MIKÄ: Ke­sä­ko­ti 103 m2, 4 h + k, sekä pie­ni mök­ki 56 m2. MIS­SÄ: Muu­ra­mes­sa. TÄÄL­LÄ VIET­TÄ­VÄT KE­SÄÄ: Lii­sa ja Mart­ti Pel­to­kal­lio sekä hei­dän lap­sen­sa ja lap­sen­lap­sen­sa.

Kesän vehreys on vahvasti läsnä myös sisätiloissa. Pääjulkisivun suuret maisemaikkunat ovat Honkatalon Polar-talon katseenkiinnittäjiä.

Pih­la­ja­puun al­ta pil­kis­tää kip­poa, kat­ti­laa ja tyh­jää mai­to­purk­kia. Ser­kuk­set Ii­da, 5, ja Emi­lie, 4, jär­jes­te­le­vät ra­vin­to­lan­sa ava­jai­sia. Kau­em­pa­na tou­hu­a­va Ola­vi, 4, on vi­ri­tel­lyt pik­ku­au­to­lei­kit hiek­ka­ka­saan ja puo­li­tois­ta­vuo­ti­aat Li­lia ja El­sa vii­let­tä­vät pal­jain ja­loin pit­kin nur­mi­koi­ta.

Juu­ri täl­lai­sis­ta vauh­tia ja vils­ket­tä täyn­nä ole­vis­ta päi­vis­tä las­ten iso­van­hem­mat, Lii­sa ja Mart­ti Pel­to­kal­lio, haa­vei­li­vat, kun he päät­ti­vät teh­dä Muu­ra­mes­sa si­jait­se­vas­sa ke­sä­pai­kas­saan ison ra­ken­nusp­ro­jek­tin. Siep­po­lak­si kut­sut­tuun pi­ha­pii­riin val­mis­tui vuo­si sit­ten uu­si pää­mök­ki, jon­ka an­si­os­ta nel­jä per­het­tä kol­mes­sa su­ku­pol­ves­sa voi viet­tää lo­ma­päi­vi­ään su­ju­vas­ti yh­des­sä.

1950-luvun radio- ja lehtipöytä on peritty Liisan vanhemmilta. Yläpuolella on taiteilija Lyyli Visantin teos.

– Alun pe­rin tar­koi­tuk­sem­me oli laa­jen­taa van­haa mök­kiä, mut­ta vas­tas­sa oli­vat tiu­ken­tu­neet ran­ta­ra­ken­nus­sää­dök­set. Ai­noa jär­ke­vä vaih­to­eh­to oli ra­ken­taa uu­si talo kau­em­mak­si ran­nas­ta ja pie­nen­tää van­ha, Lii­sa ker­too.

Puolitoistavuotiaat Lilia ja Elsa nauttivat kesäpäivistä Päijänteen rannalla sijaitsevassa Sieppolan kesäpaikassa. Näyttävä, suora porras laskeutuu Sieppolan vanhaan pihapiirin.

Kun Siep­po­la vuon­na 1976 han­kit­tiin, sii­hen kuu­lui vain pa­la­nen ran­taa ja 56-ne­li­öi­nen hir­si­mök­ki. Sit­tem­min naa­pu­ril­ta on os­tet­tu hie­man li­sää maa­ta, ja pi­ha­pii­riin on ra­ken­net­tu luh­ti­ait­ta, hu­vi­ma­ja sekä au­to­tal­li­ra­ken­nus. 1990-lu­vul­la ta­loon saa­tiin säh­köt ja pi­haan po­ra­kai­vo.

Olohuoneesta on uloskäynti lasitetun verannan kautta terassille. Ulkona näkyy vanha luhtiaitta, jossa on nukkumatilaa kesävieraille. 50-luvun senkki on perintöä Liisan vanhemmilta. Uudelleen verhoiltu Skannon sohva on säilynyt hyvänä vuosikymmeniä.

Nyt Siep­po­lan sy­dän on har­maa hir­si­pa­ne­loi­tu talo, jon­ka suu­ret mai­se­maik­ku­nat avau­tu­vat Päi­jän­teen suun­taan. As­ke­leen lä­hem­pä­nä jär­veä on van­ha mök­ki. Sii­nä on nyt ai­em­paa vä­hem­män ne­li­öi­tä, mut­ta enem­män kor­keut­ta. Ne­li­öis­tä oli luo­vut­ta­va, jot­ta uut­ta mök­kiä var­ten saa­tiin tar­peek­si ra­ken­nu­soi­keut­ta. Van­haa mök­kiä käy­te­tään etu­pääs­sä ke­sä­vie­rai­ta var­ten ja myös mö­kin puu­sau­naa käy­te­tään sil­loin täl­löin.

Liisalla on paljon vanhoja perintöastioita. Kuvan kahvikupit on peritty Liisan tädiltä.

Ve­to­vas­tuun vaih­to

Män­ty­jen ja veh­rei­den koi­vu­jen vä­lis­sä välk­kyy kir­kas vesi. Il­ta­päi­vän au­rin­gon­va­lo luo peh­me­ät raa­mit mai­se­maan. Lat­ti­as­ta kor­ke­al­le ka­ton­har­jaan ulot­tu­vien mai­se­maik­ku­noi­den ää­rel­lä voi kai­kes­sa rau­has­sa seu­rail­la pi­han ta­pah­tu­mia. Raja si­sä­ti­lan ja ym­pä­röi­vän luon­non vä­lil­lä tun­tuu ka­to­a­van.

Vuolukivitakka jakaa alakerran: toiselle puolelle jää keittiö ja toiselle oleskelutilat. Liisan kunnostaman klaffipöydän ympärille mahtuu ruokailemaan yllättävän iso joukko. Huutokaupasta ostettu puinen kaappi tarjoaa lisätilaa keittiön säilytykseen.

– Va­loi­suus, ava­ra tila ja jär­vi­nä­ky­mä oli­vat joh­to­a­ja­tuk­sia, joi­den poh­jal­ta aloim­me suun­ni­tel­la uut­ta ta­loa. Ha­lu­sim­me myös, et­tä se so­pii ark­ki­teh­tuu­ril­taan ton­tin mui­hin ra­ken­nuk­siin, Lii­sa ker­too.

Talon sisäsauna lämpiää napin painalluksella. Vanhan päämökin yhteydessä oleva puusauna on suositumpi vaihtoehto kesäisin. Martti osti ruutupyyhkeet lapsilleen 1970-luvulla.

Ke­sän 2009 ai­ka­na Lii­sa kävi per­heen­sä kans­sa läpi ka­soit­tain si­sus­tus­leh­tiä ja ta­lo­val­mis­ta­jien esit­tei­tä. Lo­pul­ta Hon­ka­ta­lon Po­lar hur­ma­si kaik­ki. Mart­ti on ai­na en­nen vas­tan­nut Siep­po­lan ra­ken­nusp­ro­jek­teis­ta, ja nyt oli Lii­san vuo­ro ot­taa ve­to­vas­tuu. Ra­ken­nus­työt al­koi­vat ton­til­la lop­pu­ke­vääl­lä 2010, ja ura­kan ete­ne­mis­tä oli seu­rat­ta­va lä­hes päi­vit­täin vuo­den ver­ran.

Lasitettu veranta tarjoaa suojaa niin sateelta kuin keskikesän paahtavalta auringolta. Siitä on tullut yksi Sieppolan väen suosikkipaikoista.

– En­sim­mäi­nen tun­teel­li­nen het­ki koit­ti, kun tu­lin kat­so­maan ta­lon vas­ta­va­let­tua pe­rus­taa. Sii­nä seis­tes­sä­ni ylit­se­ni len­si suu­ri jout­sen. Kun se pääs­ti ku­me­an huu­don juu­ri pe­rus­tus­ten koh­dal­la, sain jon­kin­lai­sen var­mis­tuk­sen sii­tä, et­tä olem­me teh­neet oi­ke­an rat­kai­sun, Lii­sa muis­te­lee.

Isovanhempien tilavaan makuuhuoneeseen suunniteltiin lisäikkuna, josta voi katsella järvimaisemaa. Huopa ja pellavalakanat ovat Balmuirin.

Mo­der­nia ja pe­rin­teis­tä

Kah­teen ker­rok­seen, 103 ne­li­öön, on huo­lel­li­sel­la suun­nit­te­lul­la on­nis­tut­tu muo­dos­ta­maan huo­ne­ja­ko, joka so­pii eri-ikäis­ten asuk­kai­den tar­pei­siin. Ala­ker­ras­sa on si­sä­sau­na, wc, iso­van­hem­pien ma­kuu­huo­ne sekä keit­ti­ön ja olo­huo­neen muo­dos­ta­ma yh­te­näi­nen kor­kea tila. Ylä­ker­ras­sa si­jait­se­vat kak­si ma­kuu­huo­net­ta ja toi­nen wc.

Yläkerran keltainen vessa on talon yllättävä väripilkku.

Mö­kin si­sä­pin­to­ja hal­lit­see klas­si­sen var­ma vä­ri­pa­let­ti. Kuul­to­val­koi­sel­la kä­si­tel­ty hir­si­pa­ne­loin­ti ryt­mit­tää ti­lo­ja sei­nis­tä kat­toon, tam­mi­lank­ku­par­ke­tin sävy tait­tuu kau­niis­ti si­ni­har­maa­seen.

Liisa lisäsi yläkerran toiseen makuuhuoneeseen maisemaikkunoiden suuntaan avautuvan ikkunan. Vanha 1970-luvun punainen keinuhevonen on edelleen kovassa käytössä.

– Yri­tin teh­dä va­lin­to­ja, jot­ka so­pi­vat kaik­kien ma­kuun ja kes­tä­vät ai­kaa. Jos ide­at al­koi­vat lii­ak­si rön­syil­lä, muut sa­noi­vat sen mi­nul­le suo­raan. Esi­mer­kik­si mie­tin, et­tä oli­sim­me ikuis­ta­neet keit­ti­ön vä­li­ti­lan taus­ta­le­vyyn graa­fi­sen ku­van jär­vi­mai­se­mas­ta, mut­ta se idea jäi to­teut­ta­mat­ta. Ylä­ves­san kel­tai­set kaa­ke­lit sain sen­tään läpi, Lii­sa sa­noo.

Avoimesta yläkerrasta aukeavat näkymät Päijänteelle.

Mo­der­nia il­met­tä ta­sa­pai­not­ta­vat van­hat huo­ne­ka­lut. Niis­tä osa on hy­vin säi­ly­nei­tä pe­rin­tö­aar­tei­ta, osa Lii­san kun­nos­ta­mia. Kor­keis­sa ja va­loi­sis­sa huo­neis­sa yk­si­kään puu­huo­ne­ka­lu ei näy­tä lii­an ras­kaal­ta. Uu­te­na han­kit­tu­ja ta­va­roi­ta on vain muu­ta­ma.

– Ruo­ka­pöy­dän ylä­puo­lel­la ole­van va­la­si­men os­tin jo en­nen kun saim­me ra­ken­nus­pää­tök­sen.

Lapset leikkivät usein talon yläkerrassa. Seinällä on Liisan siskon, taiteilija Anna-Leena Hakulin, suloinen vesivärimaalaus.

Pit­kä kuu­ma kesä

Kes­ki­ke­säl­lä kaik­kien per­hei­den ko­koon­tu­es­sa, Siep­po­la pulp­pu­aa elä­mää. Se on iha­naa ai­kaa, mut­ta hy­väl­tä tun­tuu se­kin, kun talo hil­je­nee. Sil­loin on enem­män ai­kaa puu­tar­ha­töil­le, mar­jas­ta­mi­sel­le ja ys­tä­vil­le.

Vanha laituri on pysynyt paikoillaan 1980-luvulta saakka.

Eläk­keel­lä ole­van pa­ris­kun­nan ke­sä­kau­si al­kaa huh­ti­kuus­sa ja kes­tää tal­ven al­kuun saak­ka. Kos­ka kau­pun­ki­ko­ti on vain rei­lun var­tin ajo­mat­kan pääs­sä Jy­väs­ky­läs­sä, tän­ne on help­po pii­pah­taa tal­vel­la­kin. Ke­vät­tal­ven au­rin­gon pais­ta­es­sa par­haat hiih­to­rei­tit kul­ke­vat Päi­jän­teen jääl­lä.

– Ai­van eri­tyi­ses­ti nau­tin sii­tä, kun kesä lä­hes­tyy lop­pu­aan ja syys­sa­teet al­ka­vat. Talo on kuin läm­min lyh­ty pi­mey­den kes­kel­lä.

Kätevä vuodesohva on ostettu Sopesta. Mustavalkoiset sisustustyynyt on hankittu Nudgesta. Lakanat ovat Marimekon muutaman vuoden takaista tuotantoa.