­ni­tel­tiin las­ten käyt­töön.

– Aja­tuk­se­nam­me oli, et­tä jo­kai­sel­le oli­si tar­jol­la omaa rau­haa, mut­ta myös ti­laa, jos­sa viet­tää ai­kaa yh­des­sä.

Ylä­ker­ran ison au­lan ym­pä­ril­le saa­tiin nel­jä ma­kuu­huo­net­ta. Nuo­ri­sol­le si­joi­tet­tiin ylä­ker­taan oma kyl­py­huo­ne. Jaa­nan toi­vees­ta myös van­hem­pien ma­kuu­huo­neen yh­tey­teen teh­tiin kyl­py­huo­ne.

– Ha­lu­sin it­sel­le­ni omaan käyt­töön kyl­py­huo­neen. Se et­tä saan he­rä­tä rau­has­sa, on käy­tän­nös­sä osoit­tau­tu­nut hy­väk­si rat­kai­suk­si kaik­kien kan­nal­ta, Jaa­na sa­noo nau­ra­en.

Makuuhuoneen funkispeililipasto on peritty. Matalaselkäinen nojatuoli on Meuble Charmen -mallistosta. Jaanan oma kylpyhuone on makuuhuoneen yhteydessä.

Voi­ma­vä­ri­nä pu­nai­nen

Ko­din tyy­lis­tä nap­paa no­pe­as­ti kiin­ni: Sel­kei­tä pin­to­ja ja muo­to­ja, uu­sia ja van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja sekä ajan kans­sa syn­ty­nyt­tä ker­rok­sel­li­suut­ta. Pal­jon vaa­le­aa, mut­tei val­kois­ta, ja siel­lä tääl­lä pie­niä vä­ri­ak­sent­te­ja.

– Olen ai­na pi­tä­nyt vä­reis­tä. Pi­dän eri­tyi­ses­ti läm­pi­mis­tä sä­vyis­tä. Luon­nos­sa vä­rit ovat läm­pi­miä.

Jaa­nan kiin­nos­tus vä­rei­hin ja si­sus­ta­mi­seen syn­tyi ta­lop­ro­jek­tin myö­tä.

– Vä­ri­tys­tä läh­det­tiin miet­ti­mään si­sus­tus­suun­nit­te­li­jan oh­jaa­ma­na. Saim­me hä­nel­tä mon­ta hy­vää vink­kiä.

Suun­nit­te­li­jan työn seu­raa­mi­nen he­rät­ti Jaa­nan kiin­nos­tuk­sen si­sus­tus­suun­nit­te­luun ja vä­rei­hin.

– Pu­nai­nen on mi­nun voi­ma­vä­ri­ni.

Pe­su­huo­neen pu­nai­set laa­tat tun­tui­vat Jaa­nas­ta heti omil­ta. Pu­nais­ta poi­mit­tiin mu­kaan myös van­hem­pien ma­kuu­huo­neen pää­ty­sei­nään.

– Pu­nai­sen käyt­tä­mi­ses­sä on ol­ta­va tark­ka, et­tei vä­ris­tä tule pääl­le­käy­vä. Ero lii­al­li­sen ja juu­ri so­pi­van pu­nai­sen vä­lil­lä voi ol­la hiuk­sen­hie­no.

Makuuhuone saa ryhtiä punaisesta. Talviuninen-ryijyn Jaana on saanut äidiltään. Ryijyn on suunnitellut Irmeli Grönlund vuonna 1974. Sirot yöpöydät ja valaisimet ovat Jean Vernet -liikkeestä.

Ko­di­kas yh­dis­tel­mä tyy­le­jä

Mo­net ko­din huo­ne­ka­luis­ta on pe­rit­ty. Kuis­tin la­si­sei­nän edes­sä ole­va van­ha kei­nu­tuo­li so­pii ruu­tuik­ku­noi­hin kau­niis­ti. Mus­tan 1800-lu­vun kei­nu­tuo­lin pa­ri­na on Jaa­nan äi­din kun­nos­ta­ma tam­mi­nen puu­penk­ki.

– Pi­dän tyy­lien yh­dis­te­le­mi­ses­tä. Meil­lä on pal­jon huo­ne­ka­lu­ja mo­lem­pien su­vuis­ta.

Ko­din uu­sim­pia han­kin­to­ja ovat la­si­kuis­tin si­ni­sel­lä sa­me­til­la ver­hoil­lut Eich­hol­zin no­ja­tuo­lit.

– Ihas­tuin tuo­lei­hin heti, kun näin ne.

Sim­puk­ka­sel­käis­ten tuo­lien pa­ri­na on ko­me­as­ti kant­ti­nen ko­ti­mai­nen ta­lon­poi­kais­senk­ki.

– So­pi­va tyy­lien se­ka­mels­ka on mi­nus­ta ko­di­kas­ta.

Hieno väripari. Tiukka punaoranssi toimii muodikkaan beigen kanssa. Maljakon vaaleansininen raikastaa kokonaisuuden.

No­pei­ta pää­tök­siä

Jaa­na sa­noo ole­van­sa im­pul­sii­vi­nen si­sus­ta­ja.

– Ko­din uu­dis­tusp­ro­ses­si al­kaa usein sil­lä, et­tä kat­se­len ym­pä­ril­le­ni ja yh­täk­kiä tu­lee ahaa-elä­mys – tuol­le pi­tää teh­dä jo­tain. Osaan jo etu­kä­teen ku­vi­tel­la, mil­tä lop­pu­tu­los tu­lee näyt­tä­mään.

Olo­huo­neen ja etei­sen pie­net pu­nai­set vä­ri­täp­lät, kak­si pien­tä li­pas­toa, sai­vat uu­det sä­vyn­sä no­pe­an rau­ta­kaup­pa­käyn­nin tu­lok­se­na. Vä­ri­mal­li­vih­kon he­le­än vaa­le­an­pu­nai­nen väri tun­tui oi­ke­al­ta.

– Mi­nul­la ei ol­lut mie­les­sä mi­tään tiet­tyä vä­riä, kun läh­din kaup­paan, mut­ta pink­ki tun­tui heti oi­ke­al­ta vä­ril­tä, kun näin sen.

Nurk­kaan­sa unoh­tu­nees­ta val­koi­ses­ta li­pas­tos­ta tuli kä­den kään­tees­sä olo­huo­neen rai­kas­tus.

– Kun näin lop­pu­tu­lok­sen, mie­tin, mik­si en ol­lut toi­mi­nut jo ai­kai­sem­min.

No­pe­al­la tah­dil­la myös etei­sen pik­ku­li­pas­to sai pin­taan­sa sa­man raik­kaan sä­vyn.

– Maa­lia jäi pur­kin poh­jal­le, mut­ta hil­lit­sin it­se­ni ja val­koi­set oven­kar­mit ovat edel­leen val­koi­set.

Jaana Ehrnrooth vaihtoi markkinointityöt sisustamiseen. Nyt hänellä on sisustusliike yhdessä sukulaisensa kanssa. Toto-koira on perheen lellikki.