Iiris Takkinen on saanut sohvalle kaverikseen perheen vinttikoirat. Kuvan ottamisen jälkeen perheeseen syntyi kevättalvella uusi tulokas Selja.

Tääl­tä sitä taas tul­laan. Nasu, Ro­bin ja Aku odot­ta­vat len­kin jäl­keen ko­din ul­ko-oven au­ke­a­mis­ta. Ii­ris Tak­ki­nen avaa oven ja koi­ra­kol­mik­ko seu­raa pe­räs­sä.

Tam­pe­re­lai­sen Tak­ki­sen per­heen etei­seen syn­tyy het­kel­li­nen ruuh­ka. Mut­ta jo pian vint­ti­koi­ra Nasu ja silk­ki­vint­ti­koi­rat Ro­bin ja Aku ovat ta­kai­sin ko­ti­moo­dis­sa.

– Vint­ti­koi­rat ovat ko­ti­o­lois­sa kuin kis­so­ja, mut­ta kun men­nään ulos, se on me­noa, Ii­ris ku­vaa kol­mik­ko­aan.

Nyt koi­rat le­kot­te­le­vat jo olo­huo­neen puo­lel­la. Ii­ris­tä kol­mi­kon hä­sel­lys ja tas­suis­sa si­sään kul­keu­tu­va lumi ei­vät hait­taa.

– Tämä ala­ker­ran be­to­ni­lat­tia ei mene mik­si­kään, vaik­ka koi­rien mu­ka­na tu­lee si­säl­le lun­ta. Lat­ti­a­läm­mi­tys kui­vat­taa lä­tä­köt het­kes­sä, hän to­te­aa.

Avokeittiön kaapistot uppoavat päätyseinään. Ne ovat Ikeasta. Välitilaan Iiris mietti alun perin lasitiiliä, nyt sitä valaisee ikkunarivistö. Keittiön ruokapöytä ja tuolit ovat Henrik Tjaerbyn designia Artekille. Kalusteet on valmistettu bambusta. Kattovalaisin on Innoluxin. Allashana on Tapwellin ja tiskiallas Blancon. Musta kalusteuuni ja induktiotaso ovat molemmat AEG:n. Lasihedelmiä on hankittu vintageliikkeistä ja kirpputoreilta. Tammiset vetimet ovat Tori.fi-löytöjä.

Aamiaiskaappi saatiin sujautettua portaiden alle. Laatikoiden ja integroidun jääkaapin etusarjat on tehty remalevystä. Vanha radio on Finluxin Karelia, se on saatu lahjaksi Iiriksen isältä.

Ark­ki­teh­ti­sis­ko yh­dis­ti toi­veet

Ii­ris ja Har­ri Tak­ki­ses­ta tuli ta­lon­ra­ken­ta­jia on­nen­kan­ta­moi­sen an­si­os­ta. He ha­lu­si­vat muut­taa Hel­sin­gis­tä Tam­pe­reel­le, lä­hem­mäs Ii­rik­sen sis­kon per­het­tä. Löy­tyi vuok­ra­ko­ti alu­eel­ta, joka tun­tui heti omal­ta.

– En­sin et­sim­me so­pi­vaa ta­loa, mut­ta kun sel­lais­ta ei löy­ty­nyt, aloim­me miet­tiä ra­ken­ta­mis­ta. Toi­voim­me, et­tä sai­sim­me ton­tin sa­mal­ta alu­eel­ta, Ii­ris ker­too.

Isom­mat lap­set oli­vat jo aloit­ta­neet lä­hi­kou­lus­sa, ei­kä aja­tus kou­lun­vaih­dos­ta in­nos­ta­nut. Myös si­jain­ti luon­non­suo­je­lu­a­lu­een vie­res­sä hou­kut­te­li, ja lä­hi­met­sät oli­vat koi­rien kans­sa lenk­kei­lyyn oi­val­li­set. Tie­dos­sa oli myös, et­tä uu­si ra­tik­ka­reit­ti tu­li­si kul­ke­maan alu­eel­ta Tam­pe­reen kes­kus­taan.

Ja täs­sä sitä nyt ol­laan! Tont­ti saa­tiin, ja Tak­kis­ten kak­si­ker­rok­si­nen oma­ko­ti­ta­lo val­mis­tui muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Se is­tuu ko­ti­ka­tun­sa ta­lo­ri­viin täy­del­li­ses­ti. Ta­lon erot­taa naa­pu­reis­ta sen ul­ko­ver­houk­sen pu­ner­ta­va väri ja ul­ko-oven sym­paat­ti­nen, pyö­reä ik­ku­na.

– Alu­een ase­ma­kaa­va oli ai­ka tiuk­ka. On­nek­si sis­ko­ni Han­na-Riit­ta Lap­pa­lai­nen on ark­ki­teh­ti. Hän osa­si yh­dis­tää mei­dän ja kaa­voit­ta­jan toi­veet. Saim­me ra­ken­nus­lu­van muu­ta­mas­sa vii­kos­sa.

Ra­ken­ta­jaa­kaan ei tar­vin­nut et­siä kau­kaa.

– Sis­ko­ni mies Jaak­ko Lap­pa­lai­nen on am­mat­ti­ra­ken­ta­ja, saim­me hä­net pro­jek­tiin mu­kaan, Ii­ris pal­jas­taa.

Ta­lon run­ko teh­tiin ton­til­la pit­käs­tä ta­va­ras­ta. Ul­ko­sei­nät ra­ken­net­tiin val­miik­si maas­sa ja nos­tet­tiin lo­puk­si pys­tyyn.

Ra­ken­ta­mi­nen osui Uk­rai­nan so­dan al­kuun vuon­na 2022, jol­loin ra­ken­nus­tar­vik­kei­den hin­nat pomp­pa­si­vat pil­viin – myös säh­kö­las­kua ih­me­tel­tiin.

Kai­kes­ta kui­ten­kin sel­vit­tiin. Talo saa­tiin muut­to­val­miik­si kah­dek­sas­sa kuu­kau­des­sa.

Alakerran keskipiste on iskossavella päällystetty takka. Alaosassa on takka ja ylhäällä leivinuuni.

Olohuoneen isot ikkunat jatkavat tilaa ulos terassille. Sohvapöytä on hankittu käytettynä. Sen ääreen kokoonnutaan pelaamaan lautapelejä. Kaunis kattovalaisin on Tori.fi:stä. Lamppu on aitoa 1950-luvun designia. Olohuoneen verhot on hankittu Jotexilta. Suuri, kooltaan 200 × 300 cm oleva villamatto on Annon. Sohva ja nojatuoli ovat Ikeasta. Sohvatyynyt on hankittu Finlaysonilta ja tuliaisena Kreikasta. Vihreät kynttilänjalat Iiris on saanut lahjaksi äidiltään. Ne ovat Nuutajärven Lasin tuotantoa ja malli on peräisin 1800-luvulta. Aurinkoisessa nurkassa viihtyy komeaksi venähtänyt pitkälehtiviikuna. Aallon maljakossa kukkivat jo keväiset oksat.

Sa­vea sen ol­la pi­tää

Etei­ses­tä au­ke­aa nä­ky­mä va­loi­saan ala­ker­taan, jon­ka kes­ki­pis­tee­nä on upea tak­ka. Sen eri­koi­nen pin­ta näyt­tää jät­ti­ko­koi­sel­ta Wie­ner Nou­gat -suk­laa­pa­lal­ta tai lei­ka­tul­ta män­nyn kaar­nal­ta.

– Ta­kan pin­ta on is­kos­sa­vea, Ii­ris ker­too.

Savi kuu­los­taa toki tu­tul­ta, mut­ta mitä on is­kos­ta­mi­nen? Ja mi­ten ta­kan te­ke­mi­nen sa­ves­ta on­nis­tuu?

– Is­kos­sa­vi­tek­nii­kas­sa polt­ta­ma­ton savi sur­vo­taan ja tii­vis­te­tään muo­tin si­sään. Lo­puk­si muot­ti pu­re­taan. Savi on suo­ma­lais­ta sa­vea, jon­ka se­kaan on li­sät­ty kal­li­o­murs­ket­ta. Ta­kan tu­li­pe­sä ja lei­vi­nuu­ni on muu­rat­tu rau­ta­kau­pan tu­li­tii­lis­tä, Ii­ris se­lit­tää.

Tak­kis­ten ta­los­sa sa­vea on käy­tet­ty ta­kan li­säk­si si­sä­sei­nien pin­nois­sa. In­nos­tus sa­vi­tek­nii­koi­hin yh­dis­tää sis­kok­sia. Sen mer­keis­sä on esi­mer­kik­si reis­sat­tu yh­des­sä Naan­ta­liin saa­maan sa­vi­maa­lau­sop­pia sa­vi­ra­ken­ta­mi­sen am­mat­ti­lai­sel­ta Su­ve­ka Ky­mä­läi­sel­tä. Opit on otet­tu käyt­töön oman ko­din si­sä­sei­nis­sä.

– Sei­nis­sä on sa­vi­rap­paus­ta, joka ylä­ker­ran ma­kuu­huo­neis­sa on maa­lat­tu sa­vi­maa­lil­la, Ii­ris ker­too.

Sa­ven ka­ve­ri­na sei­nis­sä on myös mui­ta hen­git­tä­viä ma­te­ri­aa­le­ja, ku­ten kui­tu­le­vyä ja puu­ta. Ii­ris on sei­niin to­del­la tyy­ty­väi­nen.

– Sa­vi­sei­nät ovat ih­meel­li­set. Nii­tä vas­ten kaik­ki näyt­tää pa­rem­mal­ta. Se joh­tuu var­mas­ti nii­den elä­väs­tä pin­nas­ta.

Ko­din si­sä­pin­nois­sa on käy­tet­ty myös va­ne­ria ja re­ma­le­vyä. Ala­ker­ran ruu­du­tet­tu ka­set­ti­kat­to ra­ken­net­tiin va­ne­ris­ta ja lis­tois­ta Tu­run lin­nas­ta saa­dun ins­pi­raa­ti­on in­noit­ta­ma­na. Sis­kok­set vie­rai­li­vat lin­nas­sa sa­vi­maa­laus­kurs­sin yh­tey­des­sä ja ihas­tui­vat lin­nan sa­lien kat­toi­hin, jot­ka ovat si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Ca­rin Bryg­g­man­nin res­tau­roi­mia.

Tak­kis­ten haa­veis­sa oli käyt­tää alun pe­rin vie­lä tä­tä­kin enem­män sa­vi­ra­ken­ta­mis­ta. Toi­veis­sa oli sa­man­lai­nen mas­sii­vi­sa­vi­lat­tia, joka oli teh­ty Han­na-Riit­ta-sis­kon ko­tiin. Mut­ta ra­ken­ta­mi­sen ai­ka­tau­lu ei sen te­ke­mis­tä mah­dol­lis­ta­nut. Ii­ris on kui­ten­kin mie­lis­sään sii­tä, et­tä ala­ker­ran be­to­ni­lat­tia on hy­vin sa­man­nä­köi­nen.

Vanhempien makuuhuoneen sänky on hankittu Ikeasta. Seinät ovat savea ja vaneria, katto vaneria.
Makuuhuoneesta ja sen vieressä sijaitsevasta kodinhoitohuoneesta on kulku parvekkeelle. Kaunis vanha vaatekaappi löytyi Tori.fi:stä. Rudolf Koivun satukirjakuvitukset hehkuvat Finlaysonin pussilakanoissa. Lukuvalot on hankittu Bauhausista.

Alakerran työhuoneessa on levollinen tunnelma, sen saavat aikaan maanläheiset saviseinät ja betonilattia. Kukkamobile on lahja Iiriksen arkkitehtisiskolta Hanna-Riitalta, se on hankittu Finnish Design Shopista. Siro sänky on Notten mallistosta.

Kah­den ker­rok­sen sel­keä ti­la­ja­ko

Kak­si­ker­rok­si­ses­sa ta­los­sa ala­ker­ran ti­lat ovat yh­tei­set ja ylä­ker­ras­ta löy­ty­vät yk­si­tyi­sem­mät so­pet, eli ma­kuu­huo­neet.

– Poh­ja­rat­kai­su on toi­mi­va. Esi­mer­kik­si pyyk­ki­huol­toa hel­pot­taa se, et­tä pyy­kin­pe­su, vaa­te­säi­ly­tys ja ma­kuu­huo­neet ovat sa­mas­sa ker­rok­ses­sa, Ii­ris sa­noo.

Ka­lus­ta­mi­seen­kin oli val­miik­si sel­vät sä­ve­let.

– Sis­ko­ni mit­ta­si kaik­ki van­has­ta ko­dis­tam­me tän­ne muu­tet­ta­vat huo­ne­ka­lut jo suun­nit­te­lun alus­sa ja miet­ti niil­le pai­kat. Ide­a­na oli vält­tää tur­hia ne­li­öi­tä, Ii­ris ker­too.

Suun­nit­te­lu on­nis­tui eri­no­mai­ses­ti, ja edel­li­sen ko­din ka­lus­teil­la pääs­tiin si­sus­tuk­ses­sa pit­käl­le. Uu­sia han­kin­to­ja ei juu­ri tar­vin­nut teh­dä.

– Olin ihas­tu­nut Ar­te­kin Bam­boo-ruo­ka­pöy­tään, jota val­mis­tet­tiin 2000-lu­vun alus­sa. Ja löy­sin pöy­dän ja tuo­lit Tori.fi:stä!

Kaa­re­va­reu­nai­nen pöy­tä so­pii­kin kau­niis­ti yh­teen keit­ti­ön työ­ta­so­jen kans­sa, jot­ka ne­kin ovat bam­bua.

Talo on täyt­tä­nyt Tak­ki­sen per­heen asu­mi­sen unel­mat ja ylit­tä­nyt­kin ne. Pie­ni pala ar­jen luk­sus­ta ja kir­sik­ka ka­kun pääl­tä löy­tyy ni­mit­täin vie­lä olo­huo­neen ylä­puo­lel­la ole­val­ta par­vek­keel­ta.

– Har­rin ai­noa toi­ve oli saa­da po­re­al­las. En­sin sitä suun­ni­tel­tiin au­to­ka­tok­sen pääl­le ra­ken­net­ta­val­le te­ras­sil­le, mut­ta kun te­ras­sil­le ei saa­tu lu­paa, piti kek­siä jo­tain muu­ta. Lo­pul­ta po­re­al­taal­le löy­tyi lois­ta­va paik­ka ylä­ker­ran par­vek­keel­ta, suo­raan sau­na­o­sas­ton vie­res­tä, Ii­ris ker­too ja hy­myi­lee.

Takkisten talon tyyli on moderni ja niukka. Talon on suunnitellut arkkitehti Hanna-Riitta Lappalainen Lap Ark Oy:stä.

Katetulla terassilla on paikka isolle ruokapöydälle. Iiris ihastui seinien lämpimään puunsävyyn siskonsa talossa ja halusi uuteen taloon samanlaiset.